Riston koirablogi

Kirjoitus Hegewaldista Saksanseisojalehdessä 4/2018

Sunnuntai 19.8.2018 klo 15:58

Hegewald, nuorten karkeakarvaisten saksanseisojien kilpailu

Saksan Karkeakarvaisen saksanseisojan rotujärjestö VDD järjestää vuosittain pääjalostustapahtuman Hegewaldin, joka on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1920.

Hegewald- tapahtumaan kuuluu oleellisena osana kilpailu, joka käydään Verbands-Herbstzucht-Prufing (HZP) - kokeen säännöillä. Kokeessa koirat arvioidaan perinnöllisten ominaisuuksien ja koulutuksellisten seikkojen osalta sekä peltotyöskentelyssä että vesityöskentelyssä. Koiran on suoritettava jokainen osa-alue hyväksytysti, muuten koko suoritus hylätään ja kisa päättyy. Koirien ulkomuoto arvioidaan ulkomuotokatselmuksessa. Rakenteesta ja karvoituksen saadut pisteet vaikuttavat koiran kokonaispistemäärään ja siten myös sijoittumiseen kisassa. Koirien luonnetta ja käyttäytymistä tarkkaillaan koko tapahtuman ajan.

Erona tavanomaisiin HZP-kokeisiin Hegewaldin vesikokeeseen kuuluu aina elävä sorsa- työskentely ja ulkomuotokatselmus. Koira voi osallistua Hegewaldiin vain kerran elämässään, vastaavasti kuin Junkkariin Suomessa.


Osallistumiskriteerit

Hegewaldiin voivat osallistua alle kaksivuotiaat koirat.

Ulkomaisilla koirilla on oltava kotimaansa rotujärjestön suositus eli suomalaisilla Saksanseisojakerhon suositus. 

Koiran lonkkien (HD) ja olkapäiden (OCD) on oltava terveet. Röntgenkuvat voi ottaa vähintään vuoden ikäiseltä koiralta, ja ne arvioidaan Saksassa.

Koiralla pitää olla VJP-koe suoritettuna ja kokeen yhteispistemärän tulee olla vähintään 65p. Elävän rusakon jälkityöstä, nenänkäytöstä ja hausta pitää olla vähintään 9 pistettä. Koiralla on oltava hyvä rakenne, karvoitus sekä selvä parta, eikä sillä saa olla hylkääviä virheitä.

Koiran on läpäistävä vesikoe- ja petokovuustestit. Saksan vesikokeeseen kuuluu elävän sorsan jäljestäminen vedessä ja kuolleen sorsan nouto vedestä. Lisäksi vesinoudon yhteydessä todetaan, ettei koira ole paukkuarka. Petokovuudesta on oltava luotettavan henkilön allekirjoittama todistus.

Ilmoituslomakkeen liitteinä lähetetään todenteet edellä mainittujen vaatimusten täyttymisestä, kopio koiran VDD:n rekisteritodistuksesta ja kuitti 150 euron osallistumismaksun maksamisesta.

Kokemuksia Hegewaldista ja siihen valmistautumisesta

Osallistuin koirani Yessy II vom Spanger-Forstin kanssa 84. Hegewaldiin 27-30.9.2017 Saksan Straubingissä, Etelä Baijerissa. Kilpailuun oli hyväksytty 199 koiraa 14 eri maasta. Suomesta osallistui myös toinen koira, Anu Sirviön ja Mikko Rytingin Uri vom Bründlfeld.

Valmistautuessani Hegewaldiin suomensin koesääntöjä ja arvostelukriteereitä, jotta osaisin treenata oikeita asioita. Kyselin vinkkejä Saksan kokeisiin osallistuneilta ja kokeita katsomassa käyneiltä konkareilta. Lisäksi netistä löytyi jonkin verran videoita harjoituksista ja kokeista.

Sain muutamana päivänä harjoitella kokeenomaisissa olosuhteissa Saksassa Yessyn kasvattajan Hermann Hellwinkelin luona ennen VJP-koetta keväällä 2016 ja toisen kerran ennen Hegewaldia.

Ensimmäinen päivä

Hegewald alkoi ilmoittautumisella ja korien valokuvauksella Straubingin messukeskuksessa ja piha-alueella. Väki liikkui tapahtumapaikalla koiriensa kanssa rennosti talutushihnat löysällä, ilman mitään rähinöintiä koirien kesken.

Juhlavissa avajaisissa oli mukana arvovaltaista joukkoa, muun muassa kaksi Baijerin osavaltion ministeriä ja Straubingin ylipormestari sekä metsästys- ja kenneljärjestöjen edustajia. Saksalaiseen tapaan puhujien välissä esiintyivät kansallispukuiset torvisoittajat erilaisissa kokoonpanoissa. Avajaisten lopuksi saimme seuraavan päivän ohjelman eli starttilistat varsinaiseen kilpailuun.

Kilpailijat oli jaettu kahteen osaan, kilpailunumerot 1-100 aloittavat peltotyöskentelyllä ja 101-199 ulkomuotokatselmuksella ja vesityöllä. Starttiluettelossa oli kokoontumispaikan osoite ja kellonaika sekä yhteyshenkilön eli maasto-oppaan puhelinnumero mutta suorituspaikoille siirtyminen oli kilpailijoiden vastuulla.

Toinen päivä

Yessyn kilpailunumero oli 161, joten aloitimme ulkomuotokatselmuksella. Kolmen tuomarin ryhmä tutki jokaista koiraa noin 25 minuuttia. Koirat esiintyivät liikkeessä ja paikallaan mutta niitä ei aseteltu, kuten koiranäyttelyissä on totuttu näkemään.

Vesityöpaikkoja oli kuusi ja jokaisessa oli ryhmätuomari ja neljä avustavaa tuomaria. Meille arvottu vesityöpaikka oli ison joen sivuhaara, jossa vesi oli niin syvää, että koira joutui uimaan heti veteen mentyään. Vesityössä ei saanut käyttää kaulapantaa.

Ensimmäisenä osiona ollut kuolleen sorsan nouto vedestä muistutti kotoista nuoren luokan vesityötä. Koiran lähdettyä uimaan todettiin paukkuarkuus ampumalla kuolleen sorsan viereen haulikolla. Tavoitteena on reipas suoritus ja veteen meno, hyvä ote linnusta, luovutus istualtaan ravistelematta ilman ohjaus- tai kannustustarvetta.

Saksassa vesityö on yksi tärkeimmistä Hegewaldiin treenattavista osioista. Vesityössä vaatimuksena on uimalla tapahtuva pitkäkestoinen etsintä tiheässä kasvustossa, riistan löytäminen ja noutaminen. Tavoitteeni harjoittelussa oli päästä mahdollisimman äänettömään suoritukseen, jossa parhaassa tapauksessa annetaan suullisesti vain kaksi käskyä, alussa noutokäsky ja lopussa luovutuskäsky. Tarvittaessa koiraa ohjataan äänettömästi käsimerkeillä.

Piilotetun linnun etsintä vastaa lähinnä Suomen voittajaluokan vesityötä. Saksalaisilla koepaikoilla on rehevä ranta- ja vesikasvillisuus, jollaista on vaikea löytää kotipuolesta. Sorsa kätketään Saksassa aina rantaveteen kasvillisuuden sekaan, eikä maalle kuten yleensä Suomessa. Löysin harjoittelua varten muutaman sopivan paikan, jotka saivat paremman puutteessa vastata Saksan olosuhteita. Parhaana pidin järveä, jossa oli osittain veden peittämiä monimuotoisia hyllyviä saarekkeita. Mielikuvitusta ja venettä käyttäen sai vaihtelua treeneihin lähestymällä saarekkeita eri puolilta, jolloin koiralle ei muodostunut käsitystä aina samassa paikassa harjoittelusta. Veneen käyttö poikkesi koesuorituksesta, joten lähetystä ja noudon vastaanottoa piti harjoitella myös maalta. 

Koira pitää opettaa työskentelemään uimalla, ilman että se nousee etsimään rannalta. En onnistunut tässä kovin hyvin. Riittävä määrä toistoja hyvässä treenipaikassa auttaa, jos sorsa löytyy aina rantakasvillisuuden seasta ja erityisesti, jos löytöpalkkiona on elävä sorsa.

Hegewaldissa sorsa oli piilotettu tuulen alapuolelle. Yksi tuomareista osoitti suorituksen aluksi suunnan, missä sorsa oli. Yessy lähti tottuneesti uimaan vastarannan suuntaan, kuten olin sen opettanut. Annoin sen mennä, koska poispäin uivan koiran huomion saanti ja suunnanohjaus olisivat edellyttäneet uusia komentoja. Jouduin kuitenkin myöhemmin ohjaamaan koiran haluttuun suuntaan. Parhaana suorituksena pidettiin sellaista, jossa koira lähetettiin suoraan tuomarin osoittamaan suuntaan.

Elävä sorsa

Elävän sorsan etsintää varten linnulta sidottiin toisesta siivestä muutamia siipisulkia veteen liukenevalla paperinauhalla. Lentokyvytön lintu heitettiin veteen ja hätistettiin kasvillisuuden sekaan. Ohjaaja kutsuttiin koiran kanssa paikalle ja näytettiin suunta, jossa sorsa oli ja annettiin lupa laittaa koira etsimään lintua.

Suoritus päättyi, jos lintu ammuttiin tai koira sai sen kiinni ja toi ohjaajalle. Mikäli koira ei löytänyt elävää lintua tai kadotti sen niin noin 20 minuutin haun jälkeen koiralle heitettiin kuollut sorsa ja suoritus päättyi noutoon.

Harjoittelimme pääasiassa sorsametsällä ja etsimällä haavakoita koepaikkojen kaltaisissa olosuhteissa. Kokeessa elävän sorsan käyttäytymisellä on oma merkityksensä lopputulokseen. Esimerkiksi herkästi sukelteleva sorsa on hankala seurattava kokeessa.

