Riston koirablogi

Karhu

Sunnuntai 17.7.2016 klo 11.13 - Risto

Poikkesin perjantaina töistä palatessani Olkkosen Erämarkkinoille. Törmäsin osastolla konekarhuun, joka vei huomioni muusta, koska olin jo aikaisemmin selvitellyt minne voisin viedä Piitun ja Erran karhutestiin. Minua kiinnosti kovasi nähdä koirieni reaktiot, vaikka karhunpyynti kanakoiralla ei ole varsinaisena tavoitteena. Piitun isä Rikurovan Visa on haukkunut konekarhua mallikkaasti ja elävän karhun haukkumisestakin sillä on kokemusta.

Harmittelin vietävästi kuullessani, että koiria voisi testata Haapajärvellä koko lauantaipäivän, jolle olin sopinut jo muuta hankalasti peruttavaa menoa. Huomasin että joillakin messuvierailla oli mukana koiria, jotka saivat ihmetellä karhua. Tuumin hakisinko omat koiranikin osastolle. Lopulta kiinnostus voitti ja kävin kyselemässä karhun kuskilta voisinko hakea koirani messupaikalle. Luvan saatuani lähdin äkkiä hakemaan Piitun ja Erran karhumetsälle.

Messupaikalle palattuani sovimme, että konekarhu siirretään läheiseen pieneen puistoon, jotta koirien ensireaktio olisi mahdollisimman luonteva. Kahden koiran kanssa on aina omat hankaluutensa. En voinut jättää kumpaakaan koiraa autoon odottamaan helteisen sään takia, eikä molempia voinut viedä samalla kertaa karhuhaukulle. Onneksi löysin avuliaan kaverin, joka suostui pitämään toista koiraa etäämmällä toisen suorituksen aikana.

Ajattelin koirieni pienpetokokemusten perusteella, että kohta karhu saa kyytiä. Ensimmäisenä vuorossa olevalle Piitulle laitettiin noin 10 metrin liina ennen karhun kohtaamista. Koiran annettiin aluksi haistella karhun olinpaikalle vievää hajuvanaa, joka oli tehty karhunrasvalla tai ulosteella. Piitu aloitti kiihkeän haukunnan heti kun näki karhun. Se kunnioitti isompaansa pyörähtäen nopeasti vierelleni karhun lähestyessä. Karhun siirtyessä etäämmälle Piitu seurasi mukana tehden nopeita väistöliikkeitä karhun liikkeiden mukaan. Karhun ohjaaja arveli, että luonnossa Piitu toimisi samoin eli kävisi aluksi haukkumassa ja tulisi tiedottamaan minulle asiasta. Piitu toimi kiihkeästi, kuten olin arvellutkin. Tilanteen jatkuessa Piitu rohkaistui ja meni mielestäni liian lähelle karhua yrittäen lopuksi jopa kintereisiin kiinni.  

Eri-Erra toimi eritavalla. Se oli haisteli aluksi keskittyneen tarkasti hajujälkeä, jota lähti seuraamaan. Seurattuaan jälkeä ja havaitessaan paikallaan olevan karhun hahmon se yskähteli varoittavasti muutamia kertoja. Karhun liikahtaessa Errakin aloitti haukun. Erra haukkui pidemmän matkan etäisyydeltä kuin Piitu, eikä missään vaiheessa yrittänyt käydä karhuun kiinni.

Mielestäni testitulos vaikutti aikalailla sellaiselta mitä olin ounastellut ja vahvisti käsitystäni koirieni luontaisista eroista. Erran toiminta vaikutti itsesuojeluvaistoisemmalta ja järkevämmältä. Piitu tapattaisi itsensä, jos käyttäytyisi samalla tavalla oikean karhun kanssa.

Testi ei kerro miten todellinen karhutilanne menisi mutta antaa siitä ehkä jotakin osviittaa. Testitilanteessa ohjaaja pysyy rauhallisena, ja rohkaisee näin koiraansa. Tositilanteessa molemmilla on hätä kädessä ja toisella jopa housuissa. Testissä koira ei ole omillaan ja vapaana, koska pitkässä hihnassakin se on kytkettynä, eli tavallaan käskyn alla. Piitu ja Erra pääsevät vain harvoin maalikylille ihmisen ilmoille, joten testiympäristön vilinä ja kaupungin häly oli niille lähes yhtä harvinainen tilanne kuin karhun kohtaaminen. Olisi jännä toistaa sama testi koirien ollessa vapaina luontaisissa olosuhteissa metsässä, koirien kotikentällä.