koirat_rivissa.jpg

Tervetuloa kotisivuille!

Uudenjoen Kennel kasvattaa karkeakarvaisia saksanseisojia metsästyskäyttöön Haapajärvellä. Kennelin ensisijaisena jalostustavoitteena on rotumääritelmän mukainen riistaintoinen ja monipuolinen metsästyskoira, joka haluaa työskennellä ahkerasti koko reissun ajan ja viihtyy kotioloissa rauhallisesti. Jalostusyksilöiden valinnassa terveys-, luonne- ja ulkomuoto-ominaisuuksilla on ratkaiseva merkitys.

Kennel on perustettu vuonna 2004, jolloin kantanarttu FIN KVA Alman ensimmäisestä pentueesta kenneliin jäi FIN KVA Uudenjoen Erä-Vimma. Tällä hetkellä kennelissä asustavat Uudenjoen Erä-Vimman pentu J-14 Uudenjoen Parta-Piitu sekä Vimman pennun pentu Uudenjoen Eri-Erra.

Näille sivuille on koottu tietoa kennelin koirista ja kasvateista sekä koirien kanssa puuhailusta. Blogissa kerron ajankohtaisten kuulumisten lisäksi ajatuksiani kanakoiraharrastuksesta ja koirien kouluttamisesta.

Toivottavasi löydät näiltä sivuilta mielenkiintoista luettavaa.


ASTUTUS 6.1.2018

YESSY II VOM SPANGER-FORST &
VICO V.D. DACHSWIESE

LISÄTIETOA LÖYTYY BLOGISTA

risto_etusivu.jpg


YHTEYDENOTOT:
Risto Lassila
Autionrannantie 27
85820 Oksava
+358 400 300 513
ristoslassila(at)gmail.com

Tosi-pentujen 2. pentupäivä

Lauantai 21.7.2018 klo 13:28 - Risto

Tosi-pentueen pentuetapaaminen pidettiin Vaalassa heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Seurasimme Parta-Piitun kanssa neljän innokkaan pennun touhuja Neittävän kylätalolla, joka tarjosi hyvät puitteet tapahtumalle. Tilaa oli riittävästi keskellä hienoa kainuulaista jäkäläkangasta. Ohjelmassa oli noutoa maalta ja vedestä, näyttelykehää, hakua sekä tokoa SSK:n tottelevaisuuskokeen säännöillä. Iltaohjelma huipentui saunomisen ja paljun jälkeen karaokea laulaen.  

Kaikki_koirat_istuu_p.jpg

Äippä Parta-Piitu

Piitu_istuu_p.jpg

Piitu_sivusta_p.jpg

Tosi-Tazzi

Tazzi_istuu_p.jpg

Tazzi_sivu_p.jpg

Tosi-Oma

oma_istuu2_p.jpg

Oma_ja_Seppo_sivu_p.jpg

Tosi-Terri

Terri_istuu_p.jpg

Terri_sivu_p.jpg

Tosi-Ruska (Mira)

Mira_istuu_p.jpg

Mira_sivu_p.jpg

Koirat olivat innokkaan ja tekevän sorttisia. Erityisesti hakuinto, yhteistyöhalu ja hyvä tartuntaote riistasta jäivät kasvattajan mieleen. Kaikki vaikuttivat perus karkkareilta, joiden koulutus vaatii muutakin kuin pelkkää kehumista, jos tavoitteena on huippu metsästyskoira.

Maastossa.jpg

Janne_Mira_ja_Stella_p.jpg

Seppo_Oma_ja_fasu_p.jpg

Tazzi_sivu_ja_Jouni_p.jpg

Luontaisesti innokkaan koiratyypin koiria ei tarvitse innostaa lisää mutta toki niitä pitää kehua moitteen vastapainona. Yhteistyöhaluinen koira seuraa ohjaajan reagointia ja pyrkii toimimaan niin että molemmilla on mukavaa. Koirat pystyvät tunnistamaan sekä positiivisia että negatiivisia tunnetiloja. Kouluttajan roolina on tiedostaa mikä koiran tekemisessä on hyvää ja mikä huonoa ja antaa vastaavanlaista palautetta. Yltiöpositiivinen koulutus ilman uskottavien rajojen asettamista ei toimi vahvaviettisillä koirilla. Koiran ja ohjaajan välisen vuoropuhelun käynnistyminen on usein vaikeaa käytännössä, vaikka teoriassa asia on yksinkertaista. Paikalla olleiden Tosi-pentujen koulutustaso näytti hyvältä, tästä on hyvä jatkaa.

Janne järjesti Vaalassa leikkimielisen noutokisan, jonka kaikki ottivat tietysti tosissaan. Noudettavina olivat mm. fasaani, tyhjä limsapullo, täysi oluttölkki, peuransorkka ja metalliesine. Kokemus oli valttia. Piitu voitti hiuksenhienosti ennen Jannen vanhempaa seisojaa Stellaa. Lupasin noutokisassa palkintona olleen dummyn Tosi-pennulle, joka ensimmäisenä saa täydet pisteet vesityökokeesta. Jukka ja Tosi-Terri eivät pitkään viivytelleet ja kävivät hakemassa Kirsin kanssa palkinnon kotiinsa. Onnea!

Jukka_KirsiTerri_ja_dummy_p.jpg

Riitta opasti koiran ohjaamisessa ja näytti koiriensa Iidan ja Lolan kanssa mallia. Saimme nähdä miten vaivatonta huippukoirien ohjaaminen parhaimmillaan voi olla. Hyvien ohjeiden lisäksi saamme kiittää Riitta maukkaasta fasaanikeitosta.

