Riston koirablogi

Hakuoppeja

Keskiviikko 29.4.2015 klo 22.54 - Risto

Jututtelin äskettäin kokeneen saksanseisojaharrastajan kanssa haun opettamisesta. Hän kertoi laittaneensa aikuisen koiransa haun kuntoon treenaamalla kuviohakua metsässä, koska haku oli ollut hänen mielestään liian epämääräistä. Tiedän hänen arvostavan hyvää säännöllistä hakua ja olevan siinä asiassa itseäni kriittisempi. Kaveri kertoi haetuttaneensa aluksi aina samaa maastoa, kunnes hakukuvio ja yhteydenpito olivat tyydyttäneet häntä. Tämän jälkeen hän kertoi siirtyneensä uuteen maastoon, jossa oli taas kuljettu niin kauan kunnes homma oli alkanut toimimaan. Lopulta oli vaihdellut maastoja ja kulkenut uusia, todeten homman pelaavan joka paikassa!

Minulle tuo oli uutta ja mielenkiintoista. Olen aina ollut vähän siinä luulossa, että hakukuvio perustuu luontaisiin ominaisuuksiin, kuten yhteydenpitoon ja tuulenkäyttöön, joita ei niinkään voisi opettaa. Kaverini puhui kuitenkin muuta omien kokemustensa perusteella ja kaiken lisäksi kyseessä oli aikuisen koiran opettaminen. Sanojensa vakuutena hänellä on muutama itse kouluttamansa käyttövaliokoira.

Hyviä neuvoja voi saada monelta suunnalta mutta varsinkin kokemattoman harrastajan kannattaisi kuunnella ensisijaisesti heitä joilla on omia näyttöjä kyseisestä asiasta. Eräs kasvattajakaverini manasi kerran, että hänen kasvattinsa omistaja kyseenalaistaa häneltä saamansa neuvon ja toimi toisaalta saamansa ohjeen mukaisesti. Kaveri kertoi lopulta tiedustelleensa kasvattinsa omistajalta, että ”montako käyttövaliota toisella neuvojalla on tarhassa”.

Nyt alan siis opettamaan metsähakua kuviolla, saamieni ohjeiden mukaisesti. Mielenkiintoista nähdä mitä se vaikuttaa. Varsinkin itsenäisempi ja omapäisempi Erra joutuu kuviohakukouluun, vaikka se on mielestäni luontaisesti hyvä tuulenkäyttäjä ja hakija. Piitu pitää metsässä hyvin yhteyttä mutta kouluun sekin joutuu. Jännä miten sitä aina innostuu, kunnes taas lannistuu…

Opetan haun alkeet kulkemalla pennun kanssa aina vastatuuleen. Aluksi avoimessa maastossa, josta ei oletettavasti löydy riistaa sekoittamaan pennun päätä. Esimerkiksi joen jäältä tai turvesuolta voi löytää sopivia riistavapaita paikkoja. Erra ja Piitu aloittivat haun opettelun pellolla, jossa en juuri itse juoksentele mutta kävelen siihen suuntaan (sille puolelle), johon haluaisin koirani menevän ja osoitan suunnan kädellä. Aina kun koira ohittaa minut niin käännyn päinvastaiseen suuntaan sivutuuleen.

Viheltelen maastossa vain sen verran, että pentu oppii vihellysten merkistykset, kuten luoksetulon, sunnanvaihdon tai maahanmenon ja että saan sen tottelemaan itseäni. Otan pillin käyttöön vasta siirtyessäni maastoon, kotikoulutus tapahtuu suuvihellyksin siihen saakka. Käytän pilliä säästäväisesti. Ainakin aikaisemmat koirani ovat kehittyneet sellaisiksi, että voin ohjata niitä käsimerkin lisäksi ottamalla askeleen tai pari siihen suuntaan, johon haluan niiden menevän, vaikka ne olisivat kauempanakin.

