Riston koirablogi

Mahapäivitys

Maanantai 26.2.2018 klo 19.24 - Risto

Maha kasvaa vielä pari viikkoa. Kuvat viime lauantailta.

Komennon alla

Sunnuntai 18.2.2018

Silloin kun minulla ei vielä ollut karkeakarvaisia saksanseisojia kävin KAER-kokeessa tutustumassa rotuun. Saamani ennakkokäsityksen mukaan karkkareiden piti olla energisiä, hurjia ja pitelemättömiä koiria. Jälkijoukossa kulkiessani ihmettelin, miten rauhallisesti koirat käyttäytyivät, eivätkä vaikuttaneet ollenkaan sellaisilta, minkälaisen kuvan olin niistä saanut. Lopulta uskaltauduin kysymään kokeeseen osallistuneelta kokeneelta koiramieheltä, miksi rodusta annetaan toisenlainen kuva mitä koirat vaikuttivat olevan. Kaveri katsoi minua hetken hölmistyneenä ja sanoi, että nämähän ovat komennon alla! Jäin ihmetellen miettimään vastasta, koska en ollut huomannut kenenkään komentavan koiraansa millään tavoin. Minulla meni pitkä aika, ehkä vuosia, ennen kuin tajusin mitä vastaus tarkoitti.

Karkeakarvaiselle saksanseisojalle on jalostettu voimakkaat metsästysvietit. Tämän ansiosta vietikkäimmät koirat jaksavat hakea riistaa ja juosta kovalla vauhdilla päiväkausia, vaikka mitään ei löytyisi. Koira ei saa koko ajan olla viettiensä viemänä. Vastapainona sen pitää tietää miten käyttäydytään hihnassa ja ”komennon alla”. Ohjaajan pitää saavuttaa tähän tarvittava arvovalta, muuten koira on pellollakin kuin pellossa, koska makkarapalkka ei riitä maastossa.

Odotusta ja koulutusta

Lauantai 17.2.2018

Penikointiin on noin kolme viikkoa aikaa. Jessi vankistuu päivä päivältä mutta se ei näytä vielä itse huomanneen pyylevöitynyttä olemustaan. Se ei enää saa juosta vapaana muiden koirien kanssa, eikä hypätä maasturin korkean takalaudan päälle, vaikka menohaluja olisi. Mammakoira vaikutti suorastaan hölmistyneeltä nostaessani sitä ensimmäisiä kertoja autoon.

Pidimme tänään koulutustilaisuuden muutaman koirakaverin kanssa. Oli taas mukava huomata koirien kanssa tehdyn työn vaikutus koirien osaamistasoon. Tosi-pentujen koulutuksen tärkeimmät painopisteet liittyvät tottelevaisuuteen ja noutoon. Tottelevaisuus tarkoittaa tässä yhteydessä esimerkiksi sitä, että koiran pitää kuunnella isäntää ja malttaa olla nätisti, vaikka vieressä olisi yhtä hölmö velipoika. Tosi-pennut ovat 9 kuukauden ikäisiä. Tässä iässä noutotekniikka on hiottu kuntoon viimeistä piirua myöten ja hyvistä suorituksista on aina palkittu makupaloilla ja kovalla kehumisella. Nyt koira ei enää halua tehdä sitä minkä se hyvin osaa! Kesken noudon koira kiinnostuu jostakin muusta ja riistan kanssa nouto menee pelleilyksi. Mitäs nyt?

Edellä kuvattu tilanne on tuttu useimmille. Nyt on päästy siihen, jolloin koiralta pitää vaatia se minkä se hyvin osaa. Koiran pitää tehdä osaamansa asia silloin kun ohjaaja sitä haluaa, ei pelkästään silloin kun se itse haluaa. Yksinkertaista mutta valitettavan monimutkaista kirjoittaa neuvoja ymmärrettävästi. Tästä syystä näytän mallia omilla koirilla. Nouto on herkkä laji, jossa koiran ja ohjaajan yhteistyö punnitaan. Tavoitteena on intoa pursuva kurinalainen suoritus.

Jessikin pääsi tänään noutamaan. Kuvassa sillä on suussaan uusi tuttavuus näätä, johon se suhtautui hyvin myötämielisesti.

Jalostusvaatimukset

Tiistai 6.2.2018 klo 19.15 - Risto

Jessin ja Vicon pennut rekisteröidään Suomen Kennelliittoon ja tätä varten Saksan rekisterissä olevat vanhemmat on ensin rekisteröitävä Suomeen. Koirien tietoja ei löydy vielä muualta kuin näiltä sivuilta. Tämänkaltaiselle ulkomaiselle yhdiselmälle ei myönnetä Saksanseisojakerhon kotimaista tietokantamerkintää rodun jalostusvaatimukset täyttävästä yhdistelmästä, jos joku on huomannut kiinnittää asiaan huomiota.

Molemmat koirat ovat osallistuneet kokeisiin Saksassa. Molemmilla on hyvät pisteen kevätkokeesta (VJP), joka on taipumuskoe, jossa mitataan nuorten koirien perinnöllisiä ominaisuuksia.

Jessi ja Vico ovat osallistuneet Saksassa myös rodun pääkilpailuun Hegewaldiin. Voin Suomen ja Saksan kokeisiin osallistuneena vakuuttaa, että kisavaatimuksiin treenattu, vasta n. 1,5 vuotias koira täyttää koulutettavuus- ja jalostusvaatimukset monessa mielessä, myös rodun kotimaassa Saksassa. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Jessillä yksi osasuoritus epäonnistui ja sitä myötä koko kisa. Kokemus oli mahtava mutta Suomen ja Saksan harjoitusten perusteella odotin parempaa.

