Riston koirablogi

Onnitteluja ja nouto-oppeja

Share |

Tiistai 8.5.2018 klo 0:27


Onnea 1-vuotiaille Uudenjoen Tosi-pennuille!

Piitun_perhe_poseeraap.jpg  

Onnitteluiden ohella vähän tarinaa yhdestä koirankoulutuksen kipupisteestä eli noudon opettamisesta. Iloisen ja varman noudon rakentaminen on haastava pala monelle koirakolle. Olen opastanut kasvattieni omistajia samoihin toimintamalleihin joilla koulutan omia koriani. Opastus on havainnollisinta silloin, jos on mahdollisuus näyttää mallia omien koirien avulla. Neuvominen on paljon hankalampaa sanallisesti tai kirjoittamalla. 

Aloitan noudon opettamisen pikkupennuille leikkimällä ja pelkästään kehumalla. Tämä leikkinouto säilyy toisena noutomallina koiran koko eliniän. Jossakin vaiheessa, omilla koirillani aika varhain, mukaan astuu pakko- eli koulutusnouto. Nykyisellään pakko tarkoittaa ainoastaan sitä, että koiran on pidettävä noutoesinettä suussaan, eikä sitä ei saa purra tai pudottaa. Edellinen tehdään silloin kun haluan ja valitsemallani noutoesineellä. Ei riitä, että koira suostuu pitämään jäniksenkarvalla vuorattua kapulaa hetken suussaan silloin kun siltä tuntuu. Teetän leikkinoutoja ja koulutusnoutoja aluksi toisistaan erillisinä siten, ettei koira edes huomaa kyseisten liittyvän samaan asiaan, noutosuoritukseen. Molemmille tavoille on aluksi omat noutoesineet ja erilliset käskyt. Näin toimien pyrin välttämään noudon totaalisen lukkiutumisen, jonka pakkomenetelmillä voi helposti saavuttaa ja josta on valitettavasti myös omakohtaista kokemusta.  

Ihmettelin ensimmäistä seisojaa kouluttaessani, miksi yleisesti puhutaan pakkonoudosta. Ihmettelin mihin sitä tarvitaan? Reilun vuoden ikäisellä Almalla oli mahtavan innokas ja varma nouto. Se nouti mielikseen ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti noutoesineet ja linnut, pihalla sekä maastossa. Olin kouluttanut Alman Saksanseisojan koulutusoppaan leikkien noutajaksi ohjeiden mukaisesti. Ihmettelin miksi oppaassa selostetaan pakkonoutoa sivutolkulla. Olimme lomamatkalla näihin aikoihin keväällä ja Alma oli mukana. Eräänä aamuna ajelin maastoon pientä noutoharjoitusta varten. Komensin pellonreunassa Alman sivulleni, nakkasin noutoesineen kuten aina ennenkin ja annoin noutokomennon. Alma lähti rivakasti noutoon, aivan kuten Piitu oheisissa videoissa mutta noutoesinettä lähestyessään se näki kauempana pellolla ilakoivat muuttolintuparvet. Samalla hetkellä siltä unohtui noutokäsky, noutoesine ja nouto. Seurasin riistaintoisen koiran etenemistä kohti lintuja ja käsitin mihin pakkoa tarvitaan noudossa. 

Ohessa vuosikkaille malliksi muutama Parta-Piitun noutovideo viime sunnuntailta. Pihanouto, rantanouto ja vesinouto.

Avainsanat: Piitu, Koulutus, Tosi-pentue


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini