Riston koirablogi

Kirjoitus Hegewaldista Saksanseisojalehdessä 4/2018

Share |

Sunnuntai 19.8.2018 klo 15:58


Hegewald, nuorten karkeakarvaisten saksanseisojien kilpailu

Saksan Karkeakarvaisen saksanseisojan rotujärjestö VDD järjestää vuosittain pääjalostustapahtuman Hegewaldin, joka on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1920.

Hegewald- tapahtumaan kuuluu oleellisena osana kilpailu, joka käydään Verbands-Herbstzucht-Prufing (HZP) - kokeen säännöillä. Kokeessa koirat arvioidaan perinnöllisten ominaisuuksien ja koulutuksellisten seikkojen osalta sekä peltotyöskentelyssä että vesityöskentelyssä. Koiran on suoritettava jokainen osa-alue hyväksytysti, muuten koko suoritus hylätään ja kisa päättyy. Koirien ulkomuoto arvioidaan ulkomuotokatselmuksessa. Rakenteesta ja karvoituksen saadut pisteet vaikuttavat koiran kokonaispistemäärään ja siten myös sijoittumiseen kisassa. Koirien luonnetta ja käyttäytymistä tarkkaillaan koko tapahtuman ajan.

Erona tavanomaisiin HZP-kokeisiin Hegewaldin vesikokeeseen kuuluu aina elävä sorsa- työskentely ja ulkomuotokatselmus. Koira voi osallistua Hegewaldiin vain kerran elämässään, vastaavasti kuin Junkkariin Suomessa.


Osallistumiskriteerit

Hegewaldiin voivat osallistua alle kaksivuotiaat koirat.

Ulkomaisilla koirilla on oltava kotimaansa rotujärjestön suositus eli suomalaisilla Saksanseisojakerhon suositus. 

Koiran lonkkien (HD) ja olkapäiden (OCD) on oltava terveet. Röntgenkuvat voi ottaa vähintään vuoden ikäiseltä koiralta, ja ne arvioidaan Saksassa.

Koiralla pitää olla VJP-koe suoritettuna ja kokeen yhteispistemärän tulee olla vähintään 65p. Elävän rusakon jälkityöstä, nenänkäytöstä ja hausta pitää olla vähintään 9 pistettä. Koiralla on oltava hyvä rakenne, karvoitus sekä selvä parta, eikä sillä saa olla hylkääviä virheitä.

Koiran on läpäistävä vesikoe- ja petokovuustestit. Saksan vesikokeeseen kuuluu elävän sorsan jäljestäminen vedessä ja kuolleen sorsan nouto vedestä. Lisäksi vesinoudon yhteydessä todetaan, ettei koira ole paukkuarka. Petokovuudesta on oltava luotettavan henkilön allekirjoittama todistus.

Ilmoituslomakkeen liitteinä lähetetään todenteet edellä mainittujen vaatimusten täyttymisestä, kopio koiran VDD:n rekisteritodistuksesta ja kuitti 150 euron osallistumismaksun maksamisesta.

Kokemuksia Hegewaldista ja siihen valmistautumisesta

Osallistuin koirani Yessy II vom Spanger-Forstin kanssa 84. Hegewaldiin 27-30.9.2017 Saksan Straubingissä, Etelä Baijerissa. Kilpailuun oli hyväksytty 199 koiraa 14 eri maasta. Suomesta osallistui myös toinen koira, Anu Sirviön ja Mikko Rytingin Uri vom Bründlfeld.

Valmistautuessani Hegewaldiin suomensin koesääntöjä ja arvostelukriteereitä, jotta osaisin treenata oikeita asioita. Kyselin vinkkejä Saksan kokeisiin osallistuneilta ja kokeita katsomassa käyneiltä konkareilta. Lisäksi netistä löytyi jonkin verran videoita harjoituksista ja kokeista.

Sain muutamana päivänä harjoitella kokeenomaisissa olosuhteissa Saksassa Yessyn kasvattajan Hermann Hellwinkelin luona ennen VJP-koetta keväällä 2016 ja toisen kerran ennen Hegewaldia.