Kolmas päivä

Peltotyöskentelyryhmässä oli kolme koiraa ja kolme tuomaria. Koirat laitettiin hakuun vuorotellen lähes tyynessä säässä. Aamukasteinen kaalipelto vaihtui pian apilapelloksi ja rusakoita saatiin liikkeelle. Jos jänis karkkosi pellolla kahlaavaa ryhmää, niin koirat komennettiin maahan ja peitettiin niiden silmät. Jäniksen kadottua näkyviltä, laskettiin vuorossa ollut koira jäljelle. Koiran äänenantotapa arvioidaan rusakon jäljen yhteydessä. Mikäli kokeessa todetaan, ettei koira anna ääntä näkökontaktilla ajaessaan niin suoritus hylätään. Saksan koemaastoissa on runsaasti myös kauriita, vaikka ryhmämme ei niitä tavannut. Kaurisajo ei vaikuta koiran suorituspisteisiin.

Seuraavassa vaiheessa jokaiselle koiralle tehtiin vuorollaan laahausjälki sorsalla. Kilpailijoiden piti itse tuoda jälkieläimet, joita oli myytävänä kisakeskuksessa. Jälkityössä voidaan käyttää joko yhtä tai kahta lintua. Jälkeä vedetään noin 150 metriä yhdellä linnulla, joka jätetään jäljen loppupisteeseen. Toinen lintu viedään maahan koskettamatta noin 30 metrin päähän jäljen jatkeelle. Jäljen tekijä piiloutuu jälkimmäisen linnun taakse ojaan tai jääden maahan makaamaan. Koiran tulee seurata jälkeä ja tuoda toinen lintu ohjaajalle. Toinen jälkityö tehtiin kaniinilla vastaavasti kuin sorsalla mutta jäljen pituus oli noin 300 metriä. Meillä kisa päättyi epäonnistumiseen kaniinin noudossa, eikä kisa muutoinkaan sujunut niin hyvin mitä harjoitukset antoivat odottaa.

Yessyä kouluttaessani en kieltänyt jänisajosta, kuten yleensä olen tehnyt. En tiennyt, mikä on parasta Saksan koevaatimusten kannalta. Ennen VJP- koetta kokenut saksalainen koiranohjaaja sanoi, että hän lähettää koiran jäljelle vain pari kertaa ennen koetta tarkoituksenaan ainoastaan näyttää, mistä on kysymys. Koira innostuu ja kiihottuu helposti liikaa jäniksen hajusta.

Jäljelle lähettäminen on tärkeä vaihe ja sitä kannattaa harjoitella. Kokeissa on oleellista saada koira lähetettyä juuri sille jäljelle, mitä tuomari osoittaa. Koiran saa lähetettyä keskittyneemmin jäljelle, jos se ei havaitse jälkieläintä tai muita näköpiirissä olevia eläimiä. Jäljelle lähettämisessä ei kannata vitkastella, koska hajujälki haihtuu nopeasti varsinkin heteellä.

Koko päivän ajan arvioitiin koiran nenän käyttöä ja hajuaistin terävyyttä, hakua, seisontaa, yhteistyökykyä sekä työskentelyintoa. Lämpötila oli enimmillään 23 astetta varjossa, mikä vaikutti koirien työskentelyhalukkuuteen päivän mittaan. Saksassa riistatiheys on suurempi kuin meillä, ja siksi sinne sopii suppea ja tiheäkampainen haku. Suomessa koiran joutuu opettamaan laajahakuiseksi, jotta riistaa löytyisi. Saksan kokeisiin harjoitellessa kannattaa vaatia tiheä haku ja varmistaa tietolintujen avulla, että riistaa löytyy. Hegewaldissa koiran pitää seistä mutta avanssia ei vaadita.

Jälkitöiden osuus korostuu Saksan kokeissa, joten siihen piti paneutua myös treenatessa. Kokeilin aluksi jäljen vetoa makkaralla ja se toimi hyvin. Nenä pysyi maassa ja jäljen päästä löytyvä makkara maistui. Noudon kouluttaminen ei poikkea kotimaisesta tosin Saksassa noutomatkat ovat pitkiä maalla ja vedessä. Riistaa rikkomaton kanto-ote ja mahdollisimman vähäeleinen ohjaus ovat hyviä tavoitteita molemmissa maissa.

Neljäs päivä

Viimeiseen päivään kuului koirien esittelyä näyttelykehässä, johon koirat kutsuttiin ulkomuotoarvostelupisteiden mukaisessa järjestyksessä. Kisassa parhaiten menestyneet koirat esiteltiin erikseen, kuten myös kasvattajaryhmät.

Päättäjäisjuhlassa jokaisen koiran tulos luettiin yksitellen ja ohjaaja sai noutaa palkintopöydältä valitsemansa palkinnon. Kilpailun kaksi ensimmäistä sijaa menivät italialaisen del Zeffiron kennelin koirille. Voittajan Quentar IV del Zeffiron pistemäärä oli 241,0.

Lopuksi

Hegewald oli ammattimaisesti järjestetty hieno tapahtuma. Tuomarit varmistivat, että kilpailijat tietävät suoritettavana olevan osion vaatimukset. Arviointi tapahtui tuomariryhmän yhteistyönä, yhden tuomareista toimiessa päätuomarina.

Meillä yleisesti lintukoirana käytetty karkeakarvainen saksanseisoja on kotikonnuillaan yleismetsästyskoira. Kokeissa mitataan koiran soveltuvuutta kaikenlaiseen metsästykseen ja eritoten laukauksen jälkeisissä tilanteissa. Riistarikkaissa maastoissa ennen laukausta tapahtuvalla haulla ei ole samaa merkitystä mitä täällä.

Valmistautumisesta voi todeta, että oleellista on tiedostaa, mitä vaaditaan, jotta osaa harjoitella oikeita asioita. Suomen pitkä talvi rajoittaa harjoitteluaikaa, joten vaativat vesi- ja jälkityöosiot on koulutettava nuorille koirille lyhyessä ajassa. Kannattaa treenata kokeenomaisesti, välillä myös porukalla ja kutsua paikalle katsojia, ettei mikään tilanne tulisi eteen ensimmäistä kertaa kokeessa.

Hegewald-tapahtuma ja vierailut Saksassa ovat olleet hyvin avartavia kokemuksia. Parhaat kiitokset opastuksesta ja avusta Hermann ja Britta Hellwinkelille sekä Maret ja Eckhard Brunkenille.

Teksti Risto Lassila ja Jukka Nikkari, mukana tulkkina

Kuvat Risto Lassila

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulutus, Jessi

Aika-Pentueen pentupäivä

Sunnuntai 19.8.2018 klo 14:31

Viisi tomeraa koiranalkua Uudenjoen SF Aika-pentueesta osallistuivat Timo Vakkerin vetämään pentupäivään Vehniällä. Kuvassa osallistujat vasemmalta oikealle: Aika- Alli, Aika-Repe, pentueen emä Yessy II vom Spanger-Forst, Aika-Iines, Aika-Pommi ja Aika-Rymy.

Osallistujat_p.jpg

Aika-Alli

Aika-Alli_p.jpg

Aika-Rymy

Aika-Repe_p.jpg

Aika-Iines

Aika-Iines_p.jpg

Aika-Repe

Repe_ja_pojat_p.jpg

Aika-Pommi

Aika-Pommi_p.jpg

Timo kertoi koulutuspäivän aluksi, että seisovalle koiralle tarvitsee opettaa vain kolme asiaa, joita olivat kontakti, nouto ja pysähtyminen.

kaikki_p.jpg

Aluksi koiranohjaajat ottivat kontaktin vapaaksi laskettuihin koiriinsa. Koiran huomion saavuttamiseen Timo opasti möreä-äänisimpiä ohjaajia ottamaan mallia kuoripoikien äänenkäytöstä. Koiran palkkaus nykytrendien mukaisesti on hidasta nautiskelua, jossa koira ehtii antaumuksella keskittymään houkuttimena olevaan makupalaan, yleensä makkaraan. Palkkaus ei ole pelkkää makupalojen syöttämistä.

palkka_p.jpg

Noutokoulutuksen ohjenuoraksi koiranohjaajat saivat tässä vaiheessa neuvon pyrkiä vaihtokauppaan, jossa noutoesine vaihdetaan palkkioon. Luovutusvaiheessa koira palkitaan talon parhaalla makkaralla, kuten edellä on kerrottu. Noutomatkaksi riittää vielä käsien ulottuvuus, ettei koira livahda omille teilleen noutoesineen kanssa. Edemmäksi ei kannata heitellä ennen kuin luovutus toimii kitkattomasti myös riistalla. Noutoharjoittelussa kannattaa huomioida hampaiden vaihtuminen.

Pommi_noutaa_p.jpg

Pysähtymiskoulutuksen tavoitteena on saada koiran liike loppumaan kaikissa tilanteissa, kuten esimerkiksi linnun siivittäessä. Olen opettanut pysähtymiseen paikalla- ja maahan- käskyt saksanseisojakerhon koulutusoppaan opeilla. Myös istu-käskyä voi käyttää pysäyttämiseen, kuten Timo opasti. Käskyyn voi halutessaan liittää pitkän vihellyksen ja käsimerkin, joita maahan- komennossa yleisesti käytetään. Mikäli haluaa lisäksi opettaa ehdottoman maahanmeno-käskyn, pitää tälle olla uusi vihellysmerkki pitkän vihellyksen sijasta. Käsimerkin voi ehdollistaa haluamaansa pysäytystapaan. Saksassa ohjaajat käyttivät kaksipäisiä pillejä, joiden toisessa päässä oli tavallinen pilli ja toisessa päässä hernepilli. Hernepillin pitkä vihellys oli pysähtymismerkki.

Lopuksi jokaiselle koiralle heitettiin muutamia kyyhkyjä. Tässä nähtiin havainnollisesti miten jokaisen pennun into mennä perään väheni kerta kerralta, vaikka niitä ei moitittu peräänmenosta. Koiran pysähtyessä ohjaajat houkuttelivat ne luokseen ja palkkasivat makupaloilla. Neljännen kyyhkyn siivittäessä kaikilla oli jo kova kiire isännän luokse makkaransyöntiin.

