Riston koirablogi

Vesi- ja jälki

Torstai 17.9.2015 klo 23.49 - Risto

Piitullakin on nyt mahdollisuus osallistua voittajaluokan kokeisiin. Pisteitä tuli tänään vedestä täydet 5 ja jäljestä 3, kun Piitu suoritti VOI-luokan vesi- ja jälkikokeen Lumijoella. Tulokseen täytyy olla tyytyväinen, koska harjoittelemattomuus meinasi kostautua jäljen seuraamisessa. Vesityö menee jo rutiinilla ja sen Piitu taitaa mutta jälki on epävarma. En kesällä ehtinyt (en laiskuuttani viitsinyt) useinkaan vetää jälkeä Piitulle samalla kun treenasin voittajaluokassa ollutta Erraa. Jälkityön opettelu ei ollut silloin vielä ajankohtaista ja ne muutamat jäljet, jotka kesällä vedin, olivat lyhyehköjä kokeiden vaatimustasoon verrattuna. Piitu menee jäljen tyylinsä mukaisesti kovalla vauhdilla ja vauhti kostautuu helposti.  

Ilmoitin Erran äsken Riistakoirakisaan. Piitulla ei vielä ole kokeita tiedossa. Eskon Puumerkki on harkinnassa molempien koirien osalta. Katsotaan mitä tässä ehtii ja jaksaa. Hirvenpyynti alkaa kohta ja monenlaista hommaa on rästissä.

Avainsanat: Piitu, Jälki

Tikusta asiaa

Maanantai 29.6.2015 klo 21.38 - Risto

29.6.2015

Vesi- ja jälkityöharjoitukset ovat sujuneet aivan mukavasti tähän saakka. Koirat eivät ole vielä lähellekään valmiita, mutta koska mitään perusongelmaa ei ole ollut korjattavana, niin suoritusten vaikeusastetta on voinut lisätä pikkuhiljaa.

Metsässä ja hakkuuaukolla jäljen seuraaminen luonnistuu paremmin kuin pellolla, jossa homma karkaa liian vauhdin myötä turhan yläpäiseksi hauksi, vaikka lintu toki löytyy silläkin tyylillä. Olen tehostanut laahausjäljen hajuvanaa laittamalla narunnokkaan jälkieläimen lisäksi viimesyksyisten saalislintujen nahkoja, joista irtoaa lisähajusteeksi mm. verta. Tällaista konstia en aikaisemmin ole käyttänyt mutta nyt kokeilin, kun huomasin pakastimessa pussin perkuujätteitä, jotka olin varannut supiloukun syöteiksi. Aluksi lisätehoste voi olla tarpeen, jotta koira sisäistää nenän käytön ja jäljen seuraamisen kunnolla. Jälkityön opettaminen ensimmäiselle seisojalleni Almalle tuntui aluksi työläältä. Aina kun löysäsin koiran jäljelle, se nosti nokkansa ja säännöllisellä hakukuviolla etsi saaliin, jonka toi minulle iloisena kehumista ja palkintoa odottaen. Minulla loppuivat konstit väärän tekniikan kitkemiseen mutta tuuri tuli avuksi. Kyyhkysen metsästys oli jo alkanut ja päätin uhrata yhden saaliiksi saamani linnun jälkieläimeksi. Lintu ehti riippua arveluttavan kauan lämpimässä säässä ja kun vedin sillä jäljen, niin huomasin selkeän höyhenvanan myös irronneen linnusta. Tästä jäljestä tuli ensimmäinen, jonka Alma suoritti jälkivainuisesti. Jatkossa suoritukset paranivat, kun idea oli oivallettu.

Jotkut treenaavat jälkeä jo pentukoirille ja tämä on käsittääkseni aivan hyvä ajatus. En usko siitä ainakaan mitään haittaa olevan, vaikka sellaistakin joskus kuulee sanottavan, koska pelätään koiran oppivan liiaksi nuohoamaan maajälkiä. Itselläni ei ole kokemusperäistä tietoa asiasta. Olen opettanut jäljen vasta kun se on tullut ajankohtaiseksi koiran noustessa VOI- luokkaan. Aika on rajallista, joten yleensä joudun keskittymään vain oleellisina pitämieni asioiden opettamiseen tai ongelmien korjaamiseen. Koiran metsästyskelpoiseksi saaminen on minulla aina tavoite numero 1. Todellisen jälkityön eli haavakkoeläimen jäljityksen koirat oppivat käytännön kautta.

Vesitöistä ei ole sen kummempaa kerrottava tässä vaiheessa. Koirieni hienoisesta tyylierosta veteenmenossa voi saada osviittaa oheisista kuvista :)

Erran_veteenmeno.JPGPiitun_veteenmeno.JPG

Ihmettelin tänään Piitun pahanhajuista hengitystä. Suuta tarkastellessani huomasin kitalaessa tikun, joka oli juuttunut poikittain ylähampaiden väliin. Jäljistä päätellen tikku oli ollut suussa jo jonkin aikaa, enkä olisi huomannut sitä vieläkään ilman outoa hajua.

Tikku_piilossa2.jpg

 

Tällaisesta voi kehittyä paha tulehdus ajan kanssa.

Kaikkea voi sattua.

Avainsanat: Koulutus, Jälki, Piitu, Erra

Osta auto

Lauantai 30.5.2015 klo 9.51 - Risto

Koirien treenaus ei ole vielä sillä tasolla mitä se tässä vaiheessa kesää pitäisi olla. Piitu ja Erra alkavat kohta olla todellisessa kesäkunnossa :-) Toisaalta kesäkin on antanut odottaa itseään, eikä koleus ole lisännyt intoa hakeutua vetten äärelle. Olemme harjoitelleet jälkeä vasta kahdesti ja vesitöitä kerran. Selityksiä löytyy ja aika ei riitä. Saatan olla kohta selitysten mestari mutta en muuta, koska vanha totuus pätee eli harjoitus tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina.

