Riston koirablogi

Piitu voi paksusti

Lauantai 15.4.2017 - Risto

Piitu oli pyöristynyt saksanmatkan aikana. Vatsalinja on laskeutunut ja nisät työntyvät esille. Pennut syntyvät oletettavasti 8.5 ja ovat luovutusikäisiä heinäkuun alussa.

Pentuja ultrassa ja VJP:ssä

Maanantai 3.4.2017 - Risto

Piitulle on tulossa iso pentue! Ultaus tehtiin tänään kun astutuksesta on kulunut 26 vuorokautta. Hieman jännitti eläinlääkärille ajellessa miltä tilanne näyttää ja olenko liian aikaisin asialla. Kotimatkalla osasi olla jo paljon rennonpana.

Pennunotosta kiinnostuneiden kannattaa nyt aktivoitua lähettää vaikka sähköpostia! Otan yhteyttä yhteystietonsa jättäneisiin mutta siihen saattaa mennä pari viikkoa Saksan matkan takia.

Jessi täyttää tänään 10 kuukautta. Olen muutaman viime viikon aikana juoksuttanut sitä maastossa aika tomerasti. Tottelevaisuutta on koeteltu, fasaaneita ja peltopyitä on seisty ja rusakoita on ajettu takaa. Edelliset ovat niitä taitoja, joita Saksassa nuorille korille tarkoitetussa kevätkoe VJP:ssä testataan. Treenausintoni kasvoi hetkessä, kun Saksasta tuli viesti koepaikasta VJP-kokeessa 9.4.2017. Jessin eli Yessy II vom Spanger-Forstin kasvattaja Hermann Helwinkel järjesti paikan kokeeseen ja tarjosi mahdollisuutta tulla luokseen treenaamaan ennen koetta.

Auto starttaa huomenaamuna kohti Helsinkiä, josta matka jatkuu lautalla Saksaan. Onneksi minun ei tarvitse jännittää yksin. Kohtalotoveri Jarno lähtee matkaan koiransa Jukin kanssa osallistuakseen samaan kokeeseen. Jukin eli Bosco III v.d. Dachswiesen kasvattaja järjesti heille koepaikan ja lupasi myös treenimahdollisuuksia.

Koulutuksessa piti ottaa loppukiri, kun tuntui ettei aivan hurvatonta koiraa kehtaa lähteä viemään Saksaan asti näytille. Lopputuloksesta saattoi tosin muodostua päinvastainen. Jessi sytkähteli riistalle, eikä tottelevaisuus ehtinyt kehittyä toivotulle tasolle. Olen kuitenkin iloinen, että kaipaamaani tekemisen meininkiä alkoi löytymään. Tämä on perusedellytys varsinaisena tavoitteena ollutta Hegewald-koetta silmällä pitäen. Monenlaisia epäonnistumisia on sattunut ja mahdollisesti sattuu sunnuntaina VJP-kokeessakin :-) Onneksi kyse on nuorten koirien taipumuskokeesta, joka mittaa lähinnä perinnöllisiä ominaisuuksia, eikä koulutustasolla pitäisi tässä vaiheessa olla ratkaisevaa merkitystä. Kokeessa arvioidaan koirien jälkityö, nenä (hajuaisti), seisonta, haku ja yhteistyö. On tosi mielenkiintoista tutustua saksalaiseen koirien arviointikriteeristöön ja nähdä otanta emämaan koirakannasta.

Perästä kuuluu, lupaavat Juki ja Jessi.

Piitun astutus

Lauantai 11.3.2017 klo 23.43 - Risto

Jännäämisessä päästiin seuraavaan vaiheeseen viime torstaina, kun Ukko eli Brunontytön Eino astui Piitun. Toimitus uusittiin myöhemmin ja molemmat kerrat onnistuivat hyvin sujuvasti ja nautinnollisen näköisesti. Kävin astutusreissun menomatkalla Eläinklinikka Takalalla otattamassa varmuuden vuoksi progesteronitestin Piitusta. Testitulos varmisti astutusajankohdan oikeaksi. Lopputulos varmistuu ultrassa.

Toivotaan että kaikki onnistuu loppuun saakka tällä kerralla. Samaa yhdistelmää yritettiin viime vuonna tuloksettomasti. Tästä löytyvässä blogitekstissä on tarinaa viime kerrasta ja runsaasti lisätietoa yhdistelmän koirista.

Videoaineisto täydentyy tässä kuussa ilmestyvällä uudella elokuvalla Riekkokoirat tunturissa, jossa Antti ja Ukko ovat osaltaan pääosan esittäjinä. Tässä traileri Videosaran elokuvasta.

Kuvassa pariskunta haistelee hempeilyn jälkeen jo uusia tuulia.

Kiitos Auli ja Antti vieraanvaraisuudesta!

PS. Minulla olisi ollut paljon halvempi reissu, jos en olisi haksahtanut heräteostoksille Antin kauppaan.

Parta-Piitu & Brunontytön Eino

Tiistai 6.12.2016 klo 21.00 - Risto

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Parta-Piitun ja Brunontytön Einon yhdistelmä on tarkoitus uusia. Toivotaan että viimeksi hyvin alkanut pentuprojekti onnistuu loppuun saakka tällä kerralla. Yhdistelmästä löytyy lisää tarinaa toisaalta täältä blogista. Linkki1 ja linkki2.

Einon ensimmäinen pentue Alpha vom Hexenwegin kanssa vuodelta 2015 on menestynyt upeasti koerintamalla. Brunontytön nuorista G-pennuista kaksi on saanut jo AVO1-tuloksen ja noussut voittajaluokkaan. Penuilla on myös lonkkakuvaustuloksia.

Alla pari kuvaa Piitusta.