Yessy II vom Spanger-Forst, syntynyt 3.6.2016

Kaikin puolin terve koria.

Lonkat kunnossa, HD frei, A/A

Olat ja kyynärät kunnossa, OCD ja ED frei.

Rakenne erittäin hyvä (sehr gut) 10 ja karva erittäin hyvä (sehr gut) 10. Hegewaldin ulkomuotoarvostelu.

VJP 71p, HZP – 

Vico v.d. Dachswiese, syntynyt 14.7.2008

Kaikin puolin terve ja ikäisekseen virkeä koira.

Lonkat kunnossa, HD frei.

Rakenne erittäin hyvä (sehr gut) 9 ja karva erittäin hyvä (sehr gut) 10. Hegewaldin ulkomuotoarvostelu.

VJP 72p, HZP 204 

Iso pentue tulossa

Maanantai 5.2.2018 klo 22.02

Jessille on tulossa iso pentue! Kirjoitin samoin Piitu ultran jälkeen ja silloin pentuja oli 10. Nyt ultrassa näytti samalta.

Tämänkertainen astutus oli omansalaisensa tapaus. Laskin Vicon aamuisin ja iltaisin samaan tarhaan Jessin kanssa. Ehdin viikon verran seurata, kuinka ne viihtyivät leppoisasti kahdestaan, kuten pitkään toisensa tuntenut pari konsanaan. Mitään muuta merkittävää ei toiveistani huolimatta tapahtunut.

Huomasin Jessin juoksujen alkamisen yllättäen 21.12. En osannut tuota vielä odottaa, koska vanhemmat koirat Piitu ja Erra eivät osoittaneet merkkejä kiiman alkamisesta ja yleensä nuorimmaisen juoksu alkaa myöhemmin. Tässä vaiheessa minulle tuli kova kiire sopia Vicon omistajan kanssa astutusjärjestelyistä. Sovimme joustavan suunnitelman, jonka mukaan hakisin Vicon 28.12 ja palauttaisin sen myöhemmin sovittavaan ajankohtaan.

Vicon tullessa meille oli 8. päivä juoksujen alkamisesta, tai siitä kun huomasin asian. Aluksi koirat vaikuttivat olevan kiinnostuneita toisistaan. Jonkinlaisia astutusyrityksiäkin oli mutta ne laantuivat loppuen kokonaan, kuten edellä kirjoitin. Tässä vaiheessa kasvattajan päässä liikkuu vaikka ja mitä, kuten moni samassa tilanteessa ollut tietää. Epäilin, että sopiva aika oli mennyt ohi, koska en mahdollisesti ollut huomannut juoksujen oikeaa alkamisajankohtaa. Tätä skenaariota tukivat alkuvaiheen yritykset, jotka laantuivat, eivätkä muuttuneetkaan toiveideni mukaisesti kiihkeämmiksi. Samoin Vicon kiinnostus tarhan vanhoista hajuista vahvisti pelkoani parhaiden päivien ohimenosta. Vico kaivoi ja nuuski lumen peittämiä vanhoja pissijälkiä nartun katsoessa vierestä. Soittelin kokeneemmille kasvattajakavereille ja ihmettelimme tilannetta. Selvittelin mahdollisuutta palauttaa Vico perjantaina 5.1 mutta onneksi se ei onnistunut.

Lauantaina 6.1 oli 18. kiimapäivä laskujeni mukaan ja silloin alkoi tapahtua. Muutamaa päivää myöhemmin koiratarhan kalteritkaan eivät tuntuneet pidättelevän kiihkeää parivaljakkoa.

Astutuksen uusinta onnistui vaivattomasti vielä tiistaiaamuna. Tässä tapauksessa saattoi olla vakuuttunut oikeasta astutusajankohdasta, jota iso pentumäärä osaltaan vahvistaa.

Toivotaan että kaikki menee hyvin jatkossakin.

Jänniys tiivistyy

Sunnuntai 4.2.2018 klo 12.55

Pakkasta on tänään turhan paljon muuhun kuin ulkoiluun pihapiirissä. Olen ajokoira-ajoista lähtien pitänyt noin -15 asteen rajaa päästäessäni koiria juoksemaan tosimielessä. Viime aikoina lenkit ovat suuntautuneet metsätielle, jossa lasken koirat juoksemaan auton edessä vapaina. Tällä tavalla oma kunto riittää mainiosti saamaan koirat väsyneiksi ja tyytyväisiksi. Auton ratissa saa olla tarkkana, koska juoksijat tekevät välillä yllättäviä pysähdyksiä metsästä tulevien houkuttelevien hajujen takia. Tottelevaisuus pitää olla kunnossa, että saa koirat kutsumalla luokse ja autoon. Kutsun koiria auton äänimerkillä samalla tavalla kuin pillillä, vaikka tämä ei loppuun asti ajatellen ole kovin järkevää. Luultavasti, jos joku yrittäisi liikenteessä varoittaa koriani auton äänimerkillä, ne kääntyisivät autoa kohti.

Jessin osalta jännitys tiivistyy, koska huomeniltana ultrassa varmistuu, onko se kantavana. Alla muutama kuva Jessistä tältä päivältä.