Ruotsin varhainen metsälinnunpyynnin aloitusajankohta houkutteli taas matkalle ja perinteiseksi muodostunut reissu on jo takana. Lähtömme viivästyi hieman kaverin koiran sairastelun takia. Koiran vatsassa todettu vierasesine tuli onneksi ulos luonnollista reittiä, eikä leikkausta tarvittu. Röntgenkuvassa näkynyt rengas osoittautui grillatun maissin tähkäksi, jonka Erä-Poju oli jostakin napannut suuhunsa. Tähkäongelma näyttää olevan yleinen.

Metsästimme metsämaastossa, jossa lintukanta oli vaatimattomampi kuin tuntureissa kuulostaisi olevan kaverien kertoman perusteella. Koirat saivat kokemuksia ja erityisesti kuntoa, vaikka lämmin sää rajoitti liikkumista aluksi. Onneksi juomavesipaikkoja oli sopivasti tarjolla. Aina sitä saa ihmetellä miten nopeasti nuoret koirat kuntoutuvat, kun pääsevät juoksemaan vapaina viettiensä vieminä.

Pidin yhtä koiraa kerrallaan haussa, toisen koiran huiliessa hihnassa ja odottaessa hakuvuoroaan. Näin voi liikkua sen mitä itse jaksaa, eikä koirien takia tarvitse pitää ylimääräisiä taukoja.

Ruotsiin kantautui mukavia uutisia! Kasvattajasta tuntuu aina mukavalta, kun kasvatit menestyvät tai ovat omistajilleen mieluisia ja tärkeitä. Ensikertalainen Virpi ja Uudenjoen Metsän-Tähti (”Dora”) olivat saaneet täydet pisteet NUO-luokan vesikokeessa Haapajärvellä. Samoin Juha ja Uudenjoen Parta-Pate AVO-luokassa samassa kokeessa. Nyt en voi pelkästään moittia - Onneksi olkoon molemmille!

Tauoilla pitää osata rauhoittua ja levätä, oltiinpa maastossa tai majoituksessa, muuten ei  jaksa.