Karhu

Sunnuntai 17.7.2016 klo 11.13 - Risto

Poikkesin perjantaina töistä palatessani Olkkosen Erämarkkinoille. Törmäsin osastolla konekarhuun, joka vei huomioni muusta, koska olin jo aikaisemmin selvitellyt minne voisin viedä Piitun ja Erran karhutestiin. Minua kiinnosti kovasi nähdä koirieni reaktiot, vaikka karhunpyynti kanakoiralla ei ole varsinaisena tavoitteena. Piitun isä Rikurovan Visa on haukkunut konekarhua mallikkaasti ja elävän karhun haukkumisestakin sillä on kokemusta.

Harmittelin vietävästi kuullessani, että koiria voisi testata Haapajärvellä koko lauantaipäivän, jolle olin sopinut jo muuta hankalasti peruttavaa menoa. Huomasin että joillakin messuvierailla oli mukana koiria, jotka saivat ihmetellä karhua. Tuumin hakisinko omat koiranikin osastolle. Lopulta kiinnostus voitti ja kävin kyselemässä karhun kuskilta voisinko hakea koirani messupaikalle. Luvan saatuani lähdin äkkiä hakemaan Piitun ja Erran karhumetsälle.

Messupaikalle palattuani sovimme, että konekarhu siirretään läheiseen pieneen puistoon, jotta koirien ensireaktio olisi mahdollisimman luonteva. Kahden koiran kanssa on aina omat hankaluutensa. En voinut jättää kumpaakaan koiraa autoon odottamaan helteisen sään takia, eikä molempia voinut viedä samalla kertaa karhuhaukulle. Onneksi löysin avuliaan kaverin, joka suostui pitämään toista koiraa etäämmällä toisen suorituksen aikana.

Ajattelin koirieni pienpetokokemusten perusteella, että kohta karhu saa kyytiä. Ensimmäisenä vuorossa olevalle Piitulle laitettiin noin 10 metrin liina ennen karhun kohtaamista. Koiran annettiin aluksi haistella karhun olinpaikalle vievää hajuvanaa, joka oli tehty karhunrasvalla tai ulosteella. Piitu aloitti kiihkeän haukunnan heti kun näki karhun. Se kunnioitti isompaansa pyörähtäen nopeasti vierelleni karhun lähestyessä. Karhun siirtyessä etäämmälle Piitu seurasi mukana tehden nopeita väistöliikkeitä karhun liikkeiden mukaan. Karhun ohjaaja arveli, että luonnossa Piitu toimisi samoin eli kävisi aluksi haukkumassa ja tulisi tiedottamaan minulle asiasta. Piitu toimi kiihkeästi, kuten olin arvellutkin. Tilanteen jatkuessa Piitu rohkaistui ja meni mielestäni liian lähelle karhua yrittäen lopuksi jopa kintereisiin kiinni.  

Eri-Erra toimi eritavalla. Se oli haisteli aluksi keskittyneen tarkasti hajujälkeä, jota lähti seuraamaan. Seurattuaan jälkeä ja havaitessaan paikallaan olevan karhun hahmon se yskähteli varoittavasti muutamia kertoja. Karhun liikahtaessa Errakin aloitti haukun. Erra haukkui pidemmän matkan etäisyydeltä kuin Piitu, eikä missään vaiheessa yrittänyt käydä karhuun kiinni.

Mielestäni testitulos vaikutti aikalailla sellaiselta mitä olin ounastellut ja vahvisti käsitystäni koirieni luontaisista eroista. Erran toiminta vaikutti itsesuojeluvaistoisemmalta ja järkevämmältä. Piitu tapattaisi itsensä, jos käyttäytyisi samalla tavalla oikean karhun kanssa.

Testi ei kerro miten todellinen karhutilanne menisi mutta antaa siitä ehkä jotakin osviittaa. Testitilanteessa ohjaaja pysyy rauhallisena, ja rohkaisee näin koiraansa. Tositilanteessa molemmilla on hätä kädessä ja toisella jopa housuissa. Testissä koira ei ole omillaan ja vapaana, koska pitkässä hihnassakin se on kytkettynä, eli tavallaan käskyn alla. Piitu ja Erra pääsevät vain harvoin maalikylille ihmisen ilmoille, joten testiympäristön vilinä ja kaupungin häly oli niille lähes yhtä harvinainen tilanne kuin karhun kohtaaminen. Olisi jännä toistaa sama testi koirien ollessa vapaina luontaisissa olosuhteissa metsässä, koirien kotikentällä.  

Sikiökuolema

Tiistai 15.3.2016 klo 21.29 - Risto

Tänään varmistui se mitä olin osannut jo pelätä Piitun ulkoisen olemuksen perusteella. Sikiöt olivat hävinneet kohdusta, eikä pentuja ole tulossa. Sikiökuoleman syytä ei osaa arvailla mutta ainakaan herpesvirusta ei pitäisi olla, koska Piitu sai rokotteen tämän varalta. Eri-Erran juoksuaika on jo ohi, joten pentueet jäävät toteutumatta tänä keväänä ja pentusuunnitelmat siirtyvät vuodella eteenpäin.

Pahoittelen huonoa tuuria pennunotosta kiinnostuneiden puolesta.

Piitun ultra

Maanantai 29.2.2016 klo 21.19 - Risto

Piitu kävi tänään Nivalassa Eläinklinikka Nivelessä. Ultrassa näkyi pentuja, mutta vielä ei saanut selvää tuleeko niistä 

äitinsä...

...vai isänsä näköisiä:-)

Pentujen odotetaan syntyvän maalis- huhtikuun vaihteessa, joten luovutus uusiin koteihin ajoittuu toukokuun loppupuolelle.

