Riston koirablogi

Metsälenkkejä on tullut tehtyä sen verran, että hirvikärpäsiä juoksee päänahassa jo kotona, kun laittaa metsästyskamppeita päälle. Koiratkin alkavat olla jo jonkinlaisessa juoksukunnossa ja riistaakin on tavattu.

Innostuin viime viikonlopuna osallistumaan Erran kanssa Eskon Puumerkki-kisaan Lapualla. Tämä oli osaltani kolmas kerta kyseisessä Saksanseisojakerhon kisassa. Alma sijoittui aikoinaan kolmanneksi ja Erran mummu Vimma voitti Puumerkin hieman yli kaksivuotiaana. Eskon Puumerkissä hyvä riistatyö on ratkaisevassa roolissa voittajaa valittaessa. Kisasta löytyy lisätietoa Saksanseisojakerhon sivuilta:

Aamupäivän karsintaeriin osallistui neljä ryhmää eli parikymmentä koiraa. Ensimmäiset hakuerät olivat 20 minuutin pituisia. Erra aloitti hakueränsä tehokkaasti ja jo muutaman minuutin jälkeen se otti seisonnan metsäsaarekkeessa. Tuumimme tuomarin kanssa, ettei tiedotuksesta saisi kovin hyvää arvosanaa lyhyestä matkasta johtuen. Päätin tehdä riistatyön, josta tulikin aivan kelpo suoritus, vaikka kurppa jatkoi lentoaan. Jatkoimme tästä hakua ja kohta Erra katosi näkyvistäni. Odottelin aikani ja puhalsin pilliin sillä seurauksella, että Erra tuli tiedottamaan toisesta metsäsaarekkeesta. Tiedotusvienti johti uuteen seisontaan ja toiseen kurppariistatyöhön. Tällä kerralla lintu lähti avanssitilanteessa koiran sivulta, mutta Erra jatkoi jatkoi kulkuaan linnun lähtöpaikalle ja sen ylikin. 

Tämänkaltainenkin rauhattomuus Erran kohdalla tuli yllätyksenä, enkä huomannut edes komentaa mitään. Tästä peräänmenoksi tulkittavasta tilanteesta johtuen hyvin alkanut kisamme päättyi lyhyeen. Tavallisissa KAER-kokeissa virheitä voi paikata paremmilla suorituksilla myöhemmin, mutta kisoissa karsinta on kovaa. Tilanteessa tuli selvä virhe ja tuomarin näkemys ja ratkaisu olivat aivan oikeita.

Kuvassa Erra jännittää valtavasti tulevaa koitosta koepäivän aamuna odottaessaan minua vessasta;-)

Olen koirieni kohdalla tyytyväinen tiedotuksen ja tiedotusviennin kehittymiseen näissä olosuhteissa. Lintutilanne on ollut huono koko Piitun ja Erran elinajan. Jos ei ole lintuja niin ei voi tulla seisontoja riistalle, ja jos ei ole seisontaa riistalle, ei koiralle voi opettaa tiedotusta. Silloin harvoin, kun koira tapaa riistaa ja seisoo, ei millään malttaisi hieroa tiedotusta ja riskeerata harvinaista riistatilannetta. Itselläni on aina ollut pyrkimys saada pudotuksia koiran ensimmäisistä tiedotuksista. Tämä siksi, jotta koira ymmärtäisi paremmin miksi sen kannattaa hakea minut paikalle pyssymieheksi. Tilanne on ristiriitainen koiran kannalta, kun sitä aletaan irrottamaan pois seisonnalta ja houkuttelevan riistan hajuilta. Yleensä koira ei aluksi malttaisi lähteä. Tiedotustaipumusta voi tosin vahvistaa muutenkin kuin riistalla. Esimerkiksi, koska koira ei saa ilman lupaa ottaa ruokaansa, voi ruokakupin piilottaa pihamaalle ja koiran löytäessä ruokansa sen on haettava omistajansa paikalle, jotta saa syöntiluvan. Kupin paikkaa kannattaa vaihdella ja viedä se vaikka maastoon. Jotkut koirat ovat tiedotuksen opettamisen osalta helpompia ja voivat tulla hakemaan pennusta saakka aivan luontaisestikin. Tähän tyyliin voi liittyä muita ongelmia.

Miksi Erra oli rauhaton toisessa riistatyössä? Usein tiedotusviennin päätteeksi koira on varovainen ja jää seisomaan kauemmaksi mistä alun perin lähti tiedottamaan, ettei riista karkottuisi. Luultavasti Errakin teki näin, koska seisonnasta ja avanssista näin heti, ettei se tarkalleen tiedä missä lintu lymyää. Lintukin saattoi olla liikkunut alkuperäisestä paikastaan tai Erran nokka ei ollut parhaassa iskussa, koska kurppa karkottui Erran sivusta. Nyt ei toteutunut Erran tavaramerkki, jossa ajetaan suoraan lintuun ja jäädään rauhallisesti paikalle linnun lähtiessä.

Edellisistä aiheista lisää aikaisemmassa blogikirjoituksessa tiedotuksen pikakuuri: Tiedotus

Lapualla käytiin viikonloppuna nuorten koirien SM-kisa Junkkari, johon osallistui pentuja kolmesta Uudenjoen Erä-Vimman pennun pentueesta. Mukana olivat Viipyketun kennelistä Uudenjoen Sänki- Sisnan&Laajanluovin Paten pennut, Hietasiinan kennelistä Uudenjoen Sänki-Avattaren&Höökabo`s Skottin pennut ja Sänki-Siirin kennelistä Uudenjoen Sänki-Sisnan ja Brunontytön Eeliksen pennut.