Riitta_Iida_ja_Lola_p.jpg

Koirista näki, että jokaisen kanssa on tehty kovasti töitä. Syksy tuo uusia haasteita mukanaan ja toivottavasti myös runsaasti riistaa palkaksi vaivannäöstä. Kiitos kaikille mukavista pentupäivistä ja erityiskiitos tapahtumaa puuhanneille Tuulalle ja Jounille.

Hyvin pärjäsi mukana ollut Jessin pentu Aika-Jyrykin, jota Esko ja Kaija tutustuttivat isoihin koiriin.

Jyry_istuu_2_p.jpg

Lopuksi käärmevaroitus. Täälläpäin on näkynyt kyykäärmeitä tavallista enemmän. Jessiä pääsi käärme tuikkaamaan takajalkaan muutama viikko sitten uimapaikalla. Uimasta pois lähtiessä huomasin Jessin jotenkin horjahtavan mutta en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Autosta poistuttaessa huomasin selkeää hoipertelua ja takajalan turvotuksen. Koirillani on aikaisemminkin ollut vastaavia tilanteita, joten arvasin heti mistä on kysymys. Puremasta oli kulunut varmaan jo jonkin aikaa mutta pääsimme onneksi päivystävän eläinlääkärin vastaanotolle ja nesteytykseen.  Oireet olivat kokonaan ohitse parin päivän sisällä. Koirien käärmeenpuremiin ei enää suositella kyypakkausta, ellei puremasta johtuva turvotus uhkaa hengityselimiä. Pureman jälkeen olisi hyväksi estää koiran liikkuminen, ettei käärmeen myrkky pääse leviämään verenkiertoon. Nopea nesteytykseen pääsy on parasta hoitoa.

Jessi_toipuu_p.jpg

1 kommentti . Avainsanat: Tosi-pennut, koulutus

Onnitteluja ja nouto-oppeja

Tiistai 8.5.2018 klo 0:27

Onnea 1-vuotiaille Uudenjoen Tosi-pennuille!

Piitun_perhe_poseeraap.jpg  

Onnitteluiden ohella vähän tarinaa yhdestä koirankoulutuksen kipupisteestä eli noudon opettamisesta. Iloisen ja varman noudon rakentaminen on haastava pala monelle koirakolle. Olen opastanut kasvattieni omistajia samoihin toimintamalleihin joilla koulutan omia koriani. Opastus on havainnollisinta silloin, jos on mahdollisuus näyttää mallia omien koirien avulla. Neuvominen on paljon hankalampaa sanallisesti tai kirjoittamalla. 

Aloitan noudon opettamisen pikkupennuille leikkimällä ja pelkästään kehumalla. Tämä leikkinouto säilyy toisena noutomallina koiran koko eliniän. Jossakin vaiheessa, omilla koirillani aika varhain, mukaan astuu pakko- eli koulutusnouto. Nykyisellään pakko tarkoittaa ainoastaan sitä, että koiran on pidettävä noutoesinettä suussaan, eikä sitä ei saa purra tai pudottaa. Edellinen tehdään silloin kun haluan ja valitsemallani noutoesineellä. Ei riitä, että koira suostuu pitämään jäniksenkarvalla vuorattua kapulaa hetken suussaan silloin kun siltä tuntuu. Teetän leikkinoutoja ja koulutusnoutoja aluksi toisistaan erillisinä siten, ettei koira edes huomaa kyseisten liittyvän samaan asiaan, noutosuoritukseen. Molemmille tavoille on aluksi omat noutoesineet ja erilliset käskyt. Näin toimien pyrin välttämään noudon totaalisen lukkiutumisen, jonka pakkomenetelmillä voi helposti saavuttaa ja josta on valitettavasti myös omakohtaista kokemusta.  

Ihmettelin ensimmäistä seisojaa kouluttaessani, miksi yleisesti puhutaan pakkonoudosta. Ihmettelin mihin sitä tarvitaan? Reilun vuoden ikäisellä Almalla oli mahtavan innokas ja varma nouto. Se nouti mielikseen ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti noutoesineet ja linnut, pihalla sekä maastossa. Olin kouluttanut Alman Saksanseisojan koulutusoppaan leikkien noutajaksi ohjeiden mukaisesti. Ihmettelin miksi oppaassa selostetaan pakkonoutoa sivutolkulla. Olimme lomamatkalla näihin aikoihin keväällä ja Alma oli mukana. Eräänä aamuna ajelin maastoon pientä noutoharjoitusta varten. Komensin pellonreunassa Alman sivulleni, nakkasin noutoesineen kuten aina ennenkin ja annoin noutokomennon. Alma lähti rivakasti noutoon, aivan kuten Piitu oheisissa videoissa mutta noutoesinettä lähestyessään se näki kauempana pellolla ilakoivat muuttolintuparvet. Samalla hetkellä siltä unohtui noutokäsky, noutoesine ja nouto. Seurasin riistaintoisen koiran etenemistä kohti lintuja ja käsitin mihin pakkoa tarvitaan noudossa. 

Ohessa vuosikkaille malliksi muutama Parta-Piitun noutovideo viime sunnuntailta. Pihanouto, rantanouto ja vesinouto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Piitu, Koulutus, Tosi-pentue

Lisää kirjoituksia