Vielä kannattaa ottaa yhteyttä, jos yhdistelmä herättää kiinnostusta!

Lisätietoja yhdistelmästä löytyy blogista: Piitun uros valittu ja Piitun pennut tilattu

Fasaanijahdissa

Sunnuntai 28.2.2016 klo 12.17 - Risto

Eilinen päivä kului mukavasti aurinkoisessa säässä fasaaninmetsästyskauden päätösjahdissa. Ajattelin ottaa pelkästään Piitun mukaani mutta hoksasin ennen lähtöä, että sillä voi olla 4 vko:n ikäiset pennut mahassa. Pentujen tulo varmistuu huomenna ultrassa. Piituhan ei tuhia säästele irti päästyään, joten lumitilanne huomioiden katsoin parhaaksi ottaa myös Erran mukaani. Seuruejahdissa tilanteet eivät välttämättä etene oikeaoppisesti koiran koulutuksen kannalta, eikä tällainen tilanne ole paras mahdollinen koulutuspaikka. Varsinkin nuoret koirat kannattaa pitää tiukasti silmien alla ja tarvittaessa kytkettyinä. Nuorille koirille pelkästään muiden koirien läsnäolo ja passissa oloon sekä laukauksiin totuttaminen ovat hyvää koulutusta.

Mikan koirat Maija ja Rita Uudenjoen Metsän- pentueesta ovat nuoresta iästään huolimatta ehtineet olla jo monessa mukana. Molemmat koirat malttoivat odottaa rauhallisesti omaa vuoroaan, samoin kuin mukana ollut Tankolammen kennelin kasvatti. Muut koirat olivat jo varttuneempia ja rutinoituneita tämänkaltaiseen jahtiin.

Hienon päivän lisäksi Piitu ja Erra saivat riista- ja noutotilanteita. Kiitos Mika kutsusta!

Kuvassa Erra, Piitu, Maija ja Rita. Tottelevaiset koirat näyttävät lähemmäksi kameraa lipsunutta parivaljakkoa pienemmiltä.

Piitun tyylinäyte.

Teppo tiputti Erran riistatyöstä.

Piitun pennut tilattu 30.1.2016

Sunnuntai 31.1.2016 klo 14.37 - Risto

Tähän aikaan vuodesta kasvattajien sivuilta voi löytää tietoa suunnitteilla olevista pentueista. Kuvausten perusteella jalostukseen valikoituneet koirat ovat upeita, ja pennuista odotetaan tulevan vielä parempia. Uudenjoen kennel ei tee poikkeusta.

J-14 FI MVA Uudenjoen Parta-Piitu & FI KVA Brunontytön Eino,  astutettu 30.1.2016

Koiranjalostuksen yhteydessä korostetaan usein luonnon omien valintojen tärkeyttä. Jos narttu ei ole suostuvainen tai uros ei hyppää, ei tianteeseen asiantuntijoiden mukaan pitäisi liialllisesti ihmiskäsin puuttua. Mikäli edelliseen on yhtään uskomista, vaikutti Eino olevan Piitun mielestä hyvinkin sopiva sulho eilen illalla Nurmossa. Suhde eteni mutkattomasti  vakavampaan suuntaan parin tutustumisnuuhkaisun jälkeen. Ensikertalainen Piitu käänsi häntänsä vakaan päättäväisesti ja antoi kokeneemman Einon suoriutua omasta osuudestaan kaikessa rauhassa. Pennut pantiin tilaukseen.

Piitu

Piitu on iloinen ja energinen koira. Se on monipuolinen metsästyskoira, joka suorittaa saamansa tehtävät innokkaasti kaikissa olosuhteissa. Piitun ominaisuudet vastaavat mielestäni varsin hyvin rotumääritelmän kuvausta karkeakarvaisesta saksanseisojasta sekä rodunjalostuksen alkuperäistä tavoitetta.

Luvan saatuaan Piitu tekee kaiken luontaisesti täysillä. Riistaintoa ja petokovuutta löytyy riittävästi ja vesityöskentely on sille suuri nautinto. Vauhdikkuudestaan huolimatta se on kuuliainen isännälleen ja pitää hyvin yhteyden myös metsämaastossa. Piitu on rauhallinen ja täysin äänetön niissä tilanteissa, joissa pitää rauhoittua, kuten kotona, autossa tai passipyynnissä. Mielestäni Piitu on kiltti, ihmisrakas ja nöyrä koira.

Pikkupentuna Piitu tutustui uusiin asioihin ja ihmisiin avoimen rohkeasti. Seuratessani sen pentuaikaisia touhuja totesin kasvattajakaverilleni, että tuo pitäisi astuttaa heti kun ikää on riittävästi. Tarkoitin tällä sitä, että mielestäni Piitu ilmensi jo pikkupentuna riittävät näytöt jalostuskelpoisuudestaan. Minun ei tarvitsisi hyppyyttää sitä lähes käyttövalioksi, kuten kasvattajaurani alkuaikoina olin tehnyt ja samalla päästänyt emäkoirat liiankin vanhoiksi synnytystä ajatellen.

Piitu keräsi näyttönsä jo nuorena voittamalla Junkkarin vuonna 2014 ja nousemalla voittajaluokkaan seuraavassa kokeessa. Kokoruskeaksi koiraksi sillä on harvinaisen hyvä ja karkea karvapeite. Muotovalion arvo tuli muutamalla näyttelykäynnillä. Blogista voi löytää lisää ajatuksia ja kuvauksia Piitusta.

