Riston koirablogi

Koemenestystä

Sunnuntai 6.9.2015 klo 22.52 - Risto

Osallistuimme Piitun ja Erran kanssa KAER-kokeisiin Vieremällä. Sää olisi voinut olla parempikin mutta tulosta tuli hurjasti.

Lauantaina 5.9 Piitu oli kokeen paras koira. Se nousi voittajaluokkaan AVO1-tuloksella, joka oikeuttaa hakemaan muotovalion arvon.

Sunnuntaina 6.9 Erra oli kokeen paras koira VOI1-tuloksella, joka oikeuttaa osallistumaan Riistakoirakisaan.

Kirjoitan koereissusta paremmin kun ehdin ja jaksan. Kokeet olivat hyvähenkiset ja hyvin järjestetyt. Kiitos toimihenkilöille ja kanssakilpailijoille!

Sorsastusta

Sunnuntai 23.8.2015 klo 19.05 - Risto

Sorsanpyynti on jatkunut aktiivisena. Erra ja Piitu ovat saaneet noutokokemuksia aivan mukavasti. Olen pitänyt molempia pääsääntöisesti kiinni hihnassa, ettei kuumimmastakaan tilanteesta voi kehittyä paukkunoutoa, eikä minun tarvitse koko ajan tarkkailla koirien tekemisiä. Jonkin verran olen ottanut koiria vuorotellen vierelleni ilman hihnaa ja opettanut, ettei saa rynnätä, vaikka lintuja tippuisi. Paukkunoutomaisia tilanteita tulee silti väistämättä, jos noutosuorituksen aikana tulee uusia pudotuksia.

Annoin Piitun emälle Erä-Vimmalle jo nuorena vapauden olla irrallaan sorsametsällä. Armoitettuna sorsakoirana se ajeli lymyävät vesilinnut lentoon ja sai niitä usein noutaakin ilman erillistä noutokomentoa. Tästä ei ollut varsinaisesti haittaa muussa metsästyksessä mutta koiran nuoruusvuosina piti kauden ensimmäisissä riistatöissä muistuttaa, ettei enää olla sorsametsällä. Toivottavasti saan vielä samanlaisen sorsakoiran.

Kokenut koirakaverini mainitsee usein miten ennen vanhaan koirat tehtiin sorsametsällä. Sorsia oli paljon ja tilanteita tuli runsaasti, myös seisontoja. Raanakon etsintä vaatii sellaista sitkeyttä ja taitoa, ettei sitä saavuta kotioloissa tai tarhassa. Kävin tänään etsimässä haavoittuneita lintuja. Järvenrantakaislikkoa koirieni kanssa kahlatessani muistin kaverini sanat. Näissä hellelämpötiloissa pelkästään koiran peruskunnon tekeminen onnistuu parhaiten viileässä vedessä sorsan houkuttelevaa hajuvanaa seuraten.

Erra on hyvä näyttelijä. Oheisessa kuvassa se esittää olevansa pienempi kuin Piitu, vaikka oikeasti se on samankokoinen tai jopa hieman suurempi. Lisäksi Erra saa esitettyä oman saaliinsa suurempana kuin Piitulla, vaikka Erran sorsa on pienempi. Paten isäntä on tyytyväinen, kun koira kantaa komeasti itsensä kokoista saalista.

Metsästyskausi alkoi

Tiistai 11.8.2015 - Risto

Metsästyskausi alkoi ja molemmat koirat pääsivät pitkästä aikaa noutohommiin. Vähäinen kokemus näkyy vielä työskentelyssä, mutta kaikki linnut löytyivät. Havaitsin taas käytännössä, kuinka kokemattomat koirat jäävät helposti etsimään pudonnutta riistaa liian lähietäisyydeltä. Suunnitelmissani oli opettaa käsimerkki, millä ohjata koira etsimään etäämmältä. Hyvä suunnitelma on aloittamista vaille valmis. No, kokemuskin opettaa. Yksi nouto pitkittyi sen verran, että tuin Erran työskentelyä näyttämällä suuntaa ja kävelemällä pudotuspaikalle päin, ennen kuin lintu löytyi vaikeasta maastosta. Sitkeästi Erra etsi ja olisi varmaan löytänyt ilman apuani, jos olisin malttanut odottaa. Sää oli lämmin ja tyyni, eikä tuulesta tullut hajuvinkkejä. Piitun noudoissa ei ollut isommasti huomautettavaa. Erran ote oli aluksi turhan kovasuinen mutta tilanne korjautui nopeasti koulutusnouto-opein.

Mukavia ja rauhallisia passikavereita olivat molemmat.