Vedin viime kerralla kaksi jälkeä rehupellolle (heinäpellolle) molemmille koirille. Ensimmäiset jäljet vein valjaissa ja toisille jäljille päästin koirat laiskuuttani vapaiksi. Sorsat löytyivät ja nouto onnistui molemmilla koirilla kummallakin kerralla, vaikka pentumaiselta haparoinnilta homma näyttää vielä tässä vaiheessa, kuten arvata saattaakin. Erran suoritus oli paremmin jälkeä hyödyntävä ja Piitun oli vauhdikkaampi. Piitun suoritus jäi vaivaamaan mieltäni, koska sorsa löytyi ilmavainun avulla. Piitu ajautui loppumatkasta pois jäljeltä tuulen alle noutoeläimestä katsottuna. Pidän suoritusta erityisen huonona jäljen kouluttamisen kannalta, koska saatuaan vainun ilmasta Piitu löysi sorsan nopeasti nokka pystyssä.

Jälkeä harjoittaessani yritän opettaa koiralle, että saalis löytyy jäljen päästä eli että jälkeä kannattaa seurata. Pidän oppimisen kannalta arvokkaana sellaista suoritusta, jossa koira hyödyntää jälkeä juuri silloin, kun se löytää kohde-eläimen. Mitä koira oppii, jos se etenee tarkasti jälkeä hyödyntäen pitkän matkan mutta kun mitään ei löydy, se nostaa nokkansa ja heti tärppää?

Osasin ennakoida lopputuloksen, kun havaitsin Piitun ajautuvan pois jäljeltä tuulen alle. Olisin kokeneemman koiran kyseessä ollessa mahdollisesti katkaissut suorituksen luoksetulokutsulla ja laittanut sen uudelleen jäljelle paremman suorituksen toivossa. Piitu on kuitenkin vielä niin noviisi, että ajattelin kokonaisuuden kannalta olevan parempi, jos annan sen hoitaa homman loppuun asti oma-aloitteisesti, enkä sekoita suoritusta keskeyttämällä tässä vaiheessa. Näin tein tällä kerralla. Jälki vaatii koiralta oma-aloitteisuutta. Koirasta saa helposti kyselijän, jos puuttuu liikaa suoritukseen jälkeä harjoittaessaan, varsinkin vähemmän itsenäisen koiran kyseessä ollessa. Vesi- ja jälkitreenit alkavat todenteolla viikon kuluttua.

Oulussa sijoituksessa oleva kasvattini Siiri (Uudenjoen Metsän Haltia) oli meillä hoidossa hiljattain. Siiri on iloinen ja reipas koira, kuten kuvasta voi päätellä sen taistellessa tasavertaisesti vuotta vanhempien sisarpuoltensa kanssa.

siiri.jpg

vetokoiria.jpg

Osta auto! Autokuume iski ja lopputuloksena Toyota Land Cruiser on myytävänä Nettiautossa, ID 7075522,  http://www.nettiauto.com/toyota/land-cruiser/7075522.

Auton kehtaa myydä tutullekin, koska se on erinomaisessa kunnossa ja kaikin puolin moitteeton. Näillä ajetaan pitkään.

etuoik.jpg

 

Maasturilla voit helposti päästellä paikkoihin, joihin muilla ei ole asiaa ja joista sinunkin on vaikea päästä pois :-)

Avainsanat: Koulutus, Jälki

Jälki

Tiistai 19.5.2015 klo 20.46 - Risto

Sain tänään uutta vahvistusta sille olettamukselle, että en vielä ole koiranäyttelyiden paras asiantuntija, kuten edellisessä blogikirjoituksessa itsekin epäilin :-)

Kasvattajakaveri tiedusteli saiko Erra näyttelyissä erinomaisen vai erittäin hyvän kuten kirjoitin. Oikaisuna edelliseen kirjoitukseeni, Erra sai erinomaisen ja varasertin. Hyvä Erppa!

Kävin sunnuntai-iltana pikaisesti harjoittelemassa jälkityötä ensimmäisen kerran nykyiselle koirakalustolle. Pikaisuus johtui lähinnä jääkiekon MM-loppuottelusta, joka oli juuri alkamassa. Vedin molemmille koirille kaksi noin 100 metrin jälkeä.

Aikaisemmat koirani Alma, Vimma ja Ome ovat suorittaneet jälkityön yleensä hyväksytysti mutta kaikilla on ollut liikaa vauhtia. Ne ovat tukeutuneet lähinnä ilmavainuunsa, jota hyödyntäen jälkieläin on löytynyt kyllä yleensä nopeasti, mutta ei aina aivan tyylipuhtaasti täysillä pisteillä. Kovassa vauhdissa pienikin haksahdus voi aiheuttaa turhan pitkän harhailun ennen kuin haju taas löytyy.

Aikaisemmin opettaessani olen laskenut koirat vapaasti jäljelle mutta nyt vein Erran ja Piitun valjaissa koko jäljen linnulle asti. Erra meni rauhallisemmin ja tarkasti jälkeä hyödyntäen. Piitun touhu näytti tutummalta ja vauhtia oli välillä enemmän kuin järkeä.

Palataan asiaan.

Avainsanat: Jälki, Koulutus, Näyttelyt