Vaatimustaso kasvaa. Kääntymiseen pitää riittää yksi vihellys, korkeintaan vielä toinen mutta jos sitäkään ei uskota, tulee piiitkä vihellys ja maahan meno. Välillä patistan koiran käymään jossakin maastonkohdassa tai suunnassa johon haluan sen menevän. Osoitan suuntaa ja moitin, jos koira ei älyä mennä oikeaan suuntaan ja vaikenen heti kun suunta on oikea. Puurtamiseen annan lyhyttä pip pip pip vihellystä, kuten muihinkin asioihin, joista joudun torumaan. Vihellysten lisäksi juoksen puurtavaa koiraa kohti ja hätistän sen liikkeelle, jos pääsen perille asti. Tätä ei tarvitse toistaa kovin monesti.

Koirani ovat maastossa vapaina vain haussa ollessaan. Muun ajan pidän niitä komentoni alla tai hihnassa, joten liikettä ja iloa riittää, kun ne pääsevät hakuun.

Opetan koirille ”ei mene kauas” -käskyn, jonka turvin ne voivat kulkea irrallaan muutaman metrin etäisyydellä mutta komennossani. Yhtenään saa muistuttaa, ettei liian kauas mennä mutta helpottaa se silti maastossa liikkumista taluttimessa pitoon verrattuna, vaikka välillä joutuu komentamaan koiran odottamaan paikoilleen tai tulemaan luokse. Erralle ja Piitulle olen opettanut seuraamisesta vasta alkeita. Vaadin seuraamisen aika jämptisti, joten sen valvominen on rasittavaa minulle, eikä ole mukavaa koirille. En halua kiusata seuraamisella koiriani tai itseäni kuin muutaman askeleen verran, varsinkaan maastossa, jossa käytän seuraamista lähinnä rangaistusluonteisesti.

Maastossa pitää olla mukavaa. En lähde maastoon pitämään tottelevaisuuskoulutusta pelkän äkseeraamisen takia mutta tottelevaisuutta tarvitaan, koska riista on haastavin häiriötekijä.

Avainsanat: Koulutus

Kasvattajapalkinto

Maanantai 27.4.2015 klo 22.22 - Risto

Osallistuin Saksanseisojakerhon vuosikokoukseen viime lauantaina Jyväskylässä. Vuosikokouksessa palkittiin perinteiseen tapaan edellisen vuoden menestyneimpiä kasvattajia ja koiria. Kokouksen jälkeen tuntui siltä, että jos haluaisin lopettaa koirankasvattajan hommat huipulla niin nyt olisi siihen sopiva aika.

Uudenjoen Eri-pentue sai karkeakarvaisten saksanseisojien kasvattajataulun, josta kerroin blogissa jo aiemmin pentueen syntymäpäiväonnittelujen yhteydessä. Eri-pentueen koirat ovat osoittautuneet riistaintoisiksi ja varhaiskypsiksi, josta koetuloksetkin osaltaan kertovat. Pentue menestyi upeasti Junkkarissa. Viidestä osallistuneesta koirasta neljä saavutti NUO 1-palkinnon ja lunasti paikkansa loppukilpailussa. Koska vielä kaksi pentua täydensi pistesaldoa Junkkarin jälkeen, sain pokata kasvattajataulun lauantaina kokouksessa. Kävimme taulusta tiukan kilpailun Brunotytön Kennelin E-pentueen kanssa, päätyen lopulta tismalleen samoihin pisteisiin. Taulun paikka ratkesi iän perusteella nuoremman Eri-pentueen eduksi. Onnittelut vielä kerran Brunontytön Kennelin kasvattajalle upeasta pentueesta. E-pentue on jatkanut menestyksekkäästi myös avoimessa luokassa, samoin kuin Eri-Erra, joka saavutti AVO 1-palkinnon ja nousi voittajaluokkaan.

Kiitän kasvattien omistajia ja Kaisua, kenelle Eri-pentueen emä Uudenjoen Sänki-Sisna siirtyi pennutuksen jälkeen sijoitussopimuksen mukaisesti. Onnittelut myös Esalla ja Eri-pentueen isälle Bossille, joka palkittiin vuosikokouksessa kultaisella käyttöjalostuspalkinnolla.

Uudenjoen Parta-Piitu esitti Junkkarissa parastaan ja voitti koko kisan. Tästä ei sen enempää, mutta jokainen voi kuvitella miten hienolta tuntuu saada tuo arvostettu palkinto omalla kasvatilla.

