Riston koirablogi

Pennun kanssa puuhastelua

Tiistai 10.1.2017 - Risto

Viime aikoina koiraharrastus on ollut hitusen aktiivisempaa mitä blogin päivitys, vaikka molemmilla osa-alueilla on rutkasti parantamisen varaa. Täytyy taas ryhdistäytyä.

Koirankoulutus on ollut pääasiassa 7 kuukautta täyttäneen Jessin eli Yessy II vom Spanger-Forstin kanssa puuhastelua. Vähän päivässä mutta lähtökohtaisesti joka päivä jotakin. Jos ei muuta niin ainakin pari luoksetuloa tai paikalla-komentoa on keskeyttänyt Jessin kirmaamisen isojen koirien kanssa pihamaalla. Jessi on saanut erivapauksia olla välillä sisäkoirana, kuten pentukoirat aikaisemminkin, vaikka yleensä koirat ovat päivisin tarhassa ja sisällä ollessaan ne oleskelevat koirille varatussa tilassa. Jessistä on kehittynyt aivan kiva kaveri ja orastavaa yhtestyöhaluakin on havaittavissa:-) Yksi oleellisimmista pennulle koulutettavista asioista on nouto, josta aiheesta lisää tuonnempana.

Viime viikonloppuna etsimme peltopyitä ja rusakoita Nivalan pelloilta. Piitu ja Erra päästelivät karkeasta kelistä huolimatta riistaintoista ja nautittavaa hakua tyylilleen uskollisina. Jessin haku ei ole vielä auennut, eikä tähän saatu parannusta, koska hakuinnon piristäjiksi toivottuja peltopyitä ei tavattu. Erran tassut kuluivat sen verran lauantaina, että se sai jäädä huilaamaan kuvassa poseeraavien jatkaessa hakuhommia vielä sunnuntaina. Tarkemmin sanottuna Piitu haki ja Jessi haeskeli.

Jessi_ja_Piitu_Nivalassa.jpg

Yhtenä hyvänä syynä jättää blogipäivitykset tekemättä on ollut tietokone, josta tuli tosi rasittava työkalu sen jälkeen kun Windows 10 asentui siihen pyytämättä ja yllättäen vastustelustani huolimatta. Koneella ei tämän jälkeen ole pystynyt tekemään mitään asiallista ilman jatkuvaa kaatuilua ja kiroilua. Kirjotan tätä nyt uudella läppärillä, joten jatkossa en voi käyttää enää samaa tekosyytä. Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa blogiin ajatuksiani ja kokemuksiani noudon opettamisesta. Pentuvaiheen noutokoulutuksen alkeita käsittelevä kirjoitus löytyykin jo blogista. Pidän noutoa koulutuskysymyksenä ja yhtenä tärkemmistä koulutettavista asioista!

Piitun juoksua odotellessa...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jessi, Nouto, Koulutus

Metsästyskausi alkoi

Tiistai 11.8.2015 - Risto

Metsästyskausi alkoi ja molemmat koirat pääsivät pitkästä aikaa noutohommiin. Vähäinen kokemus näkyy vielä työskentelyssä, mutta kaikki linnut löytyivät. Havaitsin taas käytännössä, kuinka kokemattomat koirat jäävät helposti etsimään pudonnutta riistaa liian lähietäisyydeltä. Suunnitelmissani oli opettaa käsimerkki, millä ohjata koira etsimään etäämmältä. Hyvä suunnitelma on aloittamista vaille valmis. No, kokemuskin opettaa. Yksi nouto pitkittyi sen verran, että tuin Erran työskentelyä näyttämällä suuntaa ja kävelemällä pudotuspaikalle päin, ennen kuin lintu löytyi vaikeasta maastosta. Sitkeästi Erra etsi ja olisi varmaan löytänyt ilman apuani, jos olisin malttanut odottaa. Sää oli lämmin ja tyyni, eikä tuulesta tullut hajuvinkkejä. Piitun noudoissa ei ollut isommasti huomautettavaa. Erran ote oli aluksi turhan kovasuinen mutta tilanne korjautui nopeasti koulutusnouto-opein.

Mukavia ja rauhallisia passikavereita olivat molemmat.

