Riston koirablogi

Vesityökokeet

Sunnuntai 12.7.2015 klo 8:04 - Risto

Kasvattien vesityösuorituksista on hiljalleen tippunut viestejä. Täysiä pisteitäkin on saatu. Onneksi olkoon!

Olimme viime viikon Kainuun Rastiviikolla. Erra ja Piitu olivat mukana nauttimassa mökkielämästä. Kainuussa oli paljon myyriä, ainakin metsäisellä mökkitontilla niitä vilahteli vähän väliä. Reissuviikon aikana koirat kehittyivät kovasti myyrien pyynnissä, muun hyödyllisemmän opin jäädessä vähemmälle.

Reissulta palattuamme starttasimme vesityökokeisiin Oulaisiin. Ilmoittauduin aivan viime tingassa ja kiitos vielä järjestäjille, että pääsimme mukaan hieman myöhästyneinä lentävällä lähdöllä. Halusin vesikokeet pois alta tässä vaiheessa, koska Erralla oli juoksu äskettäin ja ounastelin Piitun olevan samassa tilanteessa piakkoin.

Molemmat koirat selvittivät tehtävänsä hienosti ilman virheitä täysillä pisteillä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Erra, Piitu, Vesityö, Onnittelut

"Yli vaan"

Sunnuntai 7.6.2015 - Risto

7.6.2015

Lomareissun jälkeen paluu Suomen kesään tuntuu tylyltä. Mittari on nyt illalla 7 astetta lämpimän puolella ja päivä oli märkä sekä kylmä. Kylmyys tai sade vielä menettelee mutta molemmat samanaikaisesti ovat turmiollisia linnunpoikasille, jotka ovat parhaillaan kuoriutumassa näillä leveysasteilla. Pitää kovasti toivoa, että säätyyppi muuttuisi pian lämpimäksi ja kesäiseksi.

Kävimme illalla Piitun ja Erran kanssa harjoittelemassa vesitöitä. Noutolintuina oli kaksi pakastettua tavia, jotka olin päivällä ottanut sulamaan tätä tarkoitusta varten. Menimme helppoon paikkaan, jossa on lyhyehkö uintimatka ja vastarannalla sopivasti näkyvyyttä. Tuuli kävi suotuisasti sivulta rannan suuntaisesti ja se auttoi koiria löytämään noutolinnut helposti. Molempien koirien suoritukset onnistuivat lähes moitteettomasti tällä kerralla.

Piitu ja Erra ovat vasta-alkajia VOI- luokan vesitöissä. Pyrin harjoittamaan niille aluksi vain perusrutiinin eli että ne uisivat määrätietoisesti vastarannalle ja jaksaisivat työskennellä siellä riittävän sitkeästi. Perusnouto pitäisi olla kunnossa tässä vaiheessa, koska muuten tulee liikaa muuttujia ja epävarmuustekijöitä. Koira on vastarannalla tavoittamattomissa ja mahdollisesti näkymättömissä, joten olosuhteet eivät ole otolliset perusnoudon opettamisen kannalta.

Koiran saaminen uimalla vastarannalle, ilman että se näkee siellä mitään kiinnostavaa, on VOI- luokan vesityösuorituksen lähtökohta. Tätä tarkoitusta varten olen opettanut koirilleni käskyn ”yli vaan”.  Pennusta saakka maastossa liikkuessamme, kuivia tai vetisiä ojia ylittäessämme, olen näyttänyt kädellä suunnan ja sanonut/komentanut ”yli vaan”. Olen myös saattanut nakata noutokohteen kapean vesiväylän taakse pennun nähden, antanut noutokomennon ja hokenut ”yli vaan”.

Nakkelen NUO- luokkaa kokeneemmalle koiralle noutoesineitä veteen vain harvoin. Jos vesinoutoja toistaa liikaa, maalta noudon kustannuksella, saattaa rannalta noudon sisäistäminen tuottaa koiralle vaikeuksia. Se saattaa hölmönä jäädä uimaan ja pyörimään noutoesinettä vedestä turhaan etsien ja lumpeenlehtiä käännellen. Vedenylityskäskystä on tässäkin tapauksessa apua.

Vaikka pyrin aluksi toistamaan pelkkää perusrutiinia, tulee lähes joka kerta mukaan jonkinlainen yllätystekijä, josta selviäminen monipuolistaa harjoitusta. Esimerkiksi koira voi saada uintiosuudella kiinnostavan hajun tai näköhavainnon sivulta, vaikkapa sorsapoikueesta, jota kohti se väkisinkin pyrkii uimaan. Ohjaaja pyrkii pitämään koiran nokan kohti vastarantaa pelkän äänen avulla, ilman että vesi menee kenkiin ja sukat kastuvat. Näissä tahtojen taisteluissa ohjaajan ei joka kerta parane jäädä toiseksi jatkoa ajatellen. Joskus sukat voivat kastua ja verenpaine nousta mutta silti vesityöhön kuuluva noutosuoritus pitää pysyä iloisen näköisenä ja koiran kannalta mieluisana.

Toinen lintu kannattaa olla mukana siltä varalta, jos varsinaista noutokohdetta ei ala löytymään, kuten meille kävi tänään. Huomasin vesityöpaikalta pois lähtiessäni, että varalle ottamani toinen tavi jäi muovipussiin pienelle saarekkeelle, josta olin lähettänyt koirat. Lähdin jo kävellen hakemaan pussia, kun hoksasin että onhan minulla apulainen. Laitoin viimeksi vesityön tehneen ja mukanani olleen Piitun hakemaan varalintua. Piitu ui saarekkeeseen innolla mutta sorsaa ei alkanut löytymään. Saari juostiin ristiin rastiin ja välillä uitiin. Harjoitus vaikeutui, koska jouduin ohjaamaan koiran toistuvasti pois vedestä takaisin saareen. Tajusin lopulta, ettei Piitu haista tiiviiseen muovipussiin käärittyä lintua, eikä se pidä pelkkää muovipussia sille osoitettuna noutoesineenä. Harjoituksen kannalta ei ole hyvä, jos lintu jää löytymättä. Paras vaihtoehto ei ole sekään, jos koira tuo noutoesineen sijasta jotakin muuta mukavaa, kuten muovipussin. Onneksi minulla oli taskussani toinen tavi, eli alkuperäinen noutolintu. Heitin sen saareen niin ettei Piitu nähnyt heittoa. Tavi palautui nopeasti käteeni ja harjoitus päättyi tältä päivältä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vesityö