Parta-Piitun emälle Uudenjoen Erä-Vimalle myönnettiin vuosikokouksessa hopeinen käyttöjalostuspalkinto.

Lisäksi sain iloita kasvattini käyttövalioplaketista, jonka Erä-Vimman pentu Sänki-Siiri sai viime vuoden ansioiden perusteella. Onnittelut kaimalle Kuopioon.

Hurja vuosi kasvateilla, yritä siinä sitten pysyä vaatimattomana :)

Kuvissa Junkkarissa menestyneitä Uudenjoen pentuja omistajineen ja pari kuvaa vuosikokouksesta.

risto.jpgtaulu2.jpg

eri-porukka_junkkarissa.jpg

Avainsanat: Eri-pentue, Sänki-pentue, Erra, Piitu, Vimma, Onnittelut

Kahden pennun loukussa

Keskiviikko 22.4.2015 klo 18.16 - Risto

Keväällä 2013 Uudenjoen kenneliin syntyi kaksi pentuetta. Halusin jättää Erä-Vimmasta pennun narttulinjani jatkajaksi ja helmikuussa syntyikin Parta-pentue, johon tuli vain yksi narttupentu. Hermoilua riitti koko synnytyksen ajan, koska Piitu syntyi vasta urosten jälkeen!

Huhtikuussa sijoitukseen luovuttamani Uudenjoen Sänki-Sisna sai pentueen, johon syntyi yllättäen 5 valkopohjaista pentua, kolme narttua ja kaksi urosta. Pentueen nimen etuliite kertoo osaltaan tästä yllättävästä eri-värisyydestä. Valkoinen väri ei ole ollut tavoitteenani, vaikka tiedän joidenkin arvostavan koiran valkoisen ulkoasun hyvin korkealle. Ainutkertainen mahdollisuus saada valkoinen koira omasta narttulinjasta alkoi tuntua kiehtovalta. Aloin harkita toisen pennun ottamista, vaikka tiesin ettei kahden pennun kouluttaminen samanaikaisesti ole kovin järkevää tai helppoa. Järkeilin toisen pennun kaksinkertaistavan mahdollisuuteni onnistua jalostusnartun saannissa, ainoana narttuna syntyneen Piitun rinnalla.

Luovutusikäisestä pennusta ei kukaan voi tietää kehittyykö siitä jalostuskelpoinen yksilö vai ei. Mikäli pennunottajina olisimme tyytyväisiä saadessamme hyvän metsästyskoiran, voisimme kokea enemmän positiivisia yllätyksiä kuin suuria pettymyksiä.

Lopputuloksena taloon tuli Eri-Erra Parta-Piitun kaveriksi ja jäin kahden pennun loukkuun. Tästä alkoi pentujen kouluttaminen, joka jatkuu vieläkin ja josta kerron jatkossa tarkemmin.

Avainsanat: Piitu, Erra

"Etsi"

Sunnuntai 19.4.2015 klo 11.48 - Risto

Jututtelin äskettäin kokeneen saksanseisojaharrastajan kanssa haun opettamisesta. Hän kertoi laittaneensa aikuisen koiransa haun kuntoon treenaamalla kuviohakua metsässä, koska haku oli ollut hänen mielestään liian epämääräistä. Tiedän hänen arvostavan hyvää säännöllistä hakua ja olevan siinä asiassa itseäni kriittisempi. Kaveri kertoi haetuttaneensa aluksi aina samaa maastoa, kunnes hakukuvio ja yhteydenpito olivat tyydyttäneet häntä. Tämän jälkeen hän kertoi siirtyneensä uuteen maastoon, jossa oli taas kuljettu niin kauan kunnes homma oli alkanut toimimaan. Lopulta oli vaihdellut maastoja ja kulkenut uusia, todeten homman pelaavan joka paikassa!

Minulle tuo oli uutta ja mielenkiintoista. Olen aina ollut vähän siinä luulossa, että hakukuvio perustuu luontaisiin ominaisuuksiin, kuten yhteydenpitoon ja tuulenkäyttöön, joita ei niinkään voisi opettaa. Kaverini puhui kuitenkin muuta omien kokemustensa perusteella ja kaiken lisäksi kyseessä oli aikuisen koiran opettaminen. Sanojensa vakuutena hänellä on muutama itse kouluttamansa käyttövaliokoira.