Piitu_ja_kyyhky_2015.jpg

Erra_ja_kyyhky_2015.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nouto, Piitu, Erra

"Etsi" uudelleen

Sunnuntai 12.7.2015 klo 8:18 - Risto

Kirjoitin keväällä ”etsi”-käskystä. Blogikirjoitus hävisi ja korvautui toisella tekstillä, ilmeisesti jonkin teknisen ongelman takia. Kirjoitan nyt uudelleen samasta aiheesta ja tällä kerralla maltan jättää kopion omalle koneelleni.

Opetan pennuille etsi-käskyn heti kun nouto on kaikilta osin kunnossa. Noudon kunnossa ololla tarkoitan sitä, ettei pennulla saisi olla noudossa enää mitään perusvirhettä, jota se toistaa. Esimerkiksi, jos pentu pitää tapanaan tiputtaa noudettavan, ei luovutus ole kunnossa.  Mikäli tässä tilanteessa toistaa noutoja (tai etsi-käskyä), vahvistaa samalla väärää toimintaa eli tiputtamista. Mitä pidempään väärää toimintaa vahvistaa ja opettaa, sen vaikeampaa siitä on päästä eroon. Lisäksi vaarana on pilata nouto muiltakin osin, jos komentelemalla yrittää saada noudon loppuosan eli luovutuksen kuntoon. Ainakin noudon iloisuus vaihtuu helposti alavireiseksi. Opetan luovutuksen erillisenä osasuorituksena, en noutosuorituksen jatkeena.

Tarkoitus oli kertoa etsimisestä ja miten olen sitä opettanut. Jätän pennun istumaan pihalle ja vien noutoesineen muutaman metrin päähän koirasta niin että se näkee koko toimituksen ja komennan ”etsi”. En mene lähettäessäni koiran vierelle, kuten noudossa, vaan jään koiran etupuolelle ja osoitan kädellä suuntaa noudettavaa kohti. Yleensä heti ensimmäisellä kerralla pentu suorittaa noudon. Seuraavilla kerroilla voi lisätä vaikeusastetta ja kävellä vaikka hieman katveeseen, niin ettei pentu näe noutoesineen jättämistä. Suunnan näyttäminen kädellä vahvistaa luonnollisesti suunnan opettamista ja samalla nopeuttaa mahdollisesti etsittävän löytymistä.

Aika nopeasti pennun voi jättää vaikkapa rakennuksen nurkan taakse istumaan ja laittaa sieltä pentu etsimään piilossa olevaa noutosesinettä edellä kuvatulla tavalla. Ensimmäisillä kerroilla saatan näyttää ja haistattaa noutoesinettä, jotta pentu tietää mitä etsitään. Varsinkin omalla pihalla mieluisia keppejä ja muuta noudettavaa löytyy yllin kyllin. Pyrin seuraamaan etsimistä eleettömästi ja ohjaamatta. Se ei ole aina helppoa. Kokenutta koiraa voin ohjata siitä syystä, että haluan opettaa ohjaamista. Pennulle haluan opettaa itsenäistä työskentelyä, hajuaistin hyödyntämistä ja sitkeyttä. Aluksi pentu saattaa unohtaa saamansa tehtävän, jos etsiminen pitkittyy, eikä noutoesinettä ala löytymään. Tällöin yllytän pentua jatkamaan ”etsi”-käskyä toistaen. Sitkeyden kehittymisen kannalta on tärkeää, että etsittävä löytyy jokaisella kerralla. Tätä varten kannattaa varata toinen noutoesine varalle, jonka voi tarvittaessa nakata helpottamaan suoritusta. Paikkaus tietenkin niin, ettei pentu näe heittoa.

Ohjauksesta pidättäytyminen on joskus yllättävän vaikeaa pennun toheltaessa väärällä suunnalla. Minulla on tapana pikkuhiljaa hivuttautua huomaamattomasti noutoesineen suuntaan ja samalla toivoa, että pentu sillä tavoin ohjautuisi oikealle alueelle.  Pidän rintamasuunnan aina noutoesinettä kohti. En tiedä onko edellisistä apua muulle kuin itsehillinnälle. Kummasti helpottaa, kun ei näe koiran tuusaamista selän takana väärässä suunnassa. Ohjatessa huulet saa liikkua, mutta ääntä ei saa kuulua J

Voin harjoitella etsimistä myös maastossa. Koiran kehittyessä voin liittää ohjaamisen mukaan, kuitenkin loppuun saakka varoen, etten opeta koirasta kyselijää. Tarkoitan kyselijällä sellaista, joka vähän väliä pysähtyy anoen katsomaan ohjaajaa, että mitä nyt, mihin suuntaan jatketaan, vai jatketaanko. Mikäli tällaisia merkkejä ilmenee ja koira jää paikoilleen tuijottamaan apua kaivaten, pitää malttaa olla ohjaamatta, jotta suoritus jatkuisi oma-aloitteisena. Koirilla on yksilöllisiä eroja siinä miten järjestelmällisesti ne osaavat haravoida aluetta. Jotkut juoksevat samaa rataa useampaan kertaan, toiset osaavat hyödyntää tuulen ja maaston paremmin.