Kyyhky_ja_Repe_p.jpg

Timon oppien mukaisesti koirille tehtiin noudot heti kun niihin oli saatu kontakti kyyhkyjen siivittämisen jälkeen. Tämä vaikutti hyvältä konstilta, jota ei ole tullut kokeiltua. Nouto siirtää koiran huomion pois lentävästä linnusta ja toimii samalla eräänlaisena korvikepalkintona saaliin menetykselle. Tätä kannattaa käyttää myös riistatyön yhteydessä maastossa, jos ei voi tarjota pudotusta palkaksi. Itse olen yleensä kutsunut opetusikäisen koiran sivulle riistatyön jälkeen, riippumatta siitä tuliko saalista vai ei.

Kiitos Timolle hyödyllisistä neuvoista. Meillä oli mukava päivä, tästä on hyvä jatkaa.

Repe_vaanii_p.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aika-pentue, Jessi, Koulutus

Tosi-pentujen 2. pentupäivä

Lauantai 21.7.2018 klo 13:28 - Risto

Tosi-pentueen pentuetapaaminen pidettiin Vaalassa heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Seurasimme Parta-Piitun kanssa neljän innokkaan pennun touhuja Neittävän kylätalolla, joka tarjosi hyvät puitteet tapahtumalle. Tilaa oli riittävästi keskellä hienoa kainuulaista jäkäläkangasta. Ohjelmassa oli noutoa maalta ja vedestä, näyttelykehää, hakua sekä tokoa SSK:n tottelevaisuuskokeen säännöillä. Iltaohjelma huipentui saunomisen ja paljun jälkeen karaokea laulaen.  

Kaikki_koirat_istuu_p.jpg

Äippä Parta-Piitu

Piitu_istuu_p.jpg

Piitu_sivusta_p.jpg

Tosi-Tazzi

Tazzi_istuu_p.jpg

Tazzi_sivu_p.jpg

Tosi-Oma

oma_istuu2_p.jpg

Oma_ja_Seppo_sivu_p.jpg

Tosi-Terri

Terri_istuu_p.jpg

Terri_sivu_p.jpg

Tosi-Ruska (Mira)

Mira_istuu_p.jpg

Mira_sivu_p.jpg

Koirat olivat innokkaan ja tekevän sorttisia. Erityisesti hakuinto, yhteistyöhalu ja hyvä tartuntaote riistasta jäivät kasvattajan mieleen. Kaikki vaikuttivat perus karkkareilta, joiden koulutus vaatii muutakin kuin pelkkää kehumista, jos tavoitteena on huippu metsästyskoira.

Maastossa.jpg

Janne_Mira_ja_Stella_p.jpg

Seppo_Oma_ja_fasu_p.jpg

Tazzi_sivu_ja_Jouni_p.jpg

Luontaisesti innokkaan koiratyypin koiria ei tarvitse innostaa lisää mutta toki niitä pitää kehua moitteen vastapainona. Yhteistyöhaluinen koira seuraa ohjaajan reagointia ja pyrkii toimimaan niin että molemmilla on mukavaa. Koirat pystyvät tunnistamaan sekä positiivisia että negatiivisia tunnetiloja. Kouluttajan roolina on tiedostaa mikä koiran tekemisessä on hyvää ja mikä huonoa ja antaa vastaavanlaista palautetta. Yltiöpositiivinen koulutus ilman uskottavien rajojen asettamista ei toimi vahvaviettisillä koirilla. Koiran ja ohjaajan välisen vuoropuhelun käynnistyminen on usein vaikeaa käytännössä, vaikka teoriassa asia on yksinkertaista. Paikalla olleiden Tosi-pentujen koulutustaso näytti hyvältä, tästä on hyvä jatkaa.

Janne järjesti Vaalassa leikkimielisen noutokisan, jonka kaikki ottivat tietysti tosissaan. Noudettavina olivat mm. fasaani, tyhjä limsapullo, täysi oluttölkki, peuransorkka ja metalliesine. Kokemus oli valttia. Piitu voitti hiuksenhienosti ennen Jannen vanhempaa seisojaa Stellaa. Lupasin noutokisassa palkintona olleen dummyn Tosi-pennulle, joka ensimmäisenä saa täydet pisteet vesityökokeesta. Jukka ja Tosi-Terri eivät pitkään viivytelleet ja kävivät hakemassa Kirsin kanssa palkinnon kotiinsa. Onnea!

Jukka_KirsiTerri_ja_dummy_p.jpg

Riitta opasti koiran ohjaamisessa ja näytti koiriensa Iidan ja Lolan kanssa mallia. Saimme nähdä miten vaivatonta huippukoirien ohjaaminen parhaimmillaan voi olla. Hyvien ohjeiden lisäksi saamme kiittää Riitta maukkaasta fasaanikeitosta.

Riitta_Iida_ja_Lola_p.jpg

Koirista näki, että jokaisen kanssa on tehty kovasti töitä. Syksy tuo uusia haasteita mukanaan ja toivottavasti myös runsaasti riistaa palkaksi vaivannäöstä. Kiitos kaikille mukavista pentupäivistä ja erityiskiitos tapahtumaa puuhanneille Tuulalle ja Jounille.

Hyvin pärjäsi mukana ollut Jessin pentu Aika-Jyrykin, jota Esko ja Kaija tutustuttivat isoihin koiriin.

Jyry_istuu_2_p.jpg

Lopuksi käärmevaroitus. Täälläpäin on näkynyt kyykäärmeitä tavallista enemmän. Jessiä pääsi käärme tuikkaamaan takajalkaan muutama viikko sitten uimapaikalla. Uimasta pois lähtiessä huomasin Jessin jotenkin horjahtavan mutta en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Autosta poistuttaessa huomasin selkeää hoipertelua ja takajalan turvotuksen. Koirillani on aikaisemminkin ollut vastaavia tilanteita, joten arvasin heti mistä on kysymys. Puremasta oli kulunut varmaan jo jonkin aikaa mutta pääsimme onneksi päivystävän eläinlääkärin vastaanotolle ja nesteytykseen.  Oireet olivat kokonaan ohitse parin päivän sisällä. Koirien käärmeenpuremiin ei enää suositella kyypakkausta, ellei puremasta johtuva turvotus uhkaa hengityselimiä. Pureman jälkeen olisi hyväksi estää koiran liikkuminen, ettei käärmeen myrkky pääse leviämään verenkiertoon. Nopea nesteytykseen pääsy on parasta hoitoa.

Jessi_toipuu_p.jpg

1 kommentti . Avainsanat: Tosi-pennut, koulutus

Onnitteluja ja nouto-oppeja

Tiistai 8.5.2018 klo 0:27

Onnea 1-vuotiaille Uudenjoen Tosi-pennuille!

Piitun_perhe_poseeraap.jpg  

Onnitteluiden ohella vähän tarinaa yhdestä koirankoulutuksen kipupisteestä eli noudon opettamisesta. Iloisen ja varman noudon rakentaminen on haastava pala monelle koirakolle. Olen opastanut kasvattieni omistajia samoihin toimintamalleihin joilla koulutan omia koriani. Opastus on havainnollisinta silloin, jos on mahdollisuus näyttää mallia omien koirien avulla. Neuvominen on paljon hankalampaa sanallisesti tai kirjoittamalla. 

Aloitan noudon opettamisen pikkupennuille leikkimällä ja pelkästään kehumalla. Tämä leikkinouto säilyy toisena noutomallina koiran koko eliniän. Jossakin vaiheessa, omilla koirillani aika varhain, mukaan astuu pakko- eli koulutusnouto. Nykyisellään pakko tarkoittaa ainoastaan sitä, että koiran on pidettävä noutoesinettä suussaan, eikä sitä ei saa purra tai pudottaa. Edellinen tehdään silloin kun haluan ja valitsemallani noutoesineellä. Ei riitä, että koira suostuu pitämään jäniksenkarvalla vuorattua kapulaa hetken suussaan silloin kun siltä tuntuu. Teetän leikkinoutoja ja koulutusnoutoja aluksi toisistaan erillisinä siten, ettei koira edes huomaa kyseisten liittyvän samaan asiaan, noutosuoritukseen. Molemmille tavoille on aluksi omat noutoesineet ja erilliset käskyt. Näin toimien pyrin välttämään noudon totaalisen lukkiutumisen, jonka pakkomenetelmillä voi helposti saavuttaa ja josta on valitettavasti myös omakohtaista kokemusta.  

Ihmettelin ensimmäistä seisojaa kouluttaessani, miksi yleisesti puhutaan pakkonoudosta. Ihmettelin mihin sitä tarvitaan? Reilun vuoden ikäisellä Almalla oli mahtavan innokas ja varma nouto. Se nouti mielikseen ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti noutoesineet ja linnut, pihalla sekä maastossa. Olin kouluttanut Alman Saksanseisojan koulutusoppaan leikkien noutajaksi ohjeiden mukaisesti. Ihmettelin miksi oppaassa selostetaan pakkonoutoa sivutolkulla. Olimme lomamatkalla näihin aikoihin keväällä ja Alma oli mukana. Eräänä aamuna ajelin maastoon pientä noutoharjoitusta varten. Komensin pellonreunassa Alman sivulleni, nakkasin noutoesineen kuten aina ennenkin ja annoin noutokomennon. Alma lähti rivakasti noutoon, aivan kuten Piitu oheisissa videoissa mutta noutoesinettä lähestyessään se näki kauempana pellolla ilakoivat muuttolintuparvet. Samalla hetkellä siltä unohtui noutokäsky, noutoesine ja nouto. Seurasin riistaintoisen koiran etenemistä kohti lintuja ja käsitin mihin pakkoa tarvitaan noudossa. 