Hyviä neuvoja voi saada monelta suunnalta mutta varsinkin kokemattoman harrastajan kannattaisi kuunnella ensisijaisesti heitä joilla on omia näyttöjä kyseisestä asiasta. Eräs kasvattajakaverini manasi kerran, että hänen kasvattinsa omistaja kyseenalaistaa häneltä saamansa neuvon ja toimi toisaalta saamansa ohjeen mukaisesti. Kaveri kertoi lopulta tiedustelleensa kasvattinsa omistajalta, että ”montako käyttövaliota toisella neuvojalla on tarhassa”.

Nyt alan siis opettamaan metsähakua kuviolla, saamieni ohjeiden mukaisesti. Mielenkiintoista nähdä mitä se vaikuttaa. Varsinkin itsenäisempi ja omapäisempi Erra joutuu kuviohakukouluun, vaikka se on mielestäni luontaisesti hyvä tuulenkäyttäjä ja hakija. Piitu pitää metsässä hyvin yhteyttä mutta kouluun sekin joutuu. Jännä miten sitä aina innostuu, kunnes taas lannistuu…

Opetan haun alkeet kulkemalla pennun kanssa aina vastatuuleen. Aluksi avoimessa maastossa, josta ei oletettavasti löydy riistaa sekoittamaan pennun päätä. Esimerkiksi joen jäältä tai turvesuolta voi löytää sopivia riistavapaita paikkoja. Erra ja Piitu aloittivat haun opettelun pellolla, jossa en juuri itse juoksentele mutta kävelen siihen suuntaan (sille puolelle), johon haluaisin koirani menevän ja osoitan suunnan kädellä. Aina kun koira ohittaa minut niin käännyn päinvastaiseen suuntaan sivutuuleen.

Viheltelen maastossa vain sen verran, että pentu oppii vihellysten merkistykset, kuten luoksetulon, sunnanvaihdon tai maahanmenon ja että saan sen tottelemaan itseäni. Otan pillin käyttöön vasta siirtyessäni maastoon, kotikoulutus tapahtuu suuvihellyksin siihen saakka. Käytän pilliä säästäväisesti. Ainakin aikaisemmat koirani ovat kehittyneet sellaisiksi, että voin ohjata niitä käsimerkin lisäksi ottamalla askeleen tai pari siihen suuntaan, johon haluan niiden menevän, vaikka ne olisivat kauempanakin.

Vaatimustaso kasvaa. Kääntymiseen pitää riittää yksi vihellys, korkeintaan vielä toinen mutta jos sitäkään ei uskota, tulee piiitkä vihellys ja maahan meno. Välillä patistan koiran käymään jossakin maastonkohdassa tai suunnassa johon haluan sen menevän. Osoitan suuntaa ja moitin, jos koira ei älyä mennä oikeaan suuntaan ja vaikenen heti kun suunta on oikea. Puurtamiseen annan lyhyttä pip pip pip vihellystä, kuten muihinkin asioihin, joista joudun torumaan. Vihellysten lisäksi juoksen puurtavaa koiraa kohti ja hätistän sen liikkeelle, jos pääsen perille asti. Tätä ei tarvitse toistaa kovin monesti.

Koirani ovat maastossa vapaina vain haussa ollessaan. Muun ajan pidän niitä komentoni alla tai hihnassa, joten liikettä ja iloa riittää, kun ne pääsevät hakuun.

Opetan koirille ”ei mene kauas” -käskyn, jonka turvin ne voivat kulkea irrallaan muutaman metrin etäisyydellä mutta komennossani. Yhtenään saa muistuttaa, ettei liian kauas mennä mutta helpottaa se silti maastossa liikkumista taluttimessa pitoon verrattuna, vaikka välillä joutuu komentamaan koiran odottamaan paikoilleen tai tulemaan luokse. Erralle ja Piitulle olen opettanut seuraamisesta vasta alkeita. Vaadin seuraamisen aika jämptisti, joten sen valvominen on rasittavaa minulle, eikä ole mukavaa koirille. En halua kiusata seuraamisella koiriani tai itseäni kuin muutaman askeleen verran, varsinkaan maastossa, jossa käytän seuraamista lähinnä rangaistusluonteisesti.