Eino

Mielikuvani Einosta eli Ukosta on muodostunut muutaman tapaamisen, videoiden sekä lukuisten juttutuokioiden tuloksena. Olen keskustellut yhdistelmästä useita kertoja Einon omistajan Antti Mukarin sekä Brunontytön kennelin kasvattajan Mervi Kukkosen kanssa. Joitakin kertoja olen nähnyt Einoa livenä. Nivalan maastotapaamisesta löytyy blogikirjoitus viime marraskuulta. Luonteeltaan rauhallista Einoa oli mukava rapsutella kotioloissa. Einon riistaintoinen hyvä haku ja vapautunut avanssi kiinnittivät yksittäisistä käyttöominaisuuksista ensimmäisinä huomioni. Hyvä lonkkaindeksi tuo osaltaan varmuutta.

Eino valittiin Junkkarin loppukilpailuun ja kehitys jatkui nousujohteisena tämän jälkeenkin, kuten muillakin hyvin menestyneen Bruntytön E-pentueen koirilla. Eino saavutti käyttövalion arvon todella nuorena viime syksynä. Einon omistajalta ja kasvattajalta ei tahdo irrota ylisanoja yhtä helposti kuin minulta omista koiristani, joten jätän Einon kehumisen tähän.  

Jokainen voi maalaisjärkeä käyttäen päätellä Einon saavutusten perusteella minkälainen koira voisi olla kyseessä. Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat tilata Pennusta seisojaksi- DVD:n, josta voi hyvien koirankoulutusneuvojen lisäksi saada käsityksen asiasta.  Einolla on sopivan pituinen karkea ja peittävä karvapeite ja sillä on näyttelyistä yksi serti.

Yhdistelmä

Yhdistelmästä on täysi syy odottaa syntyvän samaa käyttökoiratyyppiä, jota Uudenjoen kennelin koirat ovat aikaisemminkin edustaneet. Ainakin varhaiskypsiä ja liikkuvia pentuja luulisi tulevan. Molemmat vanhemmat ovat tervepäisiä ja hyväluonteisia, joten pennuista voi odottaa myös kotioloihin sopeutuvia. Kokonsa puolesta molemmat ovat sopusuhtaisia ja pienehköjä kiinteitä koiria. Minun silmääni molemmat näyttävät metsästyskoirilta.

Yhdistelmän sukutaulu

Kasvattajan tuki

Piitu on terve koira, kuten esiäitinsäkin ainakin neljän edellisen sukupolven ajalta, joista minulla on omakohtaista tietoa. Myös Ukko on ollut terve omistajansa kertoman perusteella.  Kennelliiton sopimuspohjalle laadittaviin kauppakirjoihin tulee maininnat missä tilanteessa kasvattaja on korvausvelvollinen pennunottajaa kohtaan.

Koulutusneuvoja ja maastokoulutusta uskallan luvata riittävästi, jos niille on kysyntää ja otollinen maaperä. Pentupäiviä pidetään perinteistesti ja kertoilen mielelläni miten olen toiminut omien koirieni kanssa aikaisemmin. Antti on taitava koirankouluttaja ja myös häneltä voi tiedustella koirankoulutusneuvoja.

Olen kiinnostunut ja avoin uusille koulutusajatuksille, jos ne tuntuvat järkeviltä. Koirien koulutus ja pentujen kehityksen seuraaminen on suuri intohimoni, joten neuvoja tulee pyynnöstä ja ilman :-)

Pennunottajat

Uudenjoen Kennel kasvattaa koiria metsästyskäyttöön. Kotisivuilla mainitaan kennelin jalostustavoitteeksi rotumääritelmän mukainen riistaintoinen ja monipuolinen metsästyskoira, joka haluaa työskennellä ahkerasti koko reissun ajan ja joka viihtyy kotioloissa rauhallisesti.

Piitun ja Einon yhdistelmä on suunniteltu jalostustavoitetta ajatellen, joten toivon pennunottajien valikoituvan metsästystä harrastavasta joukosta. Kaikenlainen muu koiraharrastustoiminta on hyvänä lisänä.

Useimmat kasvattajat toivovat ainakin parhaiden jälkeläistensä tulevan esille kokeissa tai näyttelyissä. Uudenjoen kennelissä toivotaan samaa, vaikka varsinaisia osallistumisvelvoitteita ei ole, kuten ei ole ollut aikaisemminkaan. Koirankoulutusintoa toivoisin pennunottajilta löytyvän vähintäänkin pentuvaiheen ajan, koska kouluttamaton saksanseisoja ei  ole kunniaksi omistajalleen, eikä kasvattajalle. Luotan edelleen siihen, että useimmat meistä haluavat tuoda toimivan tai kauniin koiran esille, kun sellaisen saavat!

Koiriin kannattaa tutustua omin silmin ja tarinat kannattaa varmistaa tiedon alkulähteiltä. Ota rohkeasti yhteyttä, jos yhdistelmä kiinnostaa!

Risto Lassila p. 040 0300 513

Antti Mukari p. 040 5662 734

Lisätietoa Piitusta:

Saksanseisojakerho

Koiranet

Korpimetson sivuilta löytyy Videosaran metsästyselokuvia, joissa esiintyy tuttuja koiria Piitun sukulinjasta. Elokuvassa Kanalintuja Sompion kairoilta seikkailee Piitun emän Erä-Vimman isä FIN MVA FIN KVA Arthos V.D. Empter Mark ja Karkeakarvaiset seisojat riistalla-elokuvassa ottelee mm. villisikojen kanssa Piitun isä FI MVA PMV-13 Rikurovan Visa.

Piitun ja Erran voi löytää Korpimakasiinin videolta 9/2015  Videokuvausten taustatarinaa löytyy viime lokakuun blogikirjoituksista.

Lisätietoa Einosta:

Saksanseisojakerho

Koiranet

Pennusta seisojaksi DVD:n voi tilata Korpimetson sivuilta, josta löytyy myös kyseisen elokuvan traileri.