Käyttövalionarttujen yhdistelmät näyttäisivät onnistuneen, kuten hienoista junkkarituloksista voi päätellä! Nyt kun itse ei ole saanut mitään aikaiseksi niin joutuu ottamaan osansa muiden menestyksestä:-)

Laskujeni mukaan Sänkisisarusten pennuista 11 ylsi palkinnoille. 5 koirakkoa sai ykköspalkinnon ja loppukilpailupaikan. Narttulinjan koirien ykköspalkintoprosentti oli aika korkea verrattuna siihen, että kaikkiaan Junkkarissa ylsi ykköspalkinnolle vain 13 karkeakarvaista saksanseisojaa!

Loppukilpailuun etenivät Hietasiinan kennelistä AS Moonlight ja AS Ruuti. Sänki-Siirin kennelistä Raita, Rilla ja Rita. Kasvattajat Kaisu Seppä, Simo Hietalahti ja Risto Kirjavainen saavat olla tyytyväisiä. Varsinkin Risto voi jatkossakin olla pollevana, koska hänen kasvateistaan Sänki-Siirin Rilla, om. Harri Tunninen sijoittui Junkkarin 2. sijalle ja Sänki-Siirin Raita, om. Jesse Santti neljänneksi. Kovasti onnea koko porukalle! Onnea myös Junkkarin voittajalle Honkahovin Thetalle ja Maria Ahlbäckille sekä muille palkituille!

Elokuun alussa tuli autonmittariin yli 3000 kilometriä lyhyessä ajassa.

Matkustus alkoi Enontekiölle suuntautuneella riekonlaskentareissulla, jossa koirat pääsivät pitkästä aikaa vapaina hakemaan riistaa. Onnekkaasti sää hieman viileni laskentapävien ajaksi pitkään jatkuneiden helteiden jälkeen. Joitakin poikueita löytyi mutta ne olivat aika pieniä. Havaintojeni perusteella riekkokanta näyttäisi taantuneen viime vuotiseen verrattuna. Paluumatkalla pysähtelin sopivan näköisiin paikkoihin ja keräsin lakkoja. Pakastettavaa kertyi vajaa ämpärillinen, vaikka paras lakka-aika alkoi tuolloin olla jo ohitse.

Kotimatkalla yövyin Pyhätunturilla Sepon, Sirpan ja Parta-Patun vieraana. Kotiin päästyäni vaihdoin matkatavarat ja yhden yön levättyäni lähdin uudelle reissulle. Tällä kerralla auton keula osoitti kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta lensimme Päivi-vaimoni kanssa Hampuriin. Matkan päämääränä oli Spanger-Forstin kennel Saksassa ja matkan tarkoituksena koiranpennun haku. Innostuin koiranpennun hankkimisesta suomalaisen tutkimusretkikunnan vierailtua Saksan jalostusuroskatseluksessa alkuvuodesta. Olen kiusannut koirakysymyksillä saksanmatkalla olleita Mervi Kukkosta ja Jarno Välikangasta kevään ja kesän aikana. Jarnon tavoitteena on ollut löytää mieleinen urospentu, jonka kanssa voisi mahdollisesti osallistua Saksan kokeisiinkin. Saksan koejärjestelmä ja kokeet saivat minutkin innostumaan uusista haasteista, jonka seurauksena pentuvaihtoehtoja on selvitelty tiiviisti edellä mainittujen kanssa. Jarno sai Juki-pentunsa eli Bosco III v.d. Dachswiesen heinäkuussa. Juki on todella miellyttävä ja lupaavan oloinen uros.

Päädyin pitkän selvittelyprosessin jälkeen tiedustelemaan pentua Spanger-Forstin kennelistä. Olin kiinnostunut Hermann Hellwinkelin suunnittelemasta yhdistelmästä Lava II vom Spanger-Forst ja Olaf III v. Böckenhagen. Hermann suntautui varaukseeni myönteisesti ja niinpä sain 3.6.2016 saakka jännätä pentueen syntymää. Pennun valinta saksalaisesta pentueesta ei välttämättä ole aivan helppoa. Luottamukselliset välit kasvattajaan ovat tärkeät pitkän välimatkankin takia ja paikallisesta silmäparista, "agentista", voi olla korvaamaton apu pennun valinnassa. Kerroin blogissa aikaisemmin, miten Piitu on emänsä Vimman minulle valitsema pentueen ainoana narttuna. Kohtalo puuttui tälläkin kertaa peliin helpottaen rooliani pennun valinnassa. Haluamiani päistärikön värisiä narttupentuja syntyi kaksi, mutta toisella pennulla ilmennyt lievä purentavika helpotti valintaani.

Alla Yessy II vom Spanger-Forst eli Jessi lähdössä kotikennelistään.

Toisessa kuvassa Jessi poseeraa jo uusien kavereidensa keskellä. Piitu ja Erra ovat Jessin parhaita kavereita, mutta Jessi terävine naskalihampaineen ole aina yhtä mukava Piitun ja Erran mielestä:-)

Kiitos Hermannille ja kaikille pentuprojektissa avustaneille Suomessa ja ulkomailla! Nytpä tässä on taas koira-aktiviteettia piisalle asti!