Maastossa pitää olla mukavaa. En lähde maastoon pitämään tottelevaisuuskoulutusta pelkän äkseeraamisen takia mutta tottelevaisuutta tarvitaan, koska riista on haastavin häiriötekijä.

Avainsanat: Koulutus, "Etsi"

Onnittelut

Perjantai 17.4.2015 klo 21.47 - Risto

Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut Eri-pennuille, Uudenjoen Sänki-Sisna-mammalle ja Boss Vom Weissen-Moor-papalle !

Kyllä harmitti, kun huomasin vasta äsken että syntymäpäivä 10.4 ehti jo mennä. No, tässä iässä joutuu tyytymään siihen mitä muistaa, kun muistaa :)

Eri-pentue menestyi upeasti Junkkarissa. Neljä pentua ylsi loppukilpailuun NUO 1-tuloksella: Markuksen Eri-Elli, Kostin Eri-Elvis, meidän Eri-Erra ja Samin Eri-Essi.

Tuomon Eri-Emppu ja Sailan Eri-Elli eivät päässeet Junkkarireissulle mukaan mutta osallistuivat kokeisiin myöhemmin syksyllä, saavuttaen NUO 2- ja NUO 3-tulokset. Kaitsu ja Eri-Einstein olivat vielä epäonnisia, mutta koska periksi ei anneta, tämä ei jää tähän!

Näillä näytöillä Uudenjoen Eri-pentue palkitaan viikon päästä 25.4.2015 SSK:n vuosikokouksessa Jyväskylässä Karkeakarvaisten taululla. Se myönnetään kasvattajalle, jonka pentue on eniten palkittu nuortenluokassa.

Olen ylpeä saavutuksesta, josta

SUURIN KIITOS KUULUU TEILLE, KASVATTIEN OMISTAJILLE !

PS. En voi tässä yhteydessä olla mainitsematta Brunontytön E-pentuetta. Sillä oli NUO-luokasta tismalleen sama määrä ja samat tulokset kuin Eri- pennuilla. Lisäksi kaksi E-pentueen koirista ehti saavuttaa syksylllä jo AVO 1-tulokset.

Karkeakarvaisten taulu myönnettiin Eri-pentueelle sääntöjen perustella siksi, koska vain NUO-luokan tulokset huomioidaan ja tasapeli ratkaistaan nuoremman pentueen eduksi.

Onnittelut myös Merville ja koko Brunontytön E-pentueen tiimille upeista tuloksista !

 

Lopuksi

Ymmärrän nyt paremmin mitä esimieheni aikoinaan tarkoitti. Nuorena miehenä työurani alkutaipalleella pyysin palkankorotusta sillä perusteella, että alaisillani oli parempi palkka kuin minulla. En saanut palkankorotusta. Vanhempi herra esimieheni totesi vain, että ”nuoruudesta on etunsa ja haittansa”.

Avainsanat: Onnittelut, Eri-pentue

Vimman pennun pentuja

Keskiviikko 15.4.2015 - Risto

Kävin tänään katsomassa Uudenjoen Sänki-Avattaren (Taran) pentuja Sari ja Simo Hietalahden luona Halsualla. Pissinpyyhkijöillä riitti töitä 12 pennun vipeltäessä keittiössä :) Reilun viikon kuluttua luovutusikään tulevista pennuista kolme urosta on vielä varattavissa.

taran_pentue.jpg

Mukavan oloisia ja näköisiä pentuja,

varsinkin nukkuessaan...

Tara on menestynyt pentuesisarustensa tavoin hienosti koerintamalla. Simo sai äskettäin noutaa Keski-Pohjanmaan Kennelpiirin vuosikokouksesta piirinmestaruusmitalin viime vuodelta, onnittelut!

Taran lisäksi myös Erä-Vimman kahdella muulla pennulla oli pentuja tänä keväänä. Uudenjoen Sänki-Sisna ja Sänki-Siiri olivat hieman joutuisampia ja niiden pennut ovat jo uusissa kodeissaan.

