Kotiuduin tänään metsästysreissulta Enontekiöltä. Riekot löytyivät korkeimpien kumpareiden huipuilta, jonne linnut jostakin syystä olivat kertyneet. Jängät olivat onneksi jo jäässä mutta hieman silti piti puntarioda mistä kohtaa uskalsi lähteä ylittämään märimmät paikat.

Päivittäiset kävelymatkat olivat parinkymmenen kilometrin luokkaa ja lisäksi pitkä ajomatka verotti voimia. Katkaisin paluumatkan yöpymällä Sirpan ja Sepon luona Pyhätunturilla. Seppo täyttää harrastuksenaan eläimiä, joissa riittikin taas ihasteltavaa. Kuvassa vasemmalta Uudenjoen koiria, Parta-Patu, Eri-Argon (Arska), Eri-Erra ja Parta-Piitu.

Koirien kanssa tulee usein yllätyksiä mutta joskus yllätykset voivat olla positiivisia:-) Pelkäsin ennakolta nuorten koirieni antavan valkoisille riekoille kyytiä lumettomassa maassa. Molemmat koirat villiintyivät hieman ensimmäisissä lintukosketuksissa mutta hyvin nopeasti koirista kouliutui varmoja linnunottajia, ilman että minun tarvitsi puttua asiaan millään tavalla. Muutaman linnun porukoiden ja yksittäisten riekkojen riistatyöt onnistuivat hyvin ja virheitä tuli harvemmin. Isommat tokat olivat arkoja, eikä seisovan koiran lähelle yleensä päässyt ilman että linnut karkoittuivat. Yhden linnun siivittäessä oli koko tokka heti ilmassa. Lauantaihin saakka maa oli luminen ja tilanne näytti tältä.

Sunnuntaita vasten yöllä satoi vettä ja sen jälkeen tilanne muuttui tällaiseksi.