Riston koirablogi

Räminäpurkki

Keskiviikko 22.7.2015 - Risto

Kävi kuten arvelinkin eli en kiirehtinyt suotta vesityökokeisiin. Piitulla on nyt juoksuaika parhaimmillaan. Erran juoksut olivat ensiksi, silläkin sopivasti ennen metsästyskautta. Seuraavat juoksut ajoittunevat molemmilla sopivaan aikaan kevään 2016 pennutusta ajatellen.

Nivalassa järjestettiin viikko sitten koirankoulutustilaisuus. Eränkävijöiden majalle oli kokoontunut innokasta väkeä, joista suurin osa ilman koiraa, mutta koiraoppilaitakin oli mukana toistakymmentä. Kouluttajana oli Mika Harju. Oli mukava tutustua Mikaan ja kuunnella hänen ajatuksiaan. Tilaisuus todisti taas kerran, että aina voi oppia uutta, vaikka luulee tietävänsä jo kaiken J

Koulutuksen pääasiallisena teemana oli koiran hallinta. En ole vuosikausiin osallistunut koulutustilaisuuksiin, joten seurasin uteliaana mistä tänä päivänä puhutaan. Koulutus keskittyi lähinnä pentukoirien opettamiseen, oppilaskoirien ikärakenteesta johtuen. Mielestäni tärkein havainto omien pentuajan toimieni ja Mikan oppien välillä oli, ettei eroavaisuutta oikeastaan ole... Konstit ovat monet mutta samoja yksinkertaisia lainalaisuuksia opetuksessa joutuu noudattamaan, jos aikoo saavuttaa tuloksia. Koiria on koulutettu jo tuhansien vuosien ajan. Koulutuksessa käytetty terminologia ja konstit ovat muuttuneet tuona aikana. Silti koira saa perimässään alkuperäisen oppimiskyvyn, jonka varaan koiran ja ohjaajan välinen yhteistyö rakentuu. Konstien paremmuudesta tai käytetyistä termeistä voi saada aikaan verisen väittelyn, vaikka itse asiassa puhutaan samasta asiasisällöstä. Esimerkiksi pennun hallintakoulutus kuvaa oikein hyvin tuohon ikäkauteen sopivaa iloista puuhailua. Itse saatan epähuomiossa käyttää termiä tottelevaisuuskoulutus, vaikka jo Sarparanta&Virkkunen tekivät oppaassaan selvän eron pentuajan koulutuksen ja myöhemmän tottelevaisuuskoulutuksen välille.

Kouluttajan taidot punnitaan koiranlukutaidon kautta. Se mikä käy yhdelle, ei käy kaikille. Mika osoitti taitonsa antamalla jokaiselle oppilaskoiralle yksilöllisesti sopivaa opastusta, vaikka koirat olivat hänelle pääasiassa entuudestaan vieraita! Mikan puheissa korostui motivaation tärkeys eli että pennun pitää olla motivoitunut tekemä se, mitä siltä vaaditaan. Olen samaa mieltä ja sama pätee myös varttuneemman koiran koulutuksessa. Aikuisen koiran pitää tehdä mitä siltä vaadin mutta en ole onnistunut koulutuksessa täysin, ellei koirani tee tehtäväänsä iloisesti ja mielellään. Pyrin antamaan kehut ja moitteet niin ilmeikkäästi, että koira tietää kummasta on kysymys. Pelkästään kehumalla tai moittimalla ei pärjää, molempia tarvitaan. Palautteen oikea ajoitus eli nopeus on tärkeää. Koira tekee oletettavasti mieluisammin sen mistä kehutaan.