Avainsanat: Sänki-pentue

Usko itseesi

Maanantai 13.4.2015 - Risto

Ajattelin kirjoittaa tänne blogiin koirankoulutukseen liittyviä ajatuksiani ja kokemuksiani silloin kun on sopivasti kirjoitusintoa ja ajankohtainen aihe mielessä. Nyt olisi molempia mutta koska kello on jo liikaa, tästä ei taida syntyä kovinkaan pitkää tarinaa.

Tämänkertaisten ajatusteni taustalla on äskettäinen keskustelu eräästä nuoresta kasvatistani, joka protestoi ja rimpuili hihnassa, eikä enää kunnolla muutoinkaan totellut ohjaajaansa. (Huomaan, että tästäkin tapauksesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka laajasti, mutta keskityn siihen mitä neuvoin.) Ongelma kuulosti putipuhtaalta protestoinnilta, johon tehoaa sopiva kurinpalautus.

Luovutan pennunottajille vanhan Sarparannan&Virkkusen laatiman Saksanseisojan kolutus-ohjekirjasen, jonka opein itse olen pärjännyt ja mielestäni muutkin voivat pärjätä, ainakin karkkareiden kanssa, ilman muita krumeluureja. Neuvon lukemaan opasta ajatuksen kanssa siten, että ymmärtää ja sisäistää mitä kirjoittajat tarkoittavat. Oppaassa on taitavasti kuvattu koulutustapatumia ja koiran käyttäytymistä ja vaikka ajat ovat muttuneet ja tekstin kieliasu on vanhahtava, voi ajatteleva lukija sisäistää oleellisen. Koiran kannalta vanhat opit ovat vielä ajankohtaisia, ei koiran ajatusmaailma ole kehittynyt muun maailman mukana. Kerron tosin kaikille, ettei kirjasen hulluimpia konsteja kannata käyttää, riittää kun sisäistää pyrkimyksen ja soveltaa konstit tähän päivään sopiviksi.

Kurinpalautukseen annoin neuvoksi lukea ja kerrata aluksi (sisäistää) mitä oppaassa kirjoitetaan tottelevaisuuskoulutuksesta. Tämän jälkeen kehoitin kouluttamaan (vaatimaan) vain muutamaa peruskäskyä. Eli neuvoin palaamaan taaksepäin ja aloittamaan perusasioiden koulutuksen uudelleen sillä asenteella, ettei koiralle sallita minkäänlaista lipsumista tai mahdollisuutta itse päättää mitä se tekee. Kolutuksessa edetään vasta sitten, kun ohjaaja uskoo satavarmasti koiran tekevän hänen tahtonsa mukaisesti uuden asian tai saman asian haastavammassa ympäristössä. Koiralle ei tarjota mahdollisuutta tehdä väärin.

Usko itseesi. Koira ei usko sinua, jos et itse usko itseesi ja siihen että se tottelee. Jatkuu toiste...

Avainsanat: Koulutus

Aloitus...

Perjantai 10.4.2015 klo 23.20 - Risto

Pitkällisen painostuksen seurauksena pakottauduin kirjoittamaan tämän ensimmäisen juttuni:) Vanhimmat tyttäret toteuttivat pitkään puheena olleen projektin eli nämä sivut. Paljon kiitoksia Reetalle ja Roosalle! Tekemistä näissä on vieläkin, vaikka varsinkin Reetta on tehnyt hirmupaljon töitä sivujen eteen. Minullakin on pitkä työlista siitä mitä pitäisi vielä tehdä, kirjoittaa juttuja ja etsiä valokuvia. Aika ei vielä ole ollut otollinen kotisivujen teon kannalta, koska olen käyttänyt vapaa-aikani järjestelemällä Laakson taloa vuokrauskuntoon. Onneksi tuo projekti alkaa olla jo valmis.

Koirista sen verran että otin ne äsken sisälle, kun ovat poloiset joutuneet olemaan tarhassa taas muutaman päivän kahdestaan. Sen kyllä huomasi, kun laskin ne vapaaksi. Pihaa kierrettiin vauhdikkaasti, Piitu juoksi halko suussaan, kuten aina, ja Erra piti hauskaa tyhjän limsapullon kanssa. 

Jatkossa enemmän koirista ja muusta...

Avainsanat: Erra, Piitu