Elokuun alussa tuli autonmittariin yli 3000 kilometriä lyhyessä ajassa.

Matkustus alkoi Enontekiölle suuntautuneella riekonlaskentareissulla, jossa koirat pääsivät pitkästä aikaa vapaina hakemaan riistaa. Onnekkaasti sää hieman viileni laskentapävien ajaksi pitkään jatkuneiden helteiden jälkeen. Joitakin poikueita löytyi mutta ne olivat aika pieniä. Havaintojeni perusteella riekkokanta näyttäisi taantuneen viime vuotiseen verrattuna. Paluumatkalla pysähtelin sopivan näköisiin paikkoihin ja keräsin lakkoja. Pakastettavaa kertyi vajaa ämpärillinen, vaikka paras lakka-aika alkoi tuolloin olla jo ohitse.

Kotimatkalla yövyin Pyhätunturilla Sepon, Sirpan ja Parta-Patun vieraana. Kotiin päästyäni vaihdoin matkatavarat ja yhden yön levättyäni lähdin uudelle reissulle. Tällä kerralla auton keula osoitti kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta lensimme Päivi-vaimoni kanssa Hampuriin. Matkan päämääränä oli Spanger-Forstin kennel Saksassa ja matkan tarkoituksena koiranpennun haku. Innostuin koiranpennun hankkimisesta suomalaisen tutkimusretkikunnan vierailtua Saksan jalostusuroskatseluksessa alkuvuodesta. Olen kiusannut koirakysymyksillä saksanmatkalla olleita Mervi Kukkosta ja Jarno Välikangasta kevään ja kesän aikana. Jarnon tavoitteena on ollut löytää mieleinen urospentu, jonka kanssa voisi mahdollisesti osallistua Saksan kokeisiinkin. Saksan koejärjestelmä ja kokeet saivat minutkin innostumaan uusista haasteista, jonka seurauksena pentuvaihtoehtoja on selvitelty tiiviisti edellä mainittujen kanssa. Jarno sai Juki-pentunsa eli Bosco III v.d. Dachswiesen heinäkuussa. Juki on todella miellyttävä ja lupaavan oloinen uros.

Päädyin pitkän selvittelyprosessin jälkeen tiedustelemaan pentua Spanger-Forstin kennelistä. Olin kiinnostunut Hermann Hellwinkelin suunnittelemasta yhdistelmästä Lava II vom Spanger-Forst ja Olaf III v. Böckenhagen. Hermann suntautui varaukseeni myönteisesti ja niinpä sain 3.6.2016 saakka jännätä pentueen syntymää. Pennun valinta saksalaisesta pentueesta ei välttämättä ole aivan helppoa. Luottamukselliset välit kasvattajaan ovat tärkeät pitkän välimatkankin takia ja paikallisesta silmäparista, "agentista", voi olla korvaamaton apu pennun valinnassa. Kerroin blogissa aikaisemmin, miten Piitu on emänsä Vimman minulle valitsema pentueen ainoana narttuna. Kohtalo puuttui tälläkin kertaa peliin helpottaen rooliani pennun valinnassa. Haluamiani päistärikön värisiä narttupentuja syntyi kaksi, mutta toisella pennulla ilmennyt lievä purentavika helpotti valintaani.

Alla Yessy II vom Spanger-Forst eli Jessi lähdössä kotikennelistään.

Toisessa kuvassa Jessi poseeraa jo uusien kavereidensa keskellä. Piitu ja Erra ovat Jessin parhaita kavereita, mutta Jessi terävine naskalihampaineen ole aina yhtä mukava Piitun ja Erran mielestä:-)

Kiitos Hermannille ja kaikille pentuprojektissa avustaneille Suomessa ja ulkomailla! Nytpä tässä on taas koira-aktiviteettia piisalle asti!