Uusin Saksanseisojalehti palautti mieleeni Nivalan Riistakoirakisan tunnelmat viime syksyltä. Kirjoitin kisasta lokakuussa Blogiin otsikoilla: Riistakoria 1.pv, Riistakoira 2. pv ja Koekertomus. Nyt kun pakkanen paukkuu kolmenkympin hujakoilla ajattelin vielä kirjoittaa kisatunnelmista lämpimikseni.

Lähdin SM-kisan finaaliin toiveikkaana ja itsevarmana. Luottamukseni Erppaan oli vahva, vaikka se on vieläkin nuori ja kokematon. Erra on ollut taitava linnunkäsittelijä, jolle törmäykset ja tyhjät seisonnat ovat olleet harvinaisia. Riistakoirakisa ratkaistaan yleensä kisan hengen ja nimen mukaisesti riistalla ja olin vakuuttunut, että riistatöitä arvioitaessa olisimme vaikeita vastustajia.

Ensimmäiselle kisapäivälle luvattiin kovaa myrskytuulta. Kisan päätuomari totesi hyvin kuvaavasti meille osallistujille ensimmäisenä päivänä ennen maastoon siirtymistä, että ”toivottavasti sieltä edes joku selviää hengissä”. Erralla oli ensimmäisenä päivänä kaksi riistatyötä pudotuksineen mutta myrskytuulessa riistatyöt eivät yllättäen olleetkaan sellaisia mihin olin tottunut. Minulla oli vaikeuksia lukea Erran seisontaa, koska se ei saanut lintuja tarkalleen ”piikkiinsä” ja häntä oli rauhaton. Nuorella koiralla on paljon opittavaa. Vasta kokemuksen kautta koira voi oppia esimerkiksi miten puuskittainen tuuli vaikuttaa hajumaailmaan tai riistan käyttäytymiseen. Mielestäni rutinoitunut ja hyvänenäinen koira erottuu muista nimenomaan vaikeissa olosuhteissa. Puuskittainen kova tuuli aiheutti Erpalle paikallistamisvaikeuksia mutta olimme onnekkaita ja selvisimme jatkoon. Useille kilpakumppaneille kävi huonommin ja vain viisi koiraa selvitti tiensä Riistakoirakisan finaaliin.

Finaalissa jokainen koirakko sai kaksi puolen tunnin hakuerää, joiden aikana heidän piti esittää päätuomarille osaamisensa. Kaikki koirat eivät tavanneet riistaa ensimmäisten eriensä hakualueilta. Riistakoirakisan 4. sijalle sijoittuneen Koppelomaan Iinan omistaja Olli Leskinen taisi tulkita kohtalotoverinsa ajatukset kutakuinkin oikein napatessaan kuvan välittömästi Erran lintuvapaan hakuerän jälkeen. Rensselit jalkojen juuressa ja katse kaukaisuudessa, jopa siinä taas harmitellaan!

Toiseen erään vaihdoimme maastoa ja Erra käytti saamansa mahdollisuuden hyväkseen tekaisemalla näyttävän riistatyön. Uudelta hakualueelta olisi löytynyt lintuja enemmänkin mutta Erppa päätti toisin. Seurasin katseellani Erran työskentelyä ja ehdin hetken miettiä mitä ihmettä jästipää touhuaa, kun se lähti ajamaan takaa jotakakin tapailtuaan ensin seisontaa kanavan varressa. Ajo päättyi kovaan rähäkkään kanavassa. Loppuottelussa Erppa voitti kissan mutta ei kisaa, koska hakuaika kului umpeen, eikä riistatöitä saatu enempää. Voittajakaksikko Miska ja Martti napsivat tasoittavalla hakuvuorolla lisää lintuja ja ylivoimainen parivaljakko kiri etumatkaansa muihin entisestään. Jäimme Erpan kanssa kirjaimellisesti nuolemaan haavojamme mutta ne ovat jo arpeutuneet ja jälkikäteen voi todeta kisan menneen hienosti Uudenjoen kennelin kasvateilla.

Vuoron odottelua.