Ohessa vuosikkaille malliksi muutama Parta-Piitun noutovideo viime sunnuntailta. Pihanouto, rantanouto ja vesinouto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Piitu, Koulutus, Tosi-pentue

Tottelevaisuuden ohjelma

Sunnuntai 1.4.2018 klo 10:21

Lainattua tekstiä koiran hallinnasta ja sen opettamisesta.
"
Tottelevaisuuden ohjelma

Saksanseisojan koulutuksen päämääränä on luonnollisesti metsästyskelpoisuus. Kysytään, onko sen osattava mitään, ennen kuin se voidaan viedä metsään, ja jos osattava on, mitä?
Sen on osattava paljonkin, sen on osattava siekailematta totella! Tottelevaisuuden vaatimukset ilmenevät lyhyessä muodossa Saksanseisoja-Kerhon tottelevaisuuskokeiden säännöissä. Niissä sanotaan:

1.Koiran on kuljettava sekä kytkettynä että vapaana ohjaajan sivulla.
2.Koiran on istuuduttava ohjaajan käskystä.
3.Koiran on sekä ohjaajan läheisyydessä että etäällä hänestä mentävä maahan komennolla, pillin vihellyksellä ja käsimerkillä.
4. Koiran on ohjaajan käskystä jäätävä makaamaan paikalle, jonka ohjaaja osoittaa, ja pysyttävä siinä, vaikkapa ohjaaja joksikin aikaa poistuisi sen näkyvistäkin.
5. Koiran on sekä vapaana ollessaan että paikalleen jätettynä tultava ohjaajan luokse sekä komennolla että pilliä käyttäen.
6. Koiran on noudettava ohjaajalleen hänen heittämänsä esine ja luovutettava se hänelle.
7. Koiran on noudettava esine, jonka ohjaaja on käynyt kätkemässä, ja tuotava ja luovutettava se hänelle.

Varsinaisen metsästyksen kannalta eivät aivan kaikki näistä ”tempuista” sinänsä ole välttämättömiä. Mutta koiraa, joka osaa vähemmänkin tärkeät taidot, on metsästäjän helpompi käsitellä niin kotona, kadulla ja tiellä kuin pellolla ja metsässä. Sitä paitsi ne tarjoavat meille lisäkeinoja koiran hallintaan: sen osoittamiseen, että mies määrää ja koira tottelee siekailematta. Ellei niin ole laita, on metsästyskoulutusta aivan turha aloittaakaan-ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Eritoten on tässäkin syytä korostaa maahanmenon ja paikallaan pysymisen tärkeyttä. Kiinnitä niiden opettamiseen aivan arvaamatonta huomiota.
Tottelevaisuuskokeitten vaatimukset saattavat tuntua Sinusta vaativilta, varsinkin jos olet aloitteleva seisojan omistaja. Ennen pitkää tulet kuitenkin huomaamaan, että tottelevaisuuden opettaminen koirallesi on sittenkin varsin yksinkertaista ja helppoa. Muista kuitenkin heti koulutusta aloittaessasi, että onnistumisen perusedellytyksinä ovat järjestelmällisyys, tinkimättömyys ja koulutuksen sitkeä jatkuvuus. Ilman näiden vaatimusten ehdotonta noudattamista ei tulosta synny.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulutus

Aika-pennut kolme viikkoa

Lauantai 31.3.2018 klo 13:35

Pentulaatikko laajeni eilen huimasti, kun poistin siitä pentujen suojana olleet turvareunat. Kolmiviikkoiset pennut könköilevät jaloilleen ja myös laatikon etureunaa piti korottaa. Pennut ja emä voivat hyvin.
 
Pullukoiden vaalea karva on alkanut tummumaan.

paat_ja_karvaap.jpg

etup.JPG

puolivalip.jpg

takalaskitp.jpg

reunusp.jpg

Jessi_31.3p.jpg


Pentuja on mukava seurata mutta myös aikuisille koirille pitää järjestää aikaa. Piitu ja Erra pääsivät eilen maastoon, kun kävimme lisäämässä evästä riistaruokinnalle. Ilo tarttuu koirien touhuja seuratessa.

Erppa1p.jpgPiitup.jpg
 
Tosi-pentujen kanssa on pidetty pieniä pihasulkeisia. Jokainen koirakko on kehittynyt pentutapaamisen jälkeen myönteiseen suuntaan, vaikka murkkuikäiset koiranalut jaksavat aika sitkeästi kyseenalaistaa osaamansa 😊

hillaryhmap.JPGtazziterri_ja_ohjp.jpgseppo_ja_omap.jpgTazzipaap.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yessy&Vico, Koulutus, Aika-pentue, Tosi-pentue

Komennon alla

Sunnuntai 18.2.2018

Silloin kun minulla ei vielä ollut karkeakarvaisia saksanseisojia kävin KAER-kokeessa tutustumassa rotuun. Saamani ennakkokäsityksen mukaan karkkareiden piti olla energisiä, hurjia ja pitelemättömiä koiria. Jälkijoukossa kulkiessani ihmettelin, miten rauhallisesti koirat käyttäytyivät, eivätkä vaikuttaneet ollenkaan sellaisilta, minkälaisen kuvan olin niistä saanut. Lopulta uskaltauduin kysymään kokeeseen osallistuneelta kokeneelta koiramieheltä, miksi rodusta annetaan toisenlainen kuva mitä koirat vaikuttivat olevan. Kaveri katsoi minua hetken hölmistyneenä ja sanoi, että nämähän ovat komennon alla! Jäin ihmetellen miettimään vastasta, koska en ollut huomannut kenenkään komentavan koiraansa millään tavoin. Minulla meni pitkä aika, ehkä vuosia, ennen kuin tajusin mitä vastaus tarkoitti.

Karkeakarvaiselle saksanseisojalle on jalostettu voimakkaat metsästysvietit. Tämän ansiosta vietikkäimmät koirat jaksavat hakea riistaa ja juosta kovalla vauhdilla päiväkausia, vaikka mitään ei löytyisi. Koira ei saa koko ajan olla viettiensä viemänä. Vastapainona sen pitää tietää miten käyttäydytään hihnassa ja ”komennon alla”. Ohjaajan pitää saavuttaa tähän tarvittava arvovalta, muuten koira on pellollakin kuin pellossa, koska makkarapalkka ei riitä maastossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulutus

Odotusta ja koulutusta

Lauantai 17.2.2018

Penikointiin on noin kolme viikkoa aikaa. Jessi vankistuu päivä päivältä mutta se ei näytä vielä itse huomanneen pyylevöitynyttä olemustaan. Se ei enää saa juosta vapaana muiden koirien kanssa, eikä hypätä maasturin korkean takalaudan päälle, vaikka menohaluja olisi. Mammakoira vaikutti suorastaan hölmistyneeltä nostaessani sitä ensimmäisiä kertoja autoon.

Pidimme tänään koulutustilaisuuden muutaman koirakaverin kanssa. Oli taas mukava huomata koirien kanssa tehdyn työn vaikutus koirien osaamistasoon. Tosi-pentujen koulutuksen tärkeimmät painopisteet liittyvät tottelevaisuuteen ja noutoon. Tottelevaisuus tarkoittaa tässä yhteydessä esimerkiksi sitä, että koiran pitää kuunnella isäntää ja malttaa olla nätisti, vaikka vieressä olisi yhtä hölmö velipoika. Tosi-pennut ovat 9 kuukauden ikäisiä. Tässä iässä noutotekniikka on hiottu kuntoon viimeistä piirua myöten ja hyvistä suorituksista on aina palkittu makupaloilla ja kovalla kehumisella. Nyt koira ei enää halua tehdä sitä minkä se hyvin osaa! Kesken noudon koira kiinnostuu jostakin muusta ja riistan kanssa nouto menee pelleilyksi. Mitäs nyt?

Edellä kuvattu tilanne on tuttu useimmille. Nyt on päästy siihen, jolloin koiralta pitää vaatia se minkä se hyvin osaa. Koiran pitää tehdä osaamansa asia silloin kun ohjaaja sitä haluaa, ei pelkästään silloin kun se itse haluaa. Yksinkertaista mutta valitettavan monimutkaista kirjoittaa neuvoja ymmärrettävästi. Tästä syystä näytän mallia omilla koirilla. Nouto on herkkä laji, jossa koiran ja ohjaajan yhteistyö punnitaan. Tavoitteena on intoa pursuva kurinalainen suoritus.

Jessikin pääsi tänään noutamaan. Kuvassa sillä on suussaan uusi tuttavuus näätä, johon se suhtautui hyvin myötämielisesti.

koulutus17.2.2018hp.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yessy&Vico, Koulutus, Jalostus, Jessi, Tosi-pentue

Jänniys tiivistyy

Sunnuntai 4.2.2018 klo 12:55

Pakkasta on tänään turhan paljon muuhun kuin ulkoiluun pihapiirissä. Olen ajokoira-ajoista lähtien pitänyt noin -15 asteen rajaa päästäessäni koiria juoksemaan tosimielessä. Viime aikoina lenkit ovat suuntautuneet metsätielle, jossa lasken koirat juoksemaan auton edessä vapaina. Tällä tavalla oma kunto riittää mainiosti saamaan koirat väsyneiksi ja tyytyväisiksi. Auton ratissa saa olla tarkkana, koska juoksijat tekevät välillä yllättäviä pysähdyksiä metsästä tulevien houkuttelevien hajujen takia. Tottelevaisuus pitää olla kunnossa, että saa koirat kutsumalla luokse ja autoon. Kutsun koiria auton äänimerkillä samalla tavalla kuin pillillä, vaikka tämä ei loppuun asti ajatellen ole kovin järkevää. Luultavasti, jos joku yrittäisi liikenteessä varoittaa koriani auton äänimerkillä, ne kääntyisivät autoa kohti.

Jessin osalta jännitys tiivistyy, koska huomeniltana ultrassa varmistuu, onko se kantavana. Alla muutama kuva Jessistä tältä päivältä.

4.2_takaa.jpg

4.2vauhti.jpg4.2makaa.jpg4.2etu.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jessi, Koulutus, Yessy&Vico

Kotipihakoulutusta

Tiistai 9.1.2018 klo 23:06 - Risto

Viime sunnuntaina oli ensimmäinen Tosi-pentujen koulutustilaisuus tässä meidän pihalla. Keskityimme aluksi vain muutamaan saksanseisojan koulutuksen tärkeimpään seikkaan, joita ovat tottelevaisuus, tottelevaisuus ja tottelevaisuus. Paikalla oli kolme kohta 8 kuukauden ikäistä iloista ja virkeää koiraa, joten edellä luetellut perusopit ovat hyvin tarpeellisia.