Hakuinto on nautinto

Sunnuntai 13.12.2015 - Risto

Eilinen päivä kului tavanomaisissa merkeissä hirvimetsällä. Kolmatta kuukautta jatkunut jahti käy raskaaksi kanakoiraharrastajalle, ja varsinkin kotona odottaville koirille. Pientä lohtua ja purtavaa tulee tosin aina kun saamme saalista, kuten eilen kävi.

Tänä aamuna päätin, että Piitu ja Erra ovat saaneet odottaa metsälle pääsyä jo tarpeeksi kauan. Monena viikonloppuna ne ovat seuranneet kaihoisasti auton pakkaamista ja aikaista lähtöäni metsälle. Eipä tarvinnut aamulla montaa kertaa kutsua koiria auton kyytille. Piitu pääsi ensin maastoon Erran jäädessä autoon odottamaan omaa vuoroaan. Maaston vaihdon jälkeen tuli Erran vuoro.

Koirani nauttivat juoksemisesta ja minä nautin niiden seuraamisesta! Minusta riistaintoisen koiran työskentelyn seuraaminen on lumoavaa katsottavaa. Koiran hakiessa riistaa verenperintönä saamiensa viettien varassa sen kokema nautinto oikein huokuu ulospäin ja tarttuu katsojaan. Edellisestä voi toisaalta päätellä miten turhaudun, jos koiran työskentelyinto on puutteellista. Koiran, varsinkin pennun, haun pitää olla kurinalaista mutta hakuinnon voi saada sammumaan liiallisella kahlitsemisella, näin ainakin sanotaan. En tiedä onnistuisinko hakuinnon sammuttamisessa, siitä ei ole kokemusta. Saaliin määrä ei enää nykyisin ole pääasia mutta koirille soisi riistakosketuksia palkkioksi antaumuksella tehdystä työstä.

Ohjaan hakua pillillä vain harvoin ja tarpeeseen. Välillä saatan patistaa koirat johonkin suuntaan pelkästään osoittaakseni, että minä päätän viime kädessä. Pilliä ei silti voi unohtaa kovin syvälle taskunpohjalle, koska metsästysmaillani on junarata ja vilkkaasti liikennöityjä teitä. Rusakon tai metsäjäniksen karkotessa pilli pitää löytyä äkkiä. Koiran päästessä kunnolla ajoon loitommalla, varsinkin jos se näkee ajettavan, ovat konstit vähissä. Luotan enemmän Piitun tottelevaisuuteen kuin omapäisemmän Erran, josta johtuen Piitu on useimmin irti vaarallisimpina pitämilläni alueilla. Metsästän myös rusakoita ja jäniksiä, joten tottelevaisuutta tarvitaan, ja tuuria. Tottelevaisuutta ei ole koskaan liikaa, eikä pelkällä tuurilla kovin pitkälle pötkitä.

Kirjoitin viimeksi koirien kiemurtelusta. Tarkoitin tätä...

 ...ja tätä.

 

Lumen tultua osat vaihtuivat. Ruskea Piitu ei välttämättä tarvitse huomioliiviä mutta Erran päälle sen joutuu pukemaan.

Luustot kunnossa

Torstai 10.12.2015 - Risto

Molemmat koirani kiemurtelevat usein selällään eli ne ikään kuin hankaavat selkäänsä maahan. Monesti tätä tapahtuu siinä vaiheessa, kun kutsun ne pois hausta ja koirat joutuvat lopettamaan juoksemisen. Sopivia uroksia suunnitellessani ja terveysasioista setviessäni aloin pelätä edellä kuvatusta käyttäytymismallista johtuen, ovatko omien koirieni selät kunnossa. Rodussa esiintyy jonkin verran spondyloosia. Piitu ja Erra eivät oireile millään tavalla ja juoksevat aina iloisesti mutta siitä huolimatta asia alkoi vaivata mieltäni astutusajankohdan lähestyessä. En päässyt asian yli, joten päätin kuvauttaa koirieni selät.

Sain mielenrauhan tiistai-iltana, jolloin Piitun ja Erran selät röntgenkuvattiin. Molemmat ovat nuoria ja ongelmia voi olla vielä edessä, mutta ainakin tässä vaiheessa molempien selät olivat terveet. Eläinlääkäri epäili jo ennen röntgenkuvien ottamista, että selällään kiemurtelu kertoo paremminkin hyvästä selän liikkuvuudesta kuin sen jäykkyydestä. Kuvautin samalla molempien koirien kyynärnivelet, joista pyytämäni Kennelliiton lausunnot tulivat nopeasti heti seuraavana päivänä. Molempien kyynärnivelet olivat virheettömät 0/0.

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kuvasin nukutettujen koirien päät ulkopuolelta samalla kun lääkäri kuvasi luustoa sisäpuolelta.

Tatavia metsästäjiä

Torstai 26.11.2015 klo 0.11 - Risto

Olin Piitun ja Erran kanssa koiramiehenä fasaanijahdissa. Tämänkaltaisiin tilaisuuksiin on mukava osallistua ja ne ovat tärkeitä koirien koulutuksen kannalta. Saimme riistatöitä enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin yhden päivän aikana. Etukäteen hieman jännitti miten meille käy, pysyykö koirilla paketti kasassa paukkeen ja istukaslintujen keskellä. Piitulla vaikutti aluksi olevan enemmän intoa kuin järkeä mutta tilanne normalisoitui nopeasti, ilman lisäopetusta, ensimmäisen riistakosketuksen jälkeen. Välillä lintuja tippui lumen päälle koirien lähelle, joten paukkunoutoja piti varoa aika tiitterästi.