Vesityökokeet

Sunnuntai 12.7.2015 klo 8.04 - Risto

Kasvattien vesityösuorituksista on hiljalleen tippunut viestejä. Täysiä pisteitäkin on saatu. Onneksi olkoon!

Olimme viime viikon Kainuun Rastiviikolla. Erra ja Piitu olivat mukana nauttimassa mökkielämästä. Kainuussa oli paljon myyriä, ainakin metsäisellä mökkitontilla niitä vilahteli vähän väliä. Reissuviikon aikana koirat kehittyivät kovasti myyrien pyynnissä, muun hyödyllisemmän opin jäädessä vähemmälle.

Reissulta palattuamme starttasimme vesityökokeisiin Oulaisiin. Ilmoittauduin aivan viime tingassa ja kiitos vielä järjestäjille, että pääsimme mukaan hieman myöhästyneinä lentävällä lähdöllä. Halusin vesikokeet pois alta tässä vaiheessa, koska Erralla oli juoksu äskettäin ja ounastelin Piitun olevan samassa tilanteessa piakkoin.

Molemmat koirat selvittivät tehtävänsä hienosti ilman virheitä täysillä pisteillä.

Tikusta asiaa

Maanantai 29.6.2015 klo 21.38 - Risto

29.6.2015

Vesi- ja jälkityöharjoitukset ovat sujuneet aivan mukavasti tähän saakka. Koirat eivät ole vielä lähellekään valmiita, mutta koska mitään perusongelmaa ei ole ollut korjattavana, niin suoritusten vaikeusastetta on voinut lisätä pikkuhiljaa.

Metsässä ja hakkuuaukolla jäljen seuraaminen luonnistuu paremmin kuin pellolla, jossa homma karkaa liian vauhdin myötä turhan yläpäiseksi hauksi, vaikka lintu toki löytyy silläkin tyylillä. Olen tehostanut laahausjäljen hajuvanaa laittamalla narunnokkaan jälkieläimen lisäksi viimesyksyisten saalislintujen nahkoja, joista irtoaa lisähajusteeksi mm. verta. Tällaista konstia en aikaisemmin ole käyttänyt mutta nyt kokeilin, kun huomasin pakastimessa pussin perkuujätteitä, jotka olin varannut supiloukun syöteiksi. Aluksi lisätehoste voi olla tarpeen, jotta koira sisäistää nenän käytön ja jäljen seuraamisen kunnolla. Jälkityön opettaminen ensimmäiselle seisojalleni Almalle tuntui aluksi työläältä. Aina kun löysäsin koiran jäljelle, se nosti nokkansa ja säännöllisellä hakukuviolla etsi saaliin, jonka toi minulle iloisena kehumista ja palkintoa odottaen. Minulla loppuivat konstit väärän tekniikan kitkemiseen mutta tuuri tuli avuksi. Kyyhkysen metsästys oli jo alkanut ja päätin uhrata yhden saaliiksi saamani linnun jälkieläimeksi. Lintu ehti riippua arveluttavan kauan lämpimässä säässä ja kun vedin sillä jäljen, niin huomasin selkeän höyhenvanan myös irronneen linnusta. Tästä jäljestä tuli ensimmäinen, jonka Alma suoritti jälkivainuisesti. Jatkossa suoritukset paranivat, kun idea oli oivallettu.

Jotkut treenaavat jälkeä jo pentukoirille ja tämä on käsittääkseni aivan hyvä ajatus. En usko siitä ainakaan mitään haittaa olevan, vaikka sellaistakin joskus kuulee sanottavan, koska pelätään koiran oppivan liiaksi nuohoamaan maajälkiä. Itselläni ei ole kokemusperäistä tietoa asiasta. Olen opettanut jäljen vasta kun se on tullut ajankohtaiseksi koiran noustessa VOI- luokkaan. Aika on rajallista, joten yleensä joudun keskittymään vain oleellisina pitämieni asioiden opettamiseen tai ongelmien korjaamiseen. Koiran metsästyskelpoiseksi saaminen on minulla aina tavoite numero 1. Todellisen jälkityön eli haavakkoeläimen jäljityksen koirat oppivat käytännön kautta.

Vesitöistä ei ole sen kummempaa kerrottava tässä vaiheessa. Koirieni hienoisesta tyylierosta veteenmenossa voi saada osviittaa oheisista kuvista :)

Ihmettelin tänään Piitun pahanhajuista hengitystä. Suuta tarkastellessani huomasin kitalaessa tikun, joka oli juuttunut poikittain ylähampaiden väliin. Jäljistä päätellen tikku oli ollut suussa jo jonkin aikaa, enkä olisi huomannut sitä vieläkään ilman outoa hajua.

 

Tällaisesta voi kehittyä paha tulehdus ajan kanssa.

Kaikkea voi sattua.