Olen opettanut koirilleni kevyehkön komennon, jolla saan ne makoilemaan rauhallisesti vieressäni tai missä vaan haluan. Periaatteessa kyse on samasta mitä maahanmenossa, mutta pehmeämmin ja ystävällismielisemmin. Suosittelin tämän opettamista kasvateillekin.

Noutokoulutukseen oli panostettu ja noudot sujuivat kaikilla ilahduttavan hyvin. Suoritukset olivat iloisia ja reippaita. Nyt kun noutotekniikka on kunnossa, kannattaa riista ottaa entistä enemmän mukaan noutoharjoituksiin ja vaatia samaa suoritustasoa.

Kuva todistaa, että opiskelijat pysyivät hetken aikaa paikoillaan.

Harkat_7.1.2018.JPG

Pidämme jatkossa koulutuksia kerran kuukaudessa. Mukaan mahtuu muitakin kuin omia kasvatteja. Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Piitu, Koulutus, Tosi-pentue

Koulutusopit ja oppaat

Sunnuntai 21.5.2017 klo 14:04 - Risto

Piitun ja Ukon pentujen tulevien omistajien ei kannata liikaa paineistua, vaikka suunnittelimme jo Mukarin Antin kanssa miten autamme pentujen koulutuksessa. Selviytymispaketit ovat tulossa  tuonnempana:-)

Antti lupasi lahjoittaa pennunottajille nettikaupassaan Korpimetso.com myynnissä olevan opetusvideon pennusta seisojaksi, jonka pääosassa esiintyy pentueen isä Ukko eli Bruntytön Eino. Tästä opetusvideon traileriin.

”Pennusta seisojaksi on opetuselokuva seisovan lintukoiran kouluttamisesta. Liikkeelle lähdetään pennun valinnasta ja päädytään siihen, kun koirasta on tullut osaava pyyntikoira ja koemenestyjä. Lisäksi dvd sisältää extrana suuren valikoiman erilaisia harjoitteita tieltä pennusta eräkoiraksi. Dvd on erinomainen työkalu niille, joilla pennun kouluttaminen on edessä. Ensimmäisen seisojan pentunsa kouluttajille dvd on suureksi avuksi, mutta voi antaa kokeneemmallekin harrastajalle uusia ideoita kouluttamiseen. Elokuvassa esiintyvästä koirasta tuli Suomen historian nuorin käyttövalio 2 vuoden ja 7kk ikäisenä!”

Kerroin tämän blogin ensimmäisessä koulutusta käsittelevässä kirjoituksessani Usko itseesi, mihin omat koulutusoppini perustuvat. Minulta pennunottajat saavat tutun tietopaketin, jonka viestin monet menestyksekkäästi koiriaan kouluttaneet ovat oivaltaneet, ja soveltaneet sitä KARKEAKARVAISIIN SAKSANSEISOJIIN, kunkin aikakauden elämänmenoon soveltuvalla tavalla.

koulutusopas.jpg

En tuomitse uusia koirankoulutussuuntauksia mutta siitä olen huolissani, jos uusia harrastajia johdetaan harhaan kaupallisin perustein. Mielestäni esimerkiksi positiivista koulutusta ei koskaan voi olla liikaa mutta sillä ei pelkästään pärjää. Tottelevaisuuden sijasta nykyisin puhutaan koiran hallinnasta. Jokainen tietää kuinka ajoneuvon hallinnan menettää helposti, jos painaa aina kaasua, eikä käytä jarrua. Omat kokemukseni karkkareista ovat sen suuntaisia, että riistan astuessa kuvaan ohjaaja saa seistä jarrupolkimella koko painollaan, eikä kaikkien paino edes riitä. Koiran luontaisten pyyntihalujen hallinnassa ja riistalle totuttelussa voi menestyksekkäästi hyödyntää kyyhkyjä tai näin keväisin kaikenlaisia lentäviä tirriäisiä, jotka toimivat mainioina harjoitusvastustajina ennen siirtymistä riistalle. Asteittain edeten ei riistan kanssa ehkä tarvita täyspainoisia lukkojarrutuksia, joiden seurauksena ajoneuvo menettää ohjattavuuden ja vastaavasti koirankoulutukseen voi tulla muitakin lukkoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Piitu, Jalostus, Koulutus

VJP-pisteet

Perjantai 14.4.2017

Mukava reissu ja VJP-koe Saksassa ovat nyt takana. Autoon tuli viikon aikana parituhatta ajokilometriä laivamatkojen lisäksi. Kuvassa ikkunapaikalla loikoilevat koirat oppivat ainakin matkustamista.ikkunapaikka.jpg

Tutustuminen Saksan kuvioihin antoi paljon koiraharrastukseen ja -jalostukseen liittyvää uutta ajateltavaa. Uusia näkökulmia on mieluisaa avata blogissa myöhemmin pienempinä palasina.

Saksan koevaatimuksiin saimme parasta mahdollista opastusta Jessin eli Yessy II vom Spanger-Forstin kasvattajalta, kolminkertaiselta Hegewald-voittajalta Hermann Hellwinkeliltä, jonka luona saimme majoittua matkamme ajan. Hermann oli etukäteen suunnitellut meille harjoitusmaastot, joissa hän kulki mukanamme kaksi pitkää päivää opastaen ja arvostellen koiriemme työskentelyä.

Kuvassa Hermann ja hänen vuoden 2015 Hegewald-voittajakoira Senta II vom Spanger-Forst, jonka hakua näimme mallisuorituksena.h_ja_r.jpg

Menestyimme hyvin VJP-kokeeseen osallistuneiden 35 koirakon joukossa. Jarnon ja Jukin tulos 74 pistettä on erinomainen suoritus, kuten myös Jessin 71 pistettä. Juki sai lisäksi kokeesta tottelevaisuutta kuvaavan A.H.-merkinnän tilanteesta jossa se jäi komennosta paikalleen rusakon karkottuessa seisonnalta. Eli KAER-koesäännöin kerrottuna koira ei mennyt perään.

Rusakkoseisontaa seurannut jatkotilanne kuvaa hyvin koesääntöjen ja ehkäpä saksanseisojien käyttötarkoitustenkin eroavaisuutta Saksan ja Suomen välillä. Rusakon paetessa näkymättömiin Juki laskettiin vapaaksi, jotta voitiin arvioida sen työskentelyä jäljellä. Suomessa olisi arvosteltu vain seisonta ja riistatyö mutta Saksassa jälki oli seisontaa arvostetumpaa! Jälkityön pisteiden kerroin on kaksi ja seisonnan pisteiden kerroin on yksi. Eli jos molemmissa tulee 10 pisteen suoritus, on jäljen osuus kokonaispisteissä 20 pistettä.

VJP-kokeessa meidät oli järjestetty samaan ryhmään Brunkenin pariskunnan ja heidän koiransa Deli v.d.Reiterstadtin kanssa. Rouva Merit Brunkenin tulkkausapu oli myös tärkeässä roolissa onnistuneiden suoritustemme taustalla.

Kuvassa koeryhmää, etualalla Jessi, Juki, Jarno ja Merit.koeryhmap.jpg

Käsittelen tässä bloggauksessa epäonnistumiset perusteellisesti niin jatkossa voin keskittyä mukavampiin asioihin:-) Koiriemme koetulokset vastasivat tismalleen Hermannin harjoitusarvosteluja lukuun ottamatta Jessin epäonnista jälkeä, jolla oli ratkaiseva merkitys loppupisteisiin kaksinkertaisen pistekertoimen takia. Jälkiharjoitukset sujuivat kasvattajan mielestä Jessiltä jopa täysien pisteiden (12p) arvoisesti mutta kokeessa jäimme 10 pisteeseen.

Useimmat kanakoirakokeisiin osallistuneet ovat koesuorituksen jälkeen joutuneet miettimään miten olisi pitänyt toimia. Minulle on sattunut muutamia tapauksia, joissa en ole toiminut varman päälle, koska olen luottanut liikaa koirani kykyihin. Harjoituksissa Jessi näytti intonsa ja sitkeytensä rusakoiden jäljestykseen. En panostanut tarpeeksi koiran jäljelle lähettämiseen, vaikka Hermann sen hyvin yksityiskohtaisesti meille opetti. Hän oli varannut meille molemmille ohuet narut, joilla koira saatetaan jäljelle. Oikeaoppisesti toimien koiraa kuljetetaan pitkin jälkeä ja lasketaan naru liukumaan irti koiran pannasta aiheuttamatta minkäänlaista vastanykäisyä. VJP-sääntöjen mukaan koiraa saa saattaa jäljellä 30 metriä. Katsoin ettei tässä ole mitään uutta suomalaiseen VOI-luokan jälkityön lähettämiseen verrattuna. Helppo homma! Uusien VOI-luokan sääntöjen mukaan koiraa ei osoiteta jäljelle vaan sen pitää itse etsiä jälki lähialueelta ja lähteä omatoimisesti seuraamaan sitä. Mielestäni tämän suuntainen lähetystyyli ja normaali talutushihna riittäisivät aivan hyvin Jessille, joka kyllä etsii jäljen sitkeästi ja riistaintoisesti. En tullut ajatelleeksi kuinka vähän aikaa rusakon jälki haisee kuivassa ja lämpimässä säässä. Tämä kostautui kokeen +20C lämpötilassa ja lisäksi kielimuuri esti onnistumisen lopullisesti.

Koeryhmä käveli nurmipellossa rintamassa ja aina rusakon karkottuessa etumaastosta koirat komennettiin maahan ja niitä estettiin näkemästä rusakon pakoloikka. Tuomarin kutsusta lähin koira tuotiin jäljelle. Omalla vuorollani laskin Jessin irti tuomarin osoittaman jäljen vasemmalle puolelle. Taktikoin kun arvelin hienoisen tuulenvireen kuljettavan jälkihajua alatuulen puolelle. Valitettavasti Jessi ajautui liiaksi vasemmalle ja edelliselle koiralle tehdylle jäljelle jota se lähti seuraamaan. Aika kului ja tuomari neuvoi kärsimättömän kuuloisesti minua laittamaan Jessin uudelleen jäljelle. Kysyin saanko vielä käyttää hihnaa lähettämiseen. Jarnon tulkinnan mukaan, ja kuin pisteeksi iin päälle, käsitin vastauksenkin väärin, enkä käyttänyt hihnaa. Siinä seikkaillessa haju haihtui ja tilanne hiipui.

Onneksi olimme saaneet 10 pistettä ensimmäisestä jälkityöstä, joka alkoi kun Jessin seisonnalta karkottui rusakko koiran huomaamatta. Tällä kerralla meillä oli onni mukana sillä Jessin edetessä ja selvitellessä jälkiä rusakko näyttäytyi koiralle ja siitähän se riemu repesi. Kumma ettei koira repinyt itseään ajaessaan täyttä vauhtia rusakkoa ainakin kolmen piikkilanka-aidan läpi. Tämänkaltaiset takaa-ajotilanteet kesken kokeen kirvoittavat naurut Suomessa ja Saksassa mutta eri syistä. Se mitä kauhistelemme täällä aiheuttaa Saksassa innostunutta kehumista!

VJP-kokeen aluksi eläinlääkäripariskunta Merit ja Eckhard Brunken tarkastivat koirien hampaat ja urosten kivekset hyvin perusteellisesti.hammasp.jpg

Hermannin oma koira Walli II vom Spanger-Forst oli kokeen toiseksi paras koira 76 pisteellä.Hermannp.jpg

 

Kiitos vieraanvaraisuudesta ja avusta Merit, Eckhard ja Hermann!

7 kommenttia . Avainsanat: Koulutus

Pennun kanssa puuhastelua

Tiistai 10.1.2017 - Risto

Viime aikoina koiraharrastus on ollut hitusen aktiivisempaa mitä blogin päivitys, vaikka molemmilla osa-alueilla on rutkasti parantamisen varaa. Täytyy taas ryhdistäytyä.

Koirankoulutus on ollut pääasiassa 7 kuukautta täyttäneen Jessin eli Yessy II vom Spanger-Forstin kanssa puuhastelua. Vähän päivässä mutta lähtökohtaisesti joka päivä jotakin. Jos ei muuta niin ainakin pari luoksetuloa tai paikalla-komentoa on keskeyttänyt Jessin kirmaamisen isojen koirien kanssa pihamaalla. Jessi on saanut erivapauksia olla välillä sisäkoirana, kuten pentukoirat aikaisemminkin, vaikka yleensä koirat ovat päivisin tarhassa ja sisällä ollessaan ne oleskelevat koirille varatussa tilassa. Jessistä on kehittynyt aivan kiva kaveri ja orastavaa yhtestyöhaluakin on havaittavissa:-) Yksi oleellisimmista pennulle koulutettavista asioista on nouto, josta aiheesta lisää tuonnempana.

Viime viikonloppuna etsimme peltopyitä ja rusakoita Nivalan pelloilta. Piitu ja Erra päästelivät karkeasta kelistä huolimatta riistaintoista ja nautittavaa hakua tyylilleen uskollisina. Jessin haku ei ole vielä auennut, eikä tähän saatu parannusta, koska hakuinnon piristäjiksi toivottuja peltopyitä ei tavattu. Erran tassut kuluivat sen verran lauantaina, että se sai jäädä huilaamaan kuvassa poseeraavien jatkaessa hakuhommia vielä sunnuntaina. Tarkemmin sanottuna Piitu haki ja Jessi haeskeli.

Jessi_ja_Piitu_Nivalassa.jpg

Yhtenä hyvänä syynä jättää blogipäivitykset tekemättä on ollut tietokone, josta tuli tosi rasittava työkalu sen jälkeen kun Windows 10 asentui siihen pyytämättä ja yllättäen vastustelustani huolimatta. Koneella ei tämän jälkeen ole pystynyt tekemään mitään asiallista ilman jatkuvaa kaatuilua ja kiroilua. Kirjotan tätä nyt uudella läppärillä, joten jatkossa en voi käyttää enää samaa tekosyytä. Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa blogiin ajatuksiani ja kokemuksiani noudon opettamisesta. Pentuvaiheen noutokoulutuksen alkeita käsittelevä kirjoitus löytyykin jo blogista. Pidän noutoa koulutuskysymyksenä ja yhtenä tärkemmistä koulutettavista asioista!

Piitun juoksua odotellessa...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jessi, Nouto, Koulutus

Eskon Puumerkki 2016

Keskiviikko 28.9.2016 klo 23:55 - Risto

Metsälenkkejä on tullut tehtyä sen verran, että hirvikärpäsiä juoksee päänahassa jo kotona, kun laittaa metsästyskamppeita päälle. Koiratkin alkavat olla jo jonkinlaisessa juoksukunnossa ja riistaakin on tavattu.
Innostuin viime viikonlopuna osallistumaan Erran kanssa Eskon Puumerkki-kisaan Lapualla. Tämä oli osaltani kolmas kerta kyseisessä Saksanseisojakerhon kisassa. Alma sijoittui aikoinaan kolmanneksi ja Erran mummu Vimma voitti Puumerkin hieman yli kaksivuotiaana. Eskon Puumerkissä hyvä riistatyö on ratkaisevassa roolissa voittajaa valittaessa. Kisasta löytyy lisätietoa Saksanseisojakerhon sivuilta:

Aamupäivän karsintaeriin osallistui neljä ryhmää eli parikymmentä koiraa. Ensimmäiset hakuerät olivat 20 minuutin pituisia. Erra aloitti hakueränsä tehokkaasti ja jo muutaman minuutin jälkeen se otti seisonnan metsäsaarekkeessa. Tuumimme tuomarin kanssa, ettei tiedotuksesta saisi kovin hyvää arvosanaa lyhyestä matkasta johtuen. Päätin tehdä riistatyön, josta tulikin aivan kelpo suoritus, vaikka kurppa jatkoi lentoaan. Jatkoimme tästä hakua ja kohta Erra katosi näkyvistäni. Odottelin aikani ja puhalsin pilliin sillä seurauksella, että Erra tuli tiedottamaan toisesta metsäsaarekkeesta. Tiedotusvienti johti uuteen seisontaan ja toiseen kurppariistatyöhön. Tällä kerralla lintu lähti avanssitilanteessa koiran sivulta, mutta Erra jatkoi jatkoi kulkuaan linnun lähtöpaikalle ja sen ylikin. 
Tämänkaltainenkin rauhattomuus Erran kohdalla tuli yllätyksenä, enkä huomannut edes komentaa mitään. Tästä peräänmenoksi tulkittavasta tilanteesta johtuen hyvin alkanut kisamme päättyi lyhyeen. Tavallisissa KAER-kokeissa virheitä voi paikata paremmilla suorituksilla myöhemmin, mutta kisoissa karsinta on kovaa. Tilanteessa tuli selvä virhe ja tuomarin näkemys ja ratkaisu olivat aivan oikeita.
Kuvassa Erra jännittää valtavasti tulevaa koitosta koepäivän aamuna odottaessaan minua vessasta;-)
erra_puumerkissa2.jpg

Olen koirieni kohdalla tyytyväinen tiedotuksen ja tiedotusviennin kehittymiseen näissä olosuhteissa. Lintutilanne on ollut huono koko Piitun ja Erran elinajan. Jos ei ole lintuja niin ei voi tulla seisontoja riistalle, ja jos ei ole seisontaa riistalle, ei koiralle voi opettaa tiedotusta. Silloin harvoin, kun koira tapaa riistaa ja seisoo, ei millään malttaisi hieroa tiedotusta ja riskeerata harvinaista riistatilannetta. Itselläni on aina ollut pyrkimys saada pudotuksia koiran ensimmäisistä tiedotuksista. Tämä siksi, jotta koira ymmärtäisi paremmin miksi sen kannattaa hakea minut paikalle pyssymieheksi. Tilanne on ristiriitainen koiran kannalta, kun sitä aletaan irrottamaan pois seisonnalta ja houkuttelevan riistan hajuilta. Yleensä koira ei aluksi malttaisi lähteä. Tiedotustaipumusta voi tosin vahvistaa muutenkin kuin riistalla. Esimerkiksi, koska koira ei saa ilman lupaa ottaa ruokaansa, voi ruokakupin piilottaa pihamaalle ja koiran löytäessä ruokansa sen on haettava omistajansa paikalle, jotta saa syöntiluvan. Kupin paikkaa kannattaa vaihdella ja viedä se vaikka maastoon. Jotkut koirat ovat tiedotuksen opettamisen osalta helpompia ja voivat tulla hakemaan pennusta saakka aivan luontaisestikin. Tähän tyyliin voi liittyä muita ongelmia.

Miksi Erra oli rauhaton toisessa riistatyössä? Usein tiedotusviennin päätteeksi koira on varovainen ja jää seisomaan kauemmaksi mistä alun perin lähti tiedottamaan, ettei riista karkottuisi. Luultavasti Errakin teki näin, koska seisonnasta ja avanssista näin heti, ettei se tarkalleen tiedä missä lintu lymyää. Lintukin saattoi olla liikkunut alkuperäisestä paikastaan tai Erran nokka ei ollut parhaassa iskussa, koska kurppa karkottui Erran sivusta. Nyt ei toteutunut Erran tavaramerkki, jossa ajetaan suoraan lintuun ja jäädään rauhallisesti paikalle linnun lähtiessä.

Edellisistä aiheista lisää aikaisemmassa blogikirjoituksessa tiedotuksen pikakuuri: Tiedotus

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulutus, Tiedotus

Pennusta seisojaksi

Torstai 19.11.2015 - RIsto

Katsoin tänään mielenkiintoisen opetuselokuvan seisovan lintukoiran kouluttamisesta. Pennusta seisojaksi-elokuvassa pääosaa esittivät Brunontytön Eino ja Antti Mukari. Elokuva on valmistunut tänä vuonna Antin ja Videosaran yhteistyönä. Vakuutuin entisestään elokuvaa katsoessani Parta-Piitun urosvalinnan osuvuudesta. Eino eli Ukko on oppivainen, hyväluonteinen ja riistaintoinen koira. Elokuvassa juontajana esiintyvä Ukon kasvattaja Mervi Kukkonen voi syystä olla tyytyväinen.