Kokematon tai hätiköivä metsästäjä ja linnun perään menevä koira muodostavat kohtalokkaan yhdistelmän. Mukana ollut seurue koostui kokeneista metsästäjistä, joiden aseenkäsittelyssään ei ollut huomautettavaa. Porukka oli mainio muutenkin, kiitos hienosta reissusta! Koiratkin toimivat moitteettomasti, enkä kehu nyt pelkästään omia koiriani, vaikka melkein kuitenkin :-) Muut mukana olleet koirat olivat Korvanvaaran kennelin koiria, jotka polveutuvat Alman pennusta Uudenjoen Erä-Iitusta.

Kuvassa Korvanvaaran Kennelin isäntä Mikko Härkönen nuorimman koiransa Korvanvaaran Brun-Hillan kanssa. Hillalla on nuoresta iästään huolimatta jo AVO1-tulos KAER-kokeista.

Piitu seistä töröttää.

 

Jahtiin osallistui myös muita taitavia metsästäjiä. Näimme fasaanin laskeutuvan ojanvarteen, jonne laitoin Erran hakuun noin tunnin kuluttua näköhavainnosta. Erran saadessa vainun, ojanvarresta siivitti kanahaukka, joka oli ehtinyt pistellä parhaat palat suihinsa lyhyessä ajassa.

Pennusta seisojaksi

Torstai 19.11.2015 - RIsto

Katsoin tänään mielenkiintoisen opetuselokuvan seisovan lintukoiran kouluttamisesta. Pennusta seisojaksi-elokuvassa pääosaa esittivät Brunontytön Eino ja Antti Mukari. Elokuva on valmistunut tänä vuonna Antin ja Videosaran yhteistyönä. Vakuutuin entisestään elokuvaa katsoessani Parta-Piitun urosvalinnan osuvuudesta. Eino eli Ukko on oppivainen, hyväluonteinen ja riistaintoinen koira. Elokuvassa juontajana esiintyvä Ukon kasvattaja Mervi Kukkonen voi syystä olla tyytyväinen.

Täytyy nostaa hattua Mukarin Antin taitavuudelle ja aktiivisuudelle koirankouluttajana. Antin taidoista voi tosin vakuuttua myös hänen näyttöjensä perusteella, vaikka ei toteaisi asiaa elokuvasta. Tulokset puhuvat puolestaan.

Kuten DVD:n takakannessa mainitaan, elokuva on suureksi avuksi ensimmäistä seisojanpentuaan kouluttavalle mutta se voi antaa kokeneemmallekin harrastajalle uusia ideoita koiran kouluttamiseen. Opetan Antin tavoin koirilleni asioita pilkkomalla kokonaisuudet palasiin, joita opetan palanen kerrallaan. Olen varmaan maininnutkin tästä aikaisemmissa kirjoituksissani blogissa. DVD:n riistatyöosiota katsoessani havahduin, että en ole jakanut riistatyötä samalla tavalla osasuorituksiin. Videolla pennulle opetetaan aluksi, ettei liikkuvien kohteiden tai lentävien lintujen perään saa mennä ja vasta tämän jälkeen siirrytään harjoittamaan etenemistä eli avanssia. Molempia osasuorituksia harjoitetaan aluksi ilman riistalintuja, siivillä ja kyyhkysillä. Oma suoraviivaisempi riistalla tapahtuva koulutusmallini on riskialttiinpi etenemisvaikeuksille. Aina voi oppia uutta.

Opetusvideon voi tilata Korpimetson nettikaupasta:

Video

Esimakua elokuvasta saa trailerista:

Trailer

Piitun uros valittu

Lauantai 14.11.2015 klo 23.05 - Risto

Parta-Piitun sulhaseksi varmistui tänään Brunontytön Eino. Uroksen valinta on aina vaikeaa, mutta tällä kerralla tilanne mutkistui entisestään sen jälkeen, kun olin harkiten tehnyt oman valintani. Einon omistaja Antti on tarkka kaveri, joka halusi perehtyä perusteellisesti nartun ominaisuuksiin ennen kuin vakuuttui yhdistelmästä. Einosta eli Ukosta tuli hiljattain käyttövalio muutamalla koekäynnillä harvinaisen nuorena. Näillä näytöillä kova kysyntä jalostuspuolella ei tule yllätyksenä. Kahdenkymmenen pennun ylärajasääntö alle nelivuotiaalla uroksella panee miettimään mihin yhdistelmään koiraansa lupaa.

Kävimme Antin ja Aulin kanssa juoksuttamassa koiria tänään Nivalassa ja saatoimme omin silmin todeta niiden ominaisuudet. Piitu, Erra ja Ukko olivat kaikki samaan aikaan haussa. Täytyy sanoa, että kyllä ”kulukee”. Latu maistui, koirat tekivät itsenäisesti omaa työtään ja etsivät riistaa. Haku oli laajaa mutta silti hyvin yhteyttä pitävää. Ukko oli juuri sellainen, minkälaisen kuvan olin siitä ennakolta muodostanut. Katselmus oli hyödyllinen, koska Anttikin sai omin silmin vakuuttua Piitun luonteesta, iloisuudesta ja käyttöominaisuuksista.

Huonompikin ennustaja voi olla aivan varma siitä, että yhdistelmästä syntyy varhaiskypsiä koiria. Eino on historian nuorin käyttövalio. Piitu voitti viime vuonna Junkkarin, jossa Ukko oli loppukilpailussa. Myös kasvattaja luottamus on vahva. Tarkempi analysointi yhdistelmästä ja omista odotuksista on tulossa, kunhan intoudun kirjoittelemaan.

HOX! Pennunottajia mahtuu vielä listoille! Voin luvata, että pennunottajat saavat innokkaan pennun lisäksi hyviä koulutusneuvoja pyynnöstä ja ilman :-)

Aluksi oli epävarmaa minkälainen yhdistelmä saadaan kasaan.