Ensimmäinen päivä

Hegewald alkoi ilmoittautumisella ja korien valokuvauksella Straubingin messukeskuksessa ja piha-alueella. Väki liikkui tapahtumapaikalla koiriensa kanssa rennosti talutushihnat löysällä, ilman mitään rähinöintiä koirien kesken.

Juhlavissa avajaisissa oli mukana arvovaltaista joukkoa, muun muassa kaksi Baijerin osavaltion ministeriä ja Straubingin ylipormestari sekä metsästys- ja kenneljärjestöjen edustajia. Saksalaiseen tapaan puhujien välissä esiintyivät kansallispukuiset torvisoittajat erilaisissa kokoonpanoissa. Avajaisten lopuksi saimme seuraavan päivän ohjelman eli starttilistat varsinaiseen kilpailuun.

Kilpailijat oli jaettu kahteen osaan, kilpailunumerot 1-100 aloittavat peltotyöskentelyllä ja 101-199 ulkomuotokatselmuksella ja vesityöllä. Starttiluettelossa oli kokoontumispaikan osoite ja kellonaika sekä yhteyshenkilön eli maasto-oppaan puhelinnumero mutta suorituspaikoille siirtyminen oli kilpailijoiden vastuulla.

Toinen päivä

Yessyn kilpailunumero oli 161, joten aloitimme ulkomuotokatselmuksella. Kolmen tuomarin ryhmä tutki jokaista koiraa noin 25 minuuttia. Koirat esiintyivät liikkeessä ja paikallaan mutta niitä ei aseteltu, kuten koiranäyttelyissä on totuttu näkemään.

Vesityöpaikkoja oli kuusi ja jokaisessa oli ryhmätuomari ja neljä avustavaa tuomaria. Meille arvottu vesityöpaikka oli ison joen sivuhaara, jossa vesi oli niin syvää, että koira joutui uimaan heti veteen mentyään. Vesityössä ei saanut käyttää kaulapantaa.

Ensimmäisenä osiona ollut kuolleen sorsan nouto vedestä muistutti kotoista nuoren luokan vesityötä. Koiran lähdettyä uimaan todettiin paukkuarkuus ampumalla kuolleen sorsan viereen haulikolla. Tavoitteena on reipas suoritus ja veteen meno, hyvä ote linnusta, luovutus istualtaan ravistelematta ilman ohjaus- tai kannustustarvetta.

Saksassa vesityö on yksi tärkeimmistä Hegewaldiin treenattavista osioista. Vesityössä vaatimuksena on uimalla tapahtuva pitkäkestoinen etsintä tiheässä kasvustossa, riistan löytäminen ja noutaminen. Tavoitteeni harjoittelussa oli päästä mahdollisimman äänettömään suoritukseen, jossa parhaassa tapauksessa annetaan suullisesti vain kaksi käskyä, alussa noutokäsky ja lopussa luovutuskäsky. Tarvittaessa koiraa ohjataan äänettömästi käsimerkeillä.

Piilotetun linnun etsintä vastaa lähinnä Suomen voittajaluokan vesityötä. Saksalaisilla koepaikoilla on rehevä ranta- ja vesikasvillisuus, jollaista on vaikea löytää kotipuolesta. Sorsa kätketään Saksassa aina rantaveteen kasvillisuuden sekaan, eikä maalle kuten yleensä Suomessa. Löysin harjoittelua varten muutaman sopivan paikan, jotka saivat paremman puutteessa vastata Saksan olosuhteita. Parhaana pidin järveä, jossa oli osittain veden peittämiä monimuotoisia hyllyviä saarekkeita. Mielikuvitusta ja venettä käyttäen sai vaihtelua treeneihin lähestymällä saarekkeita eri puolilta, jolloin koiralle ei muodostunut käsitystä aina samassa paikassa harjoittelusta. Veneen käyttö poikkesi koesuorituksesta, joten lähetystä ja noudon vastaanottoa piti harjoitella myös maalta. 

Koira pitää opettaa työskentelemään uimalla, ilman että se nousee etsimään rannalta. En onnistunut tässä kovin hyvin. Riittävä määrä toistoja hyvässä treenipaikassa auttaa, jos sorsa löytyy aina rantakasvillisuuden seasta ja erityisesti, jos löytöpalkkiona on elävä sorsa.