Täytyy nostaa hattua Mukarin Antin taitavuudelle ja aktiivisuudelle koirankouluttajana. Antin taidoista voi tosin vakuuttua myös hänen näyttöjensä perusteella, vaikka ei toteaisi asiaa elokuvasta. Tulokset puhuvat puolestaan.

Kuten DVD:n takakannessa mainitaan, elokuva on suureksi avuksi ensimmäistä seisojanpentuaan kouluttavalle mutta se voi antaa kokeneemmallekin harrastajalle uusia ideoita koiran kouluttamiseen. Opetan Antin tavoin koirilleni asioita pilkkomalla kokonaisuudet palasiin, joita opetan palanen kerrallaan. Olen varmaan maininnutkin tästä aikaisemmissa kirjoituksissani blogissa. DVD:n riistatyöosiota katsoessani havahduin, että en ole jakanut riistatyötä samalla tavalla osasuorituksiin. Videolla pennulle opetetaan aluksi, ettei liikkuvien kohteiden tai lentävien lintujen perään saa mennä ja vasta tämän jälkeen siirrytään harjoittamaan etenemistä eli avanssia. Molempia osasuorituksia harjoitetaan aluksi ilman riistalintuja, siivillä ja kyyhkysillä. Oma suoraviivaisempi riistalla tapahtuva koulutusmallini on riskialttiinpi etenemisvaikeuksille. Aina voi oppia uutta.

Opetusvideon voi tilata Korpimetson nettikaupasta:

Video

Esimakua elokuvasta saa trailerista:

Trailer

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Piitu, Koulutus

Suuria suunnitelmia

Sunnuntai 8.11.2015 klo 23:54 - Risto

Kanakoiran koulutus voittajaluokan tasolle vie paljon aikaa. Pentuvaiheesta ja peruskoulutuksesta selviää vielä kohtuullisen vähällä ajankäytöllä. Koiran kehittyessä toiminta siirtyy entistä enemmän maastoon ja elävän riistan pariin. Johdonmukaisesti etenevä koulutus mahdollistaa harkitsevaisen metsästyksen aloittamisen jo koiran ensimmäisenä syksynä. (Ikä ei tosin ole oikea mittari metsästyskelpoisuuden, eikä kypsyyden arviointiin.) Metsästyksestä muodostuu vähitellen koiran tärkein koulutusmuoto. Riistakosketukset kehittävät nuorta koiraa ja osoittavat kouluttajalle koiran hyvät puolet sekä kehitystä kaipaavat ominaisuudet, joita ohjaaja voi omilla toimillaan tukea. Koira ei voi opetella riistankäsittelyä, eikä riistatöitä, ilman riistaa.

Riistakosketusten etsiminen Piitulle ja Erralle on vienyt luvattoman paljon aikaa. Tämä johtuu huonoista lintuvuosista sekä siitä, että samanaikaisesti opetettavana on kaksi hurvatonta koiraa. Aikaisemmin minulla on ollut pentujen rinnalla myös kokeneempia koiria, joilla on voinut hakea riistaa. Nyt etsintä on jäänyt noviisien harteille. Olen useina vuosina istuttanut keväisin muutamia munivia fasaanikanoja maastoon. Kahtena viime syksynä sekä fasaanien, että metsäkanalintujen pesinnät ovat epäonnistuneet. Tästä johtuen riistakosketusten välissä on joutunut kävelemään pitkiä matkoja. Metsästys on mukavaa mutta joskus tuntuu, että tyhjää saa pyytämättäkin.

Olen vakavasti harkinnut fasaanien ja kyyhkysten tarhaamisen aloittamista. Tarhalinnut helpottaisivat omien koirien koulutusta ja kasvattikoirien omistajille voisi tarjota samaa mahdollisuutta. Laakson talon ympäristöön voisi helposti kehittää verrattomat puitteet kanakoirien kouluttamiselle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulutus

Tiedotuksen pikakuuri

Lauantai 3.10.2015 - Risto

Tiedotuksen pikakuuri on hieman himmentänyt Erran riistatöitä. Olen ottanut tiedotuksen pillillä lähes jokaisesta tilanteesta tämän syksyn aikana. Mielestäni tässä on syy hienoiseen varovaisuuden lisääntymiseen riistan otossa nuorella koiralla. Itse asiassa tämänkaltainen varovaisuus on juuri se syy, jonka takia en enää pitkään aikaan ole vaatinut pentukoiralta tiedotuksia ennen kuin olen tyytyväinen sen rohkeuteen lähestyä riistaa ja hakeutua seisontatilanteeseen. Olen päinvastoin rohkaissut pentua tekemään ratkaisut oma-aloitteisesti. Käytännössä rohkaiseminen on helppoa ja minulle oikein sopivaa, koska ei tarvitse tehdä mitään. Saa olla vaan hiljaa ja seurata koiran työskentelyä katseella.

Riistatyöstä ei muodostu paras mahdollinen, jos koira seisoo, vaikka ei tarkalleen tiedä missä lintu on. Epävarman hännänheilutusseisonnan jälkeen se ei osaa kohdistaa avanssia suoraan lintuun, jos ylipäätään avansseeraa. Kun koira osuu, on piikissä olleeseen lintuun helpompi osua haulikollakin myöhemmin. Kokemusteni mukaan luontainen peräänmenohalu on vähäisempää koiralla, joka seisoo lintua, eikä linnun hajua. Nämä tosin ovat omia näkemyksiä ja makuasioita, joista on turha kiistellä. Jokainen taaplaa tyylillään. Myös koiran perimällä on vaikutusta siihen miten tai minkälaisella koulutuksella voi edesauttaa sen työskentelyä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulutus, Tiedotus

Räminäpurkki

Keskiviikko 22.7.2015 - Risto

Kävi kuten arvelinkin eli en kiirehtinyt suotta vesityökokeisiin. Piitulla on nyt juoksuaika parhaimmillaan. Erran juoksut olivat ensiksi, silläkin sopivasti ennen metsästyskautta. Seuraavat juoksut ajoittunevat molemmilla sopivaan aikaan kevään 2016 pennutusta ajatellen.

Nivalassa järjestettiin viikko sitten koirankoulutustilaisuus. Eränkävijöiden majalle oli kokoontunut innokasta väkeä, joista suurin osa ilman koiraa, mutta koiraoppilaitakin oli mukana toistakymmentä. Kouluttajana oli Mika Harju. Oli mukava tutustua Mikaan ja kuunnella hänen ajatuksiaan. Tilaisuus todisti taas kerran, että aina voi oppia uutta, vaikka luulee tietävänsä jo kaiken J

Koulutuksen pääasiallisena teemana oli koiran hallinta. En ole vuosikausiin osallistunut koulutustilaisuuksiin, joten seurasin uteliaana mistä tänä päivänä puhutaan. Koulutus keskittyi lähinnä pentukoirien opettamiseen, oppilaskoirien ikärakenteesta johtuen. Mielestäni tärkein havainto omien pentuajan toimieni ja Mikan oppien välillä oli, ettei eroavaisuutta oikeastaan ole... Konstit ovat monet mutta samoja yksinkertaisia lainalaisuuksia opetuksessa joutuu noudattamaan, jos aikoo saavuttaa tuloksia. Koiria on koulutettu jo tuhansien vuosien ajan. Koulutuksessa käytetty terminologia ja konstit ovat muuttuneet tuona aikana. Silti koira saa perimässään alkuperäisen oppimiskyvyn, jonka varaan koiran ja ohjaajan välinen yhteistyö rakentuu. Konstien paremmuudesta tai käytetyistä termeistä voi saada aikaan verisen väittelyn, vaikka itse asiassa puhutaan samasta asiasisällöstä. Esimerkiksi pennun hallintakoulutus kuvaa oikein hyvin tuohon ikäkauteen sopivaa iloista puuhailua. Itse saatan epähuomiossa käyttää termiä tottelevaisuuskoulutus, vaikka jo Sarparanta&Virkkunen tekivät oppaassaan selvän eron pentuajan koulutuksen ja myöhemmän tottelevaisuuskoulutuksen välille.

Kouluttajan taidot punnitaan koiranlukutaidon kautta. Se mikä käy yhdelle, ei käy kaikille. Mika osoitti taitonsa antamalla jokaiselle oppilaskoiralle yksilöllisesti sopivaa opastusta, vaikka koirat olivat hänelle pääasiassa entuudestaan vieraita! Mikan puheissa korostui motivaation tärkeys eli että pennun pitää olla motivoitunut tekemä se, mitä siltä vaaditaan. Olen samaa mieltä ja sama pätee myös varttuneemman koiran koulutuksessa. Aikuisen koiran pitää tehdä mitä siltä vaadin mutta en ole onnistunut koulutuksessa täysin, ellei koirani tee tehtäväänsä iloisesti ja mielellään. Pyrin antamaan kehut ja moitteet niin ilmeikkäästi, että koira tietää kummasta on kysymys. Pelkästään kehumalla tai moittimalla ei pärjää, molempia tarvitaan. Palautteen oikea ajoitus eli nopeus on tärkeää. Koira tekee oletettavasti mieluisammin sen mistä kehutaan.

En ole käyttänyt räminäpurkkia koirankoulutuksessa. Siis tyhjää tölkkiä, jonka sisälle on tiputettu muutamia kiviä, jotta purkki rämisee kun sitä heiluttaa. Totesin räminän tehokkaan vaikutuksen oppilaskoiriin, Mikan käyttäessä kyseistä koulutusvälinettä. Siitä huolimatta, ja vaikka omin silmin näin, ymmärsin räminän perimmäisen tarkoituksen vasta koulutustilaisuuden jälkeen. Koulutuksessa mietin ja taisin sanoa ääneenkin, että noitumisella saa saman vaikutuksen kuin räminällä mutta purkki sopii paremmin yleisötilaisuuksiin, jopa kaljapurkki. Kuulin räminäpurkista ensimmäisen kerran joitakin vuosia sitten kasvattini omistajalta. Naureskelin ja pidin asiaa aivan höpönä. Tuumasin, että vastaava ääni pitää tulla kurkusta, jotta se on aina tarvittaessa saatavilla. Taisin mainita myös, että jatkossa kun koirasi niskuroi pitkän luovin päässä metsällä, joudut heiluttelemaan 200 litran tynnyriä.

Tajusin vasta koulutuksen jälkeen räminän hyödyt. Ulkopuolisen aiheuttama räminä sai ”kuuron” koiran turvautumaan epävarmana ohjaajaansa. Samalla koira unohti senhetkisen epätoivotun toiminnon, jota se itsepäisesti harjoitti. Ohjaajan ja pennun välinen yhteistyö ja luottamuksellinen suhde kehittyvät oikeaan suuntaan, kun pentu turvautuu ohjaajaansa.

1 kommentti . Avainsanat: Koulutus

"Etsi" uudelleen

Sunnuntai 12.7.2015 klo 8:18 - Risto

Kirjoitin keväällä ”etsi”-käskystä. Blogikirjoitus hävisi ja korvautui toisella tekstillä, ilmeisesti jonkin teknisen ongelman takia. Kirjoitan nyt uudelleen samasta aiheesta ja tällä kerralla maltan jättää kopion omalle koneelleni.

Opetan pennuille etsi-käskyn heti kun nouto on kaikilta osin kunnossa. Noudon kunnossa ololla tarkoitan sitä, ettei pennulla saisi olla noudossa enää mitään perusvirhettä, jota se toistaa. Esimerkiksi, jos pentu pitää tapanaan tiputtaa noudettavan, ei luovutus ole kunnossa.  Mikäli tässä tilanteessa toistaa noutoja (tai etsi-käskyä), vahvistaa samalla väärää toimintaa eli tiputtamista. Mitä pidempään väärää toimintaa vahvistaa ja opettaa, sen vaikeampaa siitä on päästä eroon. Lisäksi vaarana on pilata nouto muiltakin osin, jos komentelemalla yrittää saada noudon loppuosan eli luovutuksen kuntoon. Ainakin noudon iloisuus vaihtuu helposti alavireiseksi. Opetan luovutuksen erillisenä osasuorituksena, en noutosuorituksen jatkeena.

Tarkoitus oli kertoa etsimisestä ja miten olen sitä opettanut. Jätän pennun istumaan pihalle ja vien noutoesineen muutaman metrin päähän koirasta niin että se näkee koko toimituksen ja komennan ”etsi”. En mene lähettäessäni koiran vierelle, kuten noudossa, vaan jään koiran etupuolelle ja osoitan kädellä suuntaa noudettavaa kohti. Yleensä heti ensimmäisellä kerralla pentu suorittaa noudon. Seuraavilla kerroilla voi lisätä vaikeusastetta ja kävellä vaikka hieman katveeseen, niin ettei pentu näe noutoesineen jättämistä. Suunnan näyttäminen kädellä vahvistaa luonnollisesti suunnan opettamista ja samalla nopeuttaa mahdollisesti etsittävän löytymistä.

Aika nopeasti pennun voi jättää vaikkapa rakennuksen nurkan taakse istumaan ja laittaa sieltä pentu etsimään piilossa olevaa noutosesinettä edellä kuvatulla tavalla. Ensimmäisillä kerroilla saatan näyttää ja haistattaa noutoesinettä, jotta pentu tietää mitä etsitään. Varsinkin omalla pihalla mieluisia keppejä ja muuta noudettavaa löytyy yllin kyllin. Pyrin seuraamaan etsimistä eleettömästi ja ohjaamatta. Se ei ole aina helppoa. Kokenutta koiraa voin ohjata siitä syystä, että haluan opettaa ohjaamista. Pennulle haluan opettaa itsenäistä työskentelyä, hajuaistin hyödyntämistä ja sitkeyttä. Aluksi pentu saattaa unohtaa saamansa tehtävän, jos etsiminen pitkittyy, eikä noutoesinettä ala löytymään. Tällöin yllytän pentua jatkamaan ”etsi”-käskyä toistaen. Sitkeyden kehittymisen kannalta on tärkeää, että etsittävä löytyy jokaisella kerralla. Tätä varten kannattaa varata toinen noutoesine varalle, jonka voi tarvittaessa nakata helpottamaan suoritusta. Paikkaus tietenkin niin, ettei pentu näe heittoa.

Ohjauksesta pidättäytyminen on joskus yllättävän vaikeaa pennun toheltaessa väärällä suunnalla. Minulla on tapana pikkuhiljaa hivuttautua huomaamattomasti noutoesineen suuntaan ja samalla toivoa, että pentu sillä tavoin ohjautuisi oikealle alueelle.  Pidän rintamasuunnan aina noutoesinettä kohti. En tiedä onko edellisistä apua muulle kuin itsehillinnälle. Kummasti helpottaa, kun ei näe koiran tuusaamista selän takana väärässä suunnassa. Ohjatessa huulet saa liikkua, mutta ääntä ei saa kuulua J

Voin harjoitella etsimistä myös maastossa. Koiran kehittyessä voin liittää ohjaamisen mukaan, kuitenkin loppuun saakka varoen, etten opeta koirasta kyselijää. Tarkoitan kyselijällä sellaista, joka vähän väliä pysähtyy anoen katsomaan ohjaajaa, että mitä nyt, mihin suuntaan jatketaan, vai jatketaanko. Mikäli tällaisia merkkejä ilmenee ja koira jää paikoilleen tuijottamaan apua kaivaten, pitää malttaa olla ohjaamatta, jotta suoritus jatkuisi oma-aloitteisena. Koirilla on yksilöllisiä eroja siinä miten järjestelmällisesti ne osaavat haravoida aluetta. Jotkut juoksevat samaa rataa useampaan kertaan, toiset osaavat hyödyntää tuulen ja maaston paremmin.

Käytän "etsi"-käskyn lähetysrituaalia suunnannäyttöineen myös lähettäessäni koiran hakuun metsällä ollessani, jos minulla on esimerkiksi näköhavainto maastossa lymyävästä riistasta, josta koiralla ei ole tietoa. Tässä tilanteessa voin ohjata koiraa voimakkaastikin oikean suunnan säilyttämiseksi, jos katson sen tarpeelliseksi. Juuri hakuun päässyttä koiraa on vaikeampi saada ohjattua, kuin opettaa siitä kyselijää.

Koiran työskentelyä ja etsimistekniikan kehittymistä on hauska seurata, ja harjoitus tekee mestarin tässäkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: "Etsi", Nouto, Koulutus

Tikusta asiaa

Maanantai 29.6.2015 klo 21:38 - Risto

29.6.2015

Vesi- ja jälkityöharjoitukset ovat sujuneet aivan mukavasti tähän saakka. Koirat eivät ole vielä lähellekään valmiita, mutta koska mitään perusongelmaa ei ole ollut korjattavana, niin suoritusten vaikeusastetta on voinut lisätä pikkuhiljaa.

Metsässä ja hakkuuaukolla jäljen seuraaminen luonnistuu paremmin kuin pellolla, jossa homma karkaa liian vauhdin myötä turhan yläpäiseksi hauksi, vaikka lintu toki löytyy silläkin tyylillä. Olen tehostanut laahausjäljen hajuvanaa laittamalla narunnokkaan jälkieläimen lisäksi viimesyksyisten saalislintujen nahkoja, joista irtoaa lisähajusteeksi mm. verta. Tällaista konstia en aikaisemmin ole käyttänyt mutta nyt kokeilin, kun huomasin pakastimessa pussin perkuujätteitä, jotka olin varannut supiloukun syöteiksi. Aluksi lisätehoste voi olla tarpeen, jotta koira sisäistää nenän käytön ja jäljen seuraamisen kunnolla. Jälkityön opettaminen ensimmäiselle seisojalleni Almalle tuntui aluksi työläältä. Aina kun löysäsin koiran jäljelle, se nosti nokkansa ja säännöllisellä hakukuviolla etsi saaliin, jonka toi minulle iloisena kehumista ja palkintoa odottaen. Minulla loppuivat konstit väärän tekniikan kitkemiseen mutta tuuri tuli avuksi. Kyyhkysen metsästys oli jo alkanut ja päätin uhrata yhden saaliiksi saamani linnun jälkieläimeksi. Lintu ehti riippua arveluttavan kauan lämpimässä säässä ja kun vedin sillä jäljen, niin huomasin selkeän höyhenvanan myös irronneen linnusta. Tästä jäljestä tuli ensimmäinen, jonka Alma suoritti jälkivainuisesti. Jatkossa suoritukset paranivat, kun idea oli oivallettu.

Jotkut treenaavat jälkeä jo pentukoirille ja tämä on käsittääkseni aivan hyvä ajatus. En usko siitä ainakaan mitään haittaa olevan, vaikka sellaistakin joskus kuulee sanottavan, koska pelätään koiran oppivan liiaksi nuohoamaan maajälkiä. Itselläni ei ole kokemusperäistä tietoa asiasta. Olen opettanut jäljen vasta kun se on tullut ajankohtaiseksi koiran noustessa VOI- luokkaan. Aika on rajallista, joten yleensä joudun keskittymään vain oleellisina pitämieni asioiden opettamiseen tai ongelmien korjaamiseen. Koiran metsästyskelpoiseksi saaminen on minulla aina tavoite numero 1. Todellisen jälkityön eli haavakkoeläimen jäljityksen koirat oppivat käytännön kautta.

Vesitöistä ei ole sen kummempaa kerrottava tässä vaiheessa. Koirieni hienoisesta tyylierosta veteenmenossa voi saada osviittaa oheisista kuvista :)

Erran_veteenmeno.JPGPiitun_veteenmeno.JPG

Ihmettelin tänään Piitun pahanhajuista hengitystä. Suuta tarkastellessani huomasin kitalaessa tikun, joka oli juuttunut poikittain ylähampaiden väliin. Jäljistä päätellen tikku oli ollut suussa jo jonkin aikaa, enkä olisi huomannut sitä vieläkään ilman outoa hajua.

Tikku_piilossa2.jpg

 

Tällaisesta voi kehittyä paha tulehdus ajan kanssa.

Kaikkea voi sattua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulutus, Jälki, Piitu, Erra

Vanhemmat kirjoitukset »