Käytän "etsi"-käskyn lähetysrituaalia suunnannäyttöineen myös lähettäessäni koiran hakuun metsällä ollessani, jos minulla on esimerkiksi näköhavainto maastossa lymyävästä riistasta, josta koiralla ei ole tietoa. Tässä tilanteessa voin ohjata koiraa voimakkaastikin oikean suunnan säilyttämiseksi, jos katson sen tarpeelliseksi. Juuri hakuun päässyttä koiraa on vaikeampi saada ohjattua, kuin opettaa siitä kyselijää.

Koiran työskentelyä ja etsimistekniikan kehittymistä on hauska seurata, ja harjoitus tekee mestarin tässäkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: "Etsi", Nouto, Koulutus

Nouto-oppeja pikkupennulle

Lauantai 16.5.2015 klo 23:33 - Risto

Juteltiin tänään näyttelyissä noudon opettamisesta ja nouto-ongelmista. Tästä tuli mieleeni, että kirjoitin taannoin pikkupentujen omistajille noudon alkeita käsittelevän sähköpostin.

Koska en pitkään aikaan ole kirjottanut mitään koulutuksesta, lainaan laiskuuttani hieman alle 3 kuukauden ikästen pentujen omistajille lähettämääni sähköpostia:

" Nyt kun pentu kantelee tavaroita mielellään, olisi otollista saada se tuomaan niitä teille (oikeaoppisesti luovuttaen).

Opetus on palapelin palasten etsimistä ja palasten yhdistämistä toisiinsa.

Kun olen opettanut pennulle luoksetuloa ja istumista erillisinä asioina, niin yhdistän opit toisiinsa ja otan luoksetulossa pennun aina istumaan eteeni. Luoksetulokäskynä on aluksi pennun nimi. Jos kutsun pentua muuten vaan, enkä edellytä eteen istumista, niin kutsun sitä jollakin muulla sanalla kuin nimellä. Yleensä lempinimillä tai höpöttelen mitä sattuu. Alma oli amppi, Vimma oli vimppe, Ome(lia) on omppi, Piitu  on ..!...pilli ja Erra on erppa.

Siis, jos kutsun oikealla nimellä tai "tänne", niin silloin istutaan eteen. Muilla käskyillä riittää, kunhan minut noteerataan ja tullaan samaan kinkeripiiriin missä olen.

Jatkoa ajatellen teidän kannattaa pyrkiä narraamaan pentu luovuttamaan istualtaan. Ymmärrettävää on, että asiassa auttaa, jos se pentu on tottunut jo aikaisemmin istumaan luoksetulossa eteenne.

Sitten kun pentu luovuttaa istualtaan luontevasti, noudosta puuttuu enää vain lähtö sivulta istuen. Ja istuahan se jo osaa, joten palapelistä puuttuu vain sivulle meno-palanen. Se opetetaan tietenkin omana palana, ei noudon yhteydessä.

Tuuppa näyttään! Yritän houkutella pentua, jotta se tulisi näyttämään minulle oma-aloitteisesti suuhun ottamaansa ja kantamaansa esinettä. Tilanteissa, joissa se tulee oma-aloitteisesti tai pyynnöstä näyttämään minulle kantamaansa esinettä, otan sen suusta vain hetkeksi ja palautan. En välttämättä (ainkaan aluksi) vaadi edes istumista.

Mitään kiirettä Teillä ei vieläkään ole koulutuksen kanssa mutta opetus on nyt helppoa, jos osaatte suhtautua siihen niin kepeästi, että pennun häntä heiluu aina iloisesti! Oleellisinta on iloisuus, se kuuluu tähän ikäkauteen. Mustat pilvet eivät näyttäydy vielä. Aurinko paistaa. "

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulutus, Nouto