En ole käyttänyt räminäpurkkia koirankoulutuksessa. Siis tyhjää tölkkiä, jonka sisälle on tiputettu muutamia kiviä, jotta purkki rämisee kun sitä heiluttaa. Totesin räminän tehokkaan vaikutuksen oppilaskoiriin, Mikan käyttäessä kyseistä koulutusvälinettä. Siitä huolimatta, ja vaikka omin silmin näin, ymmärsin räminän perimmäisen tarkoituksen vasta koulutustilaisuuden jälkeen. Koulutuksessa mietin ja taisin sanoa ääneenkin, että noitumisella saa saman vaikutuksen kuin räminällä mutta purkki sopii paremmin yleisötilaisuuksiin, jopa kaljapurkki. Kuulin räminäpurkista ensimmäisen kerran joitakin vuosia sitten kasvattini omistajalta. Naureskelin ja pidin asiaa aivan höpönä. Tuumasin, että vastaava ääni pitää tulla kurkusta, jotta se on aina tarvittaessa saatavilla. Taisin mainita myös, että jatkossa kun koirasi niskuroi pitkän luovin päässä metsällä, joudut heiluttelemaan 200 litran tynnyriä.

Tajusin vasta koulutuksen jälkeen räminän hyödyt. Ulkopuolisen aiheuttama räminä sai ”kuuron” koiran turvautumaan epävarmana ohjaajaansa. Samalla koira unohti senhetkisen epätoivotun toiminnon, jota se itsepäisesti harjoitti. Ohjaajan ja pennun välinen yhteistyö ja luottamuksellinen suhde kehittyvät oikeaan suuntaan, kun pentu turvautuu ohjaajaansa.

"Etsi" uudelleen

Sunnuntai 12.7.2015 klo 8.18 - Risto

Kirjoitin keväällä ”etsi”-käskystä. Blogikirjoitus hävisi ja korvautui toisella tekstillä, ilmeisesti jonkin teknisen ongelman takia. Kirjoitan nyt uudelleen samasta aiheesta ja tällä kerralla maltan jättää kopion omalle koneelleni.

Opetan pennuille etsi-käskyn heti kun nouto on kaikilta osin kunnossa. Noudon kunnossa ololla tarkoitan sitä, ettei pennulla saisi olla noudossa enää mitään perusvirhettä, jota se toistaa. Esimerkiksi, jos pentu pitää tapanaan tiputtaa noudettavan, ei luovutus ole kunnossa.  Mikäli tässä tilanteessa toistaa noutoja (tai etsi-käskyä), vahvistaa samalla väärää toimintaa eli tiputtamista. Mitä pidempään väärää toimintaa vahvistaa ja opettaa, sen vaikeampaa siitä on päästä eroon. Lisäksi vaarana on pilata nouto muiltakin osin, jos komentelemalla yrittää saada noudon loppuosan eli luovutuksen kuntoon. Ainakin noudon iloisuus vaihtuu helposti alavireiseksi. Opetan luovutuksen erillisenä osasuorituksena, en noutosuorituksen jatkeena.

Tarkoitus oli kertoa etsimisestä ja miten olen sitä opettanut. Jätän pennun istumaan pihalle ja vien noutoesineen muutaman metrin päähän koirasta niin että se näkee koko toimituksen ja komennan ”etsi”. En mene lähettäessäni koiran vierelle, kuten noudossa, vaan jään koiran etupuolelle ja osoitan kädellä suuntaa noudettavaa kohti. Yleensä heti ensimmäisellä kerralla pentu suorittaa noudon. Seuraavilla kerroilla voi lisätä vaikeusastetta ja kävellä vaikka hieman katveeseen, niin ettei pentu näe noutoesineen jättämistä. Suunnan näyttäminen kädellä vahvistaa luonnollisesti suunnan opettamista ja samalla nopeuttaa mahdollisesti etsittävän löytymistä.