Noutoinnotkin katsottiin ja hyviksi todettiin.

Nämä kaksi jäivät jäljelle tarkan syynin jälkeen :-)

Piitu ja Erra elokuvatähtinä

Perjantai 30.10.2015 klo 10.48 - Risto

Täältä löytyy Korpi Makasiinin uusin video fasaaninmetsästyksestä

Mielestäni Pete ja pojat olivat saaneet tilanteet purkkiin selkeinä ja sellaisina kuin ne eteen tulivat. Iso kiitos vielä kaikille mukana olleille mukavasta tapahtumasta ja erityisesti asianomaisille, että pääsimme Piitun ja Erran kanssa mukaan kuvauksiin!

Koirien tiedotus mainitaan puheosuuksissa mutta emme siihen mitenkään pyrkineet, eikä tilanteissa tarvittu tiedotuksia. Toisaalta koiran paikallaanolon ilmoittava Ultrapointin Novus seisonnanilmaisimen ominaisuudet tulevat hyvin esille. Fasaaninmetsästys seisovalla koiralla saattaa olla monelle uusi metsästysmuoto. Fasaani on tärkeässä roolissa nuoren koiran koulutuksen kannalta, koska tilanteet tapahtuvat usein avoimella paikalla, jossa pääsee näkemään mitä koira tekee. Metsälintua ei koirankoulutuksessakaan saa unohtaa mutta esimerkiksi tänä vuonna näillä leveysasteilla ei kovin monta riistakosketusta olisi saanut kulkemalla pelkästään metsässä. Ultrapoint Novuksen merkitys korostuu peitteisessä maastossa ja varsinkin nuorilla tiedottamattomilla koirilla, joista ei vielä tiedä mitä ne tekevät tavatessaan riistaa.

Hieman joudun selittelemään Piitun ensimmäistä riistatyötä lehtokurpalle videolla. Tarkkaavainen katsoja saattaa havaita kärsimättömän ilmeeni nojaillessani koivun kylkeen, kun kuvausryhmä turisee minuuttitolkulla muutaman metrin päässä seisovan koiran takana. Itse asiassa pidän suurena ihmeenä, kurppa pysyi paikoillaan noin kauan, eikä paennut paikalta. Kurpan täytyi olla koiralla hyvin piikissä, kuten sanotaan siitä tilanteesta, jossa riittävän lähelle liikkumattomaksi jähmettynyt koira painaa linnun piiloonsa, josta se ei uskalla lähteä. Jälkitilannetta en nähnyt paikan päällä puskan takana mutta videolta voi havaita, että avanssi lähtee kuin tykin suusta ja kurppa meinaa jäädä koiran suuhun. Piitukin hiillostui pitkistä puheista sen verran, että jatkaa linnun perään ja olisi mahdollisesti mennyt paukkunoutoon asti, koska en osannut kieltää sitä puskan takaa. Onnekseni ampuja ei tiennyt, että kurpankin voi tiputtaa. Koiranohjaajana olin antanut tiputusluvan jo ennen avanssia, vielä siinä vaiheessa hyvin itsevarmana:-)

Videolta voi havaita kuinka nopeasti kurppa lähtee ja samalla päätellä miksi se on vaikea saada saaliiksi. Tästä voisi helposti jatkaa tarinointia mitä etua on piikkaavalla koiralla  saaliin saannissa. Nyt ei ehdi, mutta joskus toiste.

Totuuden hetki

Torstai 29.10.2015 klo 20.20 - Risto

Peteltä tuli viestiä, että Fasaanivideo on kohta nähtävissä Korpi Makasiinin sivuilla. Hieman jännittää!  Omista video-otoksista on helppo karsia epäonnistumiset ja näyttää vain parhaat palat. Korpi Makasiinin tositv:ssa joutuu katsomaan totuutta silmiin, koska tilanteet näytetään sellaisina kuin ne tapahtuivat, eikä uusintoja otettu.

Huomenna on tarkoitus ajella pohjoiseen muutaman päivän riekonpyyntireissulle. Siellä on vain oma kamera ja tilanteet voi kommentoida parhain päin:-)

Korpi Makasiinin kuvauksissa

Tiistai 6.10.2015 klo 21.39 - Risto

Vieremän kokeiden yhteydessä Esa Marin pyysi minua ja koiriani mukaan Korpi Makasiinin fasaaninmetsästysvideon kuvauksiin Vesipuron Fasaanin maille. Ensimmäinen kuvauspäivä 7.9 oli sateinen, eikä sopivaa materiaalia saatu riittävästi videolle. Lupauduin mukaan toiseenkin kuvauspäivään, joka oli eilen, vaikka meillä Erran kanssa oli takit aika tyhjinä Riistakoirakisan jälkeen. Monta päivää kotona odotelleella Piitulla oli puolestaan intoa enemmän kuin tarpeeksi. Toinen kuvauspäivä onnistui hyvin, sää suosi ja lintuja löytyi.

Kuvauksiin osallistui useampia koria Piitun ja Erran lisäksi. Nyt saamme jännätä mitä Korpi Makasiinin kanava lähiaikoina esittää: http://www.korpimakasiini.fi/ 

Ainakin minä saan jännätä! Korpi Makasiinin kotisivuilla lukee: ”Koska kyseessä ei ole opetusvideo, näytämme tilanteet varsin realistisesti, myös ne arkipäivän hetket, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.”

Hieman juttua ja kuvia voi löytää myös Korpi Makasiinin Facebook-sivuilta.

