Riston koirablogi

Eskon Puumerkki 2016

Share |

Keskiviikko 28.9.2016 klo 23.55 - Risto


Metsälenkkejä on tullut tehtyä sen verran, että hirvikärpäsiä juoksee päänahassa jo kotona, kun laittaa metsästyskamppeita päälle. Koiratkin alkavat olla jo jonkinlaisessa juoksukunnossa ja riistaakin on tavattu.
Innostuin viime viikonlopuna osallistumaan Erran kanssa Eskon Puumerkki-kisaan Lapualla. Tämä oli osaltani kolmas kerta kyseisessä Saksanseisojakerhon kisassa. Alma sijoittui aikoinaan kolmanneksi ja Erran mummu Vimma voitti Puumerkin hieman yli kaksivuotiaana. Eskon Puumerkissä hyvä riistatyö on ratkaisevassa roolissa voittajaa valittaessa. Kisasta löytyy lisätietoa Saksanseisojakerhon sivuilta:

Aamupäivän karsintaeriin osallistui neljä ryhmää eli parikymmentä koiraa. Ensimmäiset hakuerät olivat 20 minuutin pituisia. Erra aloitti hakueränsä tehokkaasti ja jo muutaman minuutin jälkeen se otti seisonnan metsäsaarekkeessa. Tuumimme tuomarin kanssa, ettei tiedotuksesta saisi kovin hyvää arvosanaa lyhyestä matkasta johtuen. Päätin tehdä riistatyön, josta tulikin aivan kelpo suoritus, vaikka kurppa jatkoi lentoaan. Jatkoimme tästä hakua ja kohta Erra katosi näkyvistäni. Odottelin aikani ja puhalsin pilliin sillä seurauksella, että Erra tuli tiedottamaan toisesta metsäsaarekkeesta. Tiedotusvienti johti uuteen seisontaan ja toiseen kurppariistatyöhön. Tällä kerralla lintu lähti avanssitilanteessa koiran sivulta, mutta Erra jatkoi jatkoi kulkuaan linnun lähtöpaikalle ja sen ylikin. 
Tämänkaltainenkin rauhattomuus Erran kohdalla tuli yllätyksenä, enkä huomannut edes komentaa mitään. Tästä peräänmenoksi tulkittavasta tilanteesta johtuen hyvin alkanut kisamme päättyi lyhyeen. Tavallisissa KAER-kokeissa virheitä voi paikata paremmilla suorituksilla myöhemmin, mutta kisoissa karsinta on kovaa. Tilanteessa tuli selvä virhe ja tuomarin näkemys ja ratkaisu olivat aivan oikeita.
Kuvassa Erra jännittää valtavasti tulevaa koitosta koepäivän aamuna odottaessaan minua vessasta;-)
erra_puumerkissa2.jpg

Olen koirieni kohdalla tyytyväinen tiedotuksen ja tiedotusviennin kehittymiseen näissä olosuhteissa. Lintutilanne on ollut huono koko Piitun ja Erran elinajan. Jos ei ole lintuja niin ei voi tulla seisontoja riistalle, ja jos ei ole seisontaa riistalle, ei koiralle voi opettaa tiedotusta. Silloin harvoin, kun koira tapaa riistaa ja seisoo, ei millään malttaisi hieroa tiedotusta ja riskeerata harvinaista riistatilannetta. Itselläni on aina ollut pyrkimys saada pudotuksia koiran ensimmäisistä tiedotuksista. Tämä siksi, jotta koira ymmärtäisi paremmin miksi sen kannattaa hakea minut paikalle pyssymieheksi. Tilanne on ristiriitainen koiran kannalta, kun sitä aletaan irrottamaan pois seisonnalta ja houkuttelevan riistan hajuilta. Yleensä koira ei aluksi malttaisi lähteä. Tiedotustaipumusta voi tosin vahvistaa muutenkin kuin riistalla. Esimerkiksi, koska koira ei saa ilman lupaa ottaa ruokaansa, voi ruokakupin piilottaa pihamaalle ja koiran löytäessä ruokansa sen on haettava omistajansa paikalle, jotta saa syöntiluvan. Kupin paikkaa kannattaa vaihdella ja viedä se vaikka maastoon. Jotkut koirat ovat tiedotuksen opettamisen osalta helpompia ja voivat tulla hakemaan pennusta saakka aivan luontaisestikin. Tähän tyyliin voi liittyä muita ongelmia.

Miksi Erra oli rauhaton toisessa riistatyössä? Usein tiedotusviennin päätteeksi koira on varovainen ja jää seisomaan kauemmaksi mistä alun perin lähti tiedottamaan, ettei riista karkottuisi. Luultavasti Errakin teki näin, koska seisonnasta ja avanssista näin heti, ettei se tarkalleen tiedä missä lintu lymyää. Lintukin saattoi olla liikkunut alkuperäisestä paikastaan tai Erran nokka ei ollut parhaassa iskussa, koska kurppa karkottui Erran sivusta. Nyt ei toteutunut Erran tavaramerkki, jossa ajetaan suoraan lintuun ja jäädään rauhallisesti paikalle linnun lähtiessä.

Edellisistä aiheista lisää aikaisemmassa blogikirjoituksessa tiedotuksen pikakuuri: Tiedotus

Avainsanat: Koulutus, Tiedotus