Aika nopeasti pennun voi jättää vaikkapa rakennuksen nurkan taakse istumaan ja laittaa sieltä pentu etsimään piilossa olevaa noutosesinettä edellä kuvatulla tavalla. Ensimmäisillä kerroilla saatan näyttää ja haistattaa noutoesinettä, jotta pentu tietää mitä etsitään. Varsinkin omalla pihalla mieluisia keppejä ja muuta noudettavaa löytyy yllin kyllin. Pyrin seuraamaan etsimistä eleettömästi ja ohjaamatta. Se ei ole aina helppoa. Kokenutta koiraa voin ohjata siitä syystä, että haluan opettaa ohjaamista. Pennulle haluan opettaa itsenäistä työskentelyä, hajuaistin hyödyntämistä ja sitkeyttä. Aluksi pentu saattaa unohtaa saamansa tehtävän, jos etsiminen pitkittyy, eikä noutoesinettä ala löytymään. Tällöin yllytän pentua jatkamaan ”etsi”-käskyä toistaen. Sitkeyden kehittymisen kannalta on tärkeää, että etsittävä löytyy jokaisella kerralla. Tätä varten kannattaa varata toinen noutoesine varalle, jonka voi tarvittaessa nakata helpottamaan suoritusta. Paikkaus tietenkin niin, ettei pentu näe heittoa.

Ohjauksesta pidättäytyminen on joskus yllättävän vaikeaa pennun toheltaessa väärällä suunnalla. Minulla on tapana pikkuhiljaa hivuttautua huomaamattomasti noutoesineen suuntaan ja samalla toivoa, että pentu sillä tavoin ohjautuisi oikealle alueelle.  Pidän rintamasuunnan aina noutoesinettä kohti. En tiedä onko edellisistä apua muulle kuin itsehillinnälle. Kummasti helpottaa, kun ei näe koiran tuusaamista selän takana väärässä suunnassa. Ohjatessa huulet saa liikkua, mutta ääntä ei saa kuulua J

Voin harjoitella etsimistä myös maastossa. Koiran kehittyessä voin liittää ohjaamisen mukaan, kuitenkin loppuun saakka varoen, etten opeta koirasta kyselijää. Tarkoitan kyselijällä sellaista, joka vähän väliä pysähtyy anoen katsomaan ohjaajaa, että mitä nyt, mihin suuntaan jatketaan, vai jatketaanko. Mikäli tällaisia merkkejä ilmenee ja koira jää paikoilleen tuijottamaan apua kaivaten, pitää malttaa olla ohjaamatta, jotta suoritus jatkuisi oma-aloitteisena. Koirilla on yksilöllisiä eroja siinä miten järjestelmällisesti ne osaavat haravoida aluetta. Jotkut juoksevat samaa rataa useampaan kertaan, toiset osaavat hyödyntää tuulen ja maaston paremmin.

Käytän "etsi"-käskyn lähetysrituaalia suunnannäyttöineen myös lähettäessäni koiran hakuun metsällä ollessani, jos minulla on esimerkiksi näköhavainto maastossa lymyävästä riistasta, josta koiralla ei ole tietoa. Tässä tilanteessa voin ohjata koiraa voimakkaastikin oikean suunnan säilyttämiseksi, jos katson sen tarpeelliseksi. Juuri hakuun päässyttä koiraa on vaikeampi saada ohjattua, kuin opettaa siitä kyselijää.

Koiran työskentelyä ja etsimistekniikan kehittymistä on hauska seurata, ja harjoitus tekee mestarin tässäkin.

Vesityökokeet

Sunnuntai 12.7.2015 klo 8.04 - Risto

Kasvattien vesityösuorituksista on hiljalleen tippunut viestejä. Täysiä pisteitäkin on saatu. Onneksi olkoon!

Olimme viime viikon Kainuun Rastiviikolla. Erra ja Piitu olivat mukana nauttimassa mökkielämästä. Kainuussa oli paljon myyriä, ainakin metsäisellä mökkitontilla niitä vilahteli vähän väliä. Reissuviikon aikana koirat kehittyivät kovasti myyrien pyynnissä, muun hyödyllisemmän opin jäädessä vähemmälle.

Reissulta palattuamme starttasimme vesityökokeisiin Oulaisiin. Ilmoittauduin aivan viime tingassa ja kiitos vielä järjestäjille, että pääsimme mukaan hieman myöhästyneinä lentävällä lähdöllä. Halusin vesikokeet pois alta tässä vaiheessa, koska Erralla oli juoksu äskettäin ja ounastelin Piitun olevan samassa tilanteessa piakkoin.

Molemmat koirat selvittivät tehtävänsä hienosti ilman virheitä täysillä pisteillä.