Piitulle kolmas Serti

Lauantai 16.5.2015 klo 21.46 - Risto

Lupasin kirjoitaa kun on kirjoitusintoa ja sopiva aihe mielessä. Viime aikoina ei oikein ole ollut kumpaakaan. En työmatkojen ja muiden kiireiden takia ole ehtinyt puuhaamaan koirieni kanssa isommasti mutta nyt on pakko kirjoittaa Piitun ja Erran näyttelymenestyksestä, vaikka omakehuksihan tämä taas menee.

Näyttelypuoli ei oikein ole ollut minun juttuni. En vieläkään ole alan paras asiantuntija tai mukavuusalueellani näyttelyissä, mutta oikeansuuntaista kehitystä huomaan tapahtuneen. Kävin viime keväänä kaksi kertaa Nivalan Eränkävijöiden järjestämissä näyttelytreeneissä, joissa kokenut Arvo Kumpumäki opetti perusasioita ymmärrettävällä tavalla. Aivan sama kouluttaako koiraansa näyttelyitä vai kokeita (metsästystä) varten, pitää ymmärtää mihin pyritään ja mitä hyvä suoritus tarkoittaa, ennen kuin osaa ottaa askeleita oikeaan suuntaan.

Alla pitkästyneitä näyttelykävijöitä.

 

 

Olemme Piitun ja Erran kanssa osallistuneet näyttelyihin neljä kertaa vajaan vuoden aikana. Tuloksena Piitulle 3x Sert ja 3 x Rop eli muotovalion arvon näyttelyvaatimukset ovat kasassa! Tänään Lestijärvellä Piitu sai kolmannen Sertin ja sijoittui 7/8-ryhmien ryhmäkehässä kolmanneksi.

Tuomari Raimo Louhio arvioi Piitun tänään seuraavasti:  ”Runsaat 2v. narttu, joka on erinomaista tyyppiä. Virheetön hyvä nartun pää. Erinom. kaula, selkä & häntä, samoin runko. Mainiot raajat ja liikkeet. Erinom. karva.”

Erra täydensi hienoa näyttelymenestystä saavuttaen laatuarvostelussa erittäin hyvän ja SA:n. (Korjaus: Erra sai erinomaisen ja varasertin. Hyvä Erppa!)

Louhio arvioi Erran seuraavasti: ”Runsaat 2v narttu, joka on erinomaista tyyppiä. Oikealinjainen hyvä nartun pää. Hyvä kaula, selkä & häntä. Kevyehkö rintakehä. Olkavarsi voisi olla voimakkaammin kulmautunut, muuten mainiot raajat. Liikkuu hyvin. Peitinkarva saisi olla kovempaa ja karkeampaa.”

Kuvassa palkitut ja palkinnot.

Jatkossa keskitymme Piitun ja Erran kanssa näyttelyiden sijasta vesi- ja jälkitreeneihin. Palataan tähän tai muihin koulutusasioihin lähiaikoina.

Huomasin ”Etsi”-blogikirjoituksen korvautuneen toisella tarinalla. Pitääpä mainita asiasta kotisivukoneelle, jolla epäilen olevan osuutta asiassa.

Kasvattajapalkinto

Maanantai 27.4.2015 klo 22.22 - Risto

Osallistuin Saksanseisojakerhon vuosikokoukseen viime lauantaina Jyväskylässä. Vuosikokouksessa palkittiin perinteiseen tapaan edellisen vuoden menestyneimpiä kasvattajia ja koiria. Kokouksen jälkeen tuntui siltä, että jos haluaisin lopettaa koirankasvattajan hommat huipulla niin nyt olisi siihen sopiva aika.

Uudenjoen Eri-pentue sai karkeakarvaisten saksanseisojien kasvattajataulun, josta kerroin blogissa jo aiemmin pentueen syntymäpäiväonnittelujen yhteydessä. Eri-pentueen koirat ovat osoittautuneet riistaintoisiksi ja varhaiskypsiksi, josta koetuloksetkin osaltaan kertovat. Pentue menestyi upeasti Junkkarissa. Viidestä osallistuneesta koirasta neljä saavutti NUO 1-palkinnon ja lunasti paikkansa loppukilpailussa. Koska vielä kaksi pentua täydensi pistesaldoa Junkkarin jälkeen, sain pokata kasvattajataulun lauantaina kokouksessa. Kävimme taulusta tiukan kilpailun Brunotytön Kennelin E-pentueen kanssa, päätyen lopulta tismalleen samoihin pisteisiin. Taulun paikka ratkesi iän perusteella nuoremman Eri-pentueen eduksi. Onnittelut vielä kerran Brunontytön Kennelin kasvattajalle upeasta pentueesta. E-pentue on jatkanut menestyksekkäästi myös avoimessa luokassa, samoin kuin Eri-Erra, joka saavutti AVO 1-palkinnon ja nousi voittajaluokkaan.