Hegewaldissa sorsa oli piilotettu tuulen alapuolelle. Yksi tuomareista osoitti suorituksen aluksi suunnan, missä sorsa oli. Yessy lähti tottuneesti uimaan vastarannan suuntaan, kuten olin sen opettanut. Annoin sen mennä, koska poispäin uivan koiran huomion saanti ja suunnanohjaus olisivat edellyttäneet uusia komentoja. Jouduin kuitenkin myöhemmin ohjaamaan koiran haluttuun suuntaan. Parhaana suorituksena pidettiin sellaista, jossa koira lähetettiin suoraan tuomarin osoittamaan suuntaan.

Elävä sorsa

Elävän sorsan etsintää varten linnulta sidottiin toisesta siivestä muutamia siipisulkia veteen liukenevalla paperinauhalla. Lentokyvytön lintu heitettiin veteen ja hätistettiin kasvillisuuden sekaan. Ohjaaja kutsuttiin koiran kanssa paikalle ja näytettiin suunta, jossa sorsa oli ja annettiin lupa laittaa koira etsimään lintua.

Suoritus päättyi, jos lintu ammuttiin tai koira sai sen kiinni ja toi ohjaajalle. Mikäli koira ei löytänyt elävää lintua tai kadotti sen niin noin 20 minuutin haun jälkeen koiralle heitettiin kuollut sorsa ja suoritus päättyi noutoon.

Harjoittelimme pääasiassa sorsametsällä ja etsimällä haavakoita koepaikkojen kaltaisissa olosuhteissa. Kokeessa elävän sorsan käyttäytymisellä on oma merkityksensä lopputulokseen. Esimerkiksi herkästi sukelteleva sorsa on hankala seurattava kokeessa.

Kolmas päivä

Peltotyöskentelyryhmässä oli kolme koiraa ja kolme tuomaria. Koirat laitettiin hakuun vuorotellen lähes tyynessä säässä. Aamukasteinen kaalipelto vaihtui pian apilapelloksi ja rusakoita saatiin liikkeelle. Jos jänis karkkosi pellolla kahlaavaa ryhmää, niin koirat komennettiin maahan ja peitettiin niiden silmät. Jäniksen kadottua näkyviltä, laskettiin vuorossa ollut koira jäljelle. Koiran äänenantotapa arvioidaan rusakon jäljen yhteydessä. Mikäli kokeessa todetaan, ettei koira anna ääntä näkökontaktilla ajaessaan niin suoritus hylätään. Saksan koemaastoissa on runsaasti myös kauriita, vaikka ryhmämme ei niitä tavannut. Kaurisajo ei vaikuta koiran suorituspisteisiin.

Seuraavassa vaiheessa jokaiselle koiralle tehtiin vuorollaan laahausjälki sorsalla. Kilpailijoiden piti itse tuoda jälkieläimet, joita oli myytävänä kisakeskuksessa. Jälkityössä voidaan käyttää joko yhtä tai kahta lintua. Jälkeä vedetään noin 150 metriä yhdellä linnulla, joka jätetään jäljen loppupisteeseen. Toinen lintu viedään maahan koskettamatta noin 30 metrin päähän jäljen jatkeelle. Jäljen tekijä piiloutuu jälkimmäisen linnun taakse ojaan tai jääden maahan makaamaan. Koiran tulee seurata jälkeä ja tuoda toinen lintu ohjaajalle. Toinen jälkityö tehtiin kaniinilla vastaavasti kuin sorsalla mutta jäljen pituus oli noin 300 metriä. Meillä kisa päättyi epäonnistumiseen kaniinin noudossa, eikä kisa muutoinkaan sujunut niin hyvin mitä harjoitukset antoivat odottaa.

Yessyä kouluttaessani en kieltänyt jänisajosta, kuten yleensä olen tehnyt. En tiennyt, mikä on parasta Saksan koevaatimusten kannalta. Ennen VJP- koetta kokenut saksalainen koiranohjaaja sanoi, että hän lähettää koiran jäljelle vain pari kertaa ennen koetta tarkoituksenaan ainoastaan näyttää, mistä on kysymys. Koira innostuu ja kiihottuu helposti liikaa jäniksen hajusta.

