Riston koirablogi

Riistarikasta uutta vuotta 2019

Tiistai 1.1.2019 - Risto

Hyvää ja riistarikasta uutta vuotta 2019

Vuodet vaihtuva nopeasti ja metsästyskaudet tuntuvat vuosi vuodelta lyhyemmiltä.  Aloitin viime syksyn lomani sorsanmetsästyksellä. Nautimme Piitun, Erran ja Jessin kanssa täysin siemauksin kuukauden pituisesta lomasta ja luonnosta. Lintukannat olivat parhaat mitä 5-vuotta täyttäneiden Piitun ja Erran elinaikana on tähän saakka ollut. Viime vuosina nuoren koiran kouluttaminen metsässä on ollut turhauttavaa, koska tilanteita on tullut harvakseen. Nyt metsässä oli mukava kulkea hirvikärpäsistä huolimatta.

Saksalaistaustainen Jessikin pääsi metsälinnun makuun.

Seisojaa koulutettaessa lintutilanteissa yleensä ammutaan, vaikka tarkoitus ei aina ole saada saalista. Kunnialaukaus ilmaan totuttaa koiraa laukaukseen ja opettaa sitä pysymään paikallaan linnun siivittäessä, koska jokaista laukausta ei automaattisesti seuraa nouto. Sivustaseuraaja saattaa saada väärän käsityksen ja pahan mielen kovaa pauketta kuunnellessaan. Varsinkin rauhoitusaikana tapahtuvat koulutus saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä ja pahennusta.

Saksanseisojan koulutusopas opastaa ensimmäisen linnun ampumisesta seuraavasti: "Kun olet päässyt niin pitkälle, että koirasi seisoo rauhallisesti, etenee reippaasi ja on ehdottoman rauhallinen myöskin lentoonlähdön aikana, voit ampua siltä ensimmäisen lintunsa. On hyvä, jos Sinulla tässä vaiheessa on toveri mukanasi, sillä voi hyvinkin sattua, että kiihkeä nuori koirasi syöksyy oma-aloitteisesti noutamaan nähdessään linnun putoavan. Vielä suurempi on mahdollisuus, että se kerran noutamisen makuun päästyään syöksyy seuraavan laukauksen jälkeen, oli lintu pudonnut tai ei. Molemmissa tapauksissa on oltava varuillaan saattamaan se maahan tai tempaisemaan opetusköydestä. Jos koira tässä tilanteessa pääsee kaikista varotoimenpiteistäsi huolimatta syöksymään, syöksy itsekin taas sen perään ja tuo se (ilman lintua) lähtöpaikalleen makaamaan samalla tavoin kun sen seisontakoulutuksessa tehtiin."

Meillä useimmilla on perinteisesti ollut tapana ajatella ja sanoa harrastuksestamme, ettei saalis ole pääasia. Nykyaikana totuus on toinen, koska someen on saatava reilusti saaliskuvia..

Kaikki saliksi saatu on aseteltava näyttävästi ja kuvattava koiran kanssa useista kuvakulmista😊 Sivustaseuraaja saattaa paheksua.

Tässä alla muutama todiste, ettei me Piitun, Erran ja Jessin kanssa oltu viime syksynä muita huonompia.