Kiitän kasvattien omistajia ja Kaisua, kenelle Eri-pentueen emä Uudenjoen Sänki-Sisna siirtyi pennutuksen jälkeen sijoitussopimuksen mukaisesti. Onnittelut myös Esalla ja Eri-pentueen isälle Bossille, joka palkittiin vuosikokouksessa kultaisella käyttöjalostuspalkinnolla.

Uudenjoen Parta-Piitu esitti Junkkarissa parastaan ja voitti koko kisan. Tästä ei sen enempää, mutta jokainen voi kuvitella miten hienolta tuntuu saada tuo arvostettu palkinto omalla kasvatilla.

Parta-Piitun emälle Uudenjoen Erä-Vimalle myönnettiin vuosikokouksessa hopeinen käyttöjalostuspalkinto.

Lisäksi sain iloita kasvattini käyttövalioplaketista, jonka Erä-Vimman pentu Sänki-Siiri sai viime vuoden ansioiden perusteella. Onnittelut kaimalle Kuopioon.

Hurja vuosi kasvateilla, yritä siinä sitten pysyä vaatimattomana :)

Kuvissa Junkkarissa menestyneitä Uudenjoen pentuja omistajineen ja pari kuvaa vuosikokouksesta.

Kahden pennun loukussa

Keskiviikko 22.4.2015 klo 18.16 - Risto

Keväällä 2013 Uudenjoen kenneliin syntyi kaksi pentuetta. Halusin jättää Erä-Vimmasta pennun narttulinjani jatkajaksi ja helmikuussa syntyikin Parta-pentue, johon tuli vain yksi narttupentu. Hermoilua riitti koko synnytyksen ajan, koska Piitu syntyi vasta urosten jälkeen!

Huhtikuussa sijoitukseen luovuttamani Uudenjoen Sänki-Sisna sai pentueen, johon syntyi yllättäen 5 valkopohjaista pentua, kolme narttua ja kaksi urosta. Pentueen nimen etuliite kertoo osaltaan tästä yllättävästä eri-värisyydestä. Valkoinen väri ei ole ollut tavoitteenani, vaikka tiedän joidenkin arvostavan koiran valkoisen ulkoasun hyvin korkealle. Ainutkertainen mahdollisuus saada valkoinen koira omasta narttulinjasta alkoi tuntua kiehtovalta. Aloin harkita toisen pennun ottamista, vaikka tiesin ettei kahden pennun kouluttaminen samanaikaisesti ole kovin järkevää tai helppoa. Järkeilin toisen pennun kaksinkertaistavan mahdollisuuteni onnistua jalostusnartun saannissa, ainoana narttuna syntyneen Piitun rinnalla.

Luovutusikäisestä pennusta ei kukaan voi tietää kehittyykö siitä jalostuskelpoinen yksilö vai ei. Mikäli pennunottajina olisimme tyytyväisiä saadessamme hyvän metsästyskoiran, voisimme kokea enemmän positiivisia yllätyksiä kuin suuria pettymyksiä.

Lopputuloksena taloon tuli Eri-Erra Parta-Piitun kaveriksi ja jäin kahden pennun loukkuun. Tästä alkoi pentujen kouluttaminen, joka jatkuu vieläkin ja josta kerron jatkossa tarkemmin.

Aloitus...

Perjantai 10.4.2015 klo 23.20 - Risto

Pitkällisen painostuksen seurauksena pakottauduin kirjoittamaan tämän ensimmäisen juttuni:) Vanhimmat tyttäret toteuttivat pitkään puheena olleen projektin eli nämä sivut. Paljon kiitoksia Reetalle ja Roosalle! Tekemistä näissä on vieläkin, vaikka varsinkin Reetta on tehnyt hirmupaljon töitä sivujen eteen. Minullakin on pitkä työlista siitä mitä pitäisi vielä tehdä, kirjoittaa juttuja ja etsiä valokuvia. Aika ei vielä ole ollut otollinen kotisivujen teon kannalta, koska olen käyttänyt vapaa-aikani järjestelemällä Laakson taloa vuokrauskuntoon. Onneksi tuo projekti alkaa olla jo valmis.

Koirista sen verran että otin ne äsken sisälle, kun ovat poloiset joutuneet olemaan tarhassa taas muutaman päivän kahdestaan. Sen kyllä huomasi, kun laskin ne vapaaksi. Pihaa kierrettiin vauhdikkaasti, Piitu juoksi halko suussaan, kuten aina, ja Erra piti hauskaa tyhjän limsapullon kanssa. 

Jatkossa enemmän koirista ja muusta...