Hirvenpyyntiä ja tiedotuksia

Sunnuntai 27.9.2015 klo 22.48 - Risto

Hirvenmetsästys alkoi ja vei voiton koirakokeilta tänä viikonloppuna. Eskon Puumerkki oli pitkään harkinnassa mutta jätin sen kuitenkin väliin. Hieman tuo harmittaakin, koska Puumerkissä erityisarvossa oleva hyvä riistatyö olisi sujunut näyttävästi meiltäkin. Täytyy keskittyä viikon kuluttua pidettävään Riistakoira-kisaan.

Junkkarin kiertopalkinnon kaiverrus jäi viime tinkaan mutta palkinto ehti Simon mukana tapahtumapaikalle ja luovutettavaksi huomenna valittavalle uudelle Junkkarille.

Saimme saaliiksi naarashirven eilen ja tänään. Huolestuttavasti kummallakaan ei ollut vasoja! Kertookohan tuo puheena olleesta hirvikannan vääristymisestä ja urosten vähyydestä. Hirvikanta ei vaikuta kovin runsaalta.

Hirvenpyynnin jälkeen ehtii vielä juoksuttamaan omia koiria, jos unohtaa kaikki muut hommat, kuten liian usein käykin. Olen viimeaikoina irrottanut Erran ja Piitun tiedottamaan aina kun se on ollut mahdollista. Tiedotuksen jälkeisessä riistatyössä koira kannattaa palkita saaliilla. Piitu tiedotti eilen mm. kuvan kurpat.

Vesi- ja jälki

Torstai 17.9.2015 klo 23.49 - Risto

Piitullakin on nyt mahdollisuus osallistua voittajaluokan kokeisiin. Pisteitä tuli tänään vedestä täydet 5 ja jäljestä 3, kun Piitu suoritti VOI-luokan vesi- ja jälkikokeen Lumijoella. Tulokseen täytyy olla tyytyväinen, koska harjoittelemattomuus meinasi kostautua jäljen seuraamisessa. Vesityö menee jo rutiinilla ja sen Piitu taitaa mutta jälki on epävarma. En kesällä ehtinyt (en laiskuuttani viitsinyt) useinkaan vetää jälkeä Piitulle samalla kun treenasin voittajaluokassa ollutta Erraa. Jälkityön opettelu ei ollut silloin vielä ajankohtaista ja ne muutamat jäljet, jotka kesällä vedin, olivat lyhyehköjä kokeiden vaatimustasoon verrattuna. Piitu menee jäljen tyylinsä mukaisesti kovalla vauhdilla ja vauhti kostautuu helposti.  

Ilmoitin Erran äsken Riistakoirakisaan. Piitulla ei vielä ole kokeita tiedossa. Eskon Puumerkki on harkinnassa molempien koirien osalta. Katsotaan mitä tässä ehtii ja jaksaa. Hirvenpyynti alkaa kohta ja monenlaista hommaa on rästissä.

Vesipuron Fasaani Vieremä

Perjantai 11.9.2015 klo 21.09 - Risto

Viime syksynä Junkkarin jälkeen erityisesti Erra oli kovassa tikissä. Yritin ilmoittautua kokeisiin mutta koepaikat olivat kiven alla. Pääsimme näyttämään taitojamme vasta vuodenvaihteen jälkeen lumikelillä. Tänä vuonna ajattelin, että nyt en tee samaa virhettä. Poimin jo kesällä koekalenterista muutamia lähiseudun kokeita, joista tiedustelin mahtuuko mukaan. Vieremälle mahtui, joten ilmoittauduin sinne, vaikka koirien toimintakuntoisuus oli täysi arvuutus ilmoittautumishetkellä. Viime viikonlopun koe tuntui tulevan aivan liian aikaisin vähäisen harjoittelun ja myöhäisen syksyn takia.

Vieremällä viljat olivat vielä puimatta mutta koetoimitsija osasi asiansa ja maastosta löytyi lintuja sopivasti sateisista säistä huolimatta. Koemaasto vaikutti kumpareineen ja metsäsaarekkeineen juuri sellaiselta, jossa fasaanit viihtyvät. Koetoimitsija Esa Marinilla on hyvät puitteet järjestää koirankoulutusta Vesipuron Fasaanin nimissä: http://www.vesipuronfasaani.fi/ Maasto vaikutti niin hienolta, että pitää varata Esalta aika uutta vierailua varten viljanpuintien jälkeen.

Kokeet sujuivat molemmilla koirilla onnellisten tähtien alla, kuten tuloksista voi päätellä. Piitun ensimmäisessä riistatyössä sattui hassu episodi. Olin ilmoittanut seisonnan ja antanut koiralle avancen. Linnun siivittäessä nostin aseen poskelle mutta ennen laukausta hoksasin, että en kysynyt saanko pudottaa. Epäröintini johtui muutaman vuoden takaisesta tapauksesta, jossa lensin itse kokeesta ulos, kun pudotin linnun ilman lupaa. Vanhakin voi oppia! Käännyin linnun jo lentäessä ylituomari Jukka Hannuksen puoleen ja kysyin pudotuslupaa. Lupa tuli liukkaasti ja Piitu pääsi noutohommiin. Jälkijoukot olivat ihmetelleet mitä hidastelen. Sain pudotuksen myös Erran riistatyössä ja luvan kanssa.

Olin salaa haaveillut Erran VOI1 tuloksesta ja sen myötä osallistumismahdollisuudesta Nivalan Riistakoirakisaan. Tunnen koirieni taidot mutta ykkösiä ei noin vain oteta, ne pitää ansaita ja tuuria pitää olla. Mieluummin hyvää tuuria.

Nyt pääsemme laittamaan kampoihin varttuneemmille kisakumppaneille Nivalassa. Omille kasvateille ja muille. Molempien koirien koulutus jatkuu tästä eteenpäinkin metsästyksen merkeissä, pääasiallinen teema on tiedotus.