Jäljelle lähettäminen on tärkeä vaihe ja sitä kannattaa harjoitella. Kokeissa on oleellista saada koira lähetettyä juuri sille jäljelle, mitä tuomari osoittaa. Koiran saa lähetettyä keskittyneemmin jäljelle, jos se ei havaitse jälkieläintä tai muita näköpiirissä olevia eläimiä. Jäljelle lähettämisessä ei kannata vitkastella, koska hajujälki haihtuu nopeasti varsinkin heteellä.

Koko päivän ajan arvioitiin koiran nenän käyttöä ja hajuaistin terävyyttä, hakua, seisontaa, yhteistyökykyä sekä työskentelyintoa. Lämpötila oli enimmillään 23 astetta varjossa, mikä vaikutti koirien työskentelyhalukkuuteen päivän mittaan. Saksassa riistatiheys on suurempi kuin meillä, ja siksi sinne sopii suppea ja tiheäkampainen haku. Suomessa koiran joutuu opettamaan laajahakuiseksi, jotta riistaa löytyisi. Saksan kokeisiin harjoitellessa kannattaa vaatia tiheä haku ja varmistaa tietolintujen avulla, että riistaa löytyy. Hegewaldissa koiran pitää seistä mutta avanssia ei vaadita.

Jälkitöiden osuus korostuu Saksan kokeissa, joten siihen piti paneutua myös treenatessa. Kokeilin aluksi jäljen vetoa makkaralla ja se toimi hyvin. Nenä pysyi maassa ja jäljen päästä löytyvä makkara maistui. Noudon kouluttaminen ei poikkea kotimaisesta tosin Saksassa noutomatkat ovat pitkiä maalla ja vedessä. Riistaa rikkomaton kanto-ote ja mahdollisimman vähäeleinen ohjaus ovat hyviä tavoitteita molemmissa maissa.

Neljäs päivä

Viimeiseen päivään kuului koirien esittelyä näyttelykehässä, johon koirat kutsuttiin ulkomuotoarvostelupisteiden mukaisessa järjestyksessä. Kisassa parhaiten menestyneet koirat esiteltiin erikseen, kuten myös kasvattajaryhmät.

Päättäjäisjuhlassa jokaisen koiran tulos luettiin yksitellen ja ohjaaja sai noutaa palkintopöydältä valitsemansa palkinnon. Kilpailun kaksi ensimmäistä sijaa menivät italialaisen del Zeffiron kennelin koirille. Voittajan Quentar IV del Zeffiron pistemäärä oli 241,0.

Lopuksi

Hegewald oli ammattimaisesti järjestetty hieno tapahtuma. Tuomarit varmistivat, että kilpailijat tietävät suoritettavana olevan osion vaatimukset. Arviointi tapahtui tuomariryhmän yhteistyönä, yhden tuomareista toimiessa päätuomarina.

Meillä yleisesti lintukoirana käytetty karkeakarvainen saksanseisoja on kotikonnuillaan yleismetsästyskoira. Kokeissa mitataan koiran soveltuvuutta kaikenlaiseen metsästykseen ja eritoten laukauksen jälkeisissä tilanteissa. Riistarikkaissa maastoissa ennen laukausta tapahtuvalla haulla ei ole samaa merkitystä mitä täällä.

Valmistautumisesta voi todeta, että oleellista on tiedostaa, mitä vaaditaan, jotta osaa harjoitella oikeita asioita. Suomen pitkä talvi rajoittaa harjoitteluaikaa, joten vaativat vesi- ja jälkityöosiot on koulutettava nuorille koirille lyhyessä ajassa. Kannattaa treenata kokeenomaisesti, välillä myös porukalla ja kutsua paikalle katsojia, ettei mikään tilanne tulisi eteen ensimmäistä kertaa kokeessa.

Hegewald-tapahtuma ja vierailut Saksassa ovat olleet hyvin avartavia kokemuksia. Parhaat kiitokset opastuksesta ja avusta Hermann ja Britta Hellwinkelille sekä Maret ja Eckhard Brunkenille.

Teksti Risto Lassila ja Jukka Nikkari, mukana tulkkina

Kuvat Risto Lassila

Avainsanat: Koulutus, Jessi


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini