Riston koirablogi
Koulutusopit ja oppaatSunnuntai 21.5.2017 klo 14.04 - Risto Piitun ja Ukon pentujen tulevien omistajien ei kannata liikaa paineistua, vaikka suunnittelimme jo Mukarin Antin kanssa miten autamme pentujen koulutuksessa. Selviytymispaketit ovat tulossa tuonnempana:-) Antti lupasi lahjoittaa pennunottajille nettikaupassaan Korpimetso.com myynnissä olevan opetusvideon pennusta seisojaksi, jonka pääosassa esiintyy pentueen isä Ukko eli Bruntytön Eino. Tästä opetusvideon traileriin. ”Pennusta seisojaksi on opetuselokuva seisovan lintukoiran kouluttamisesta. Liikkeelle lähdetään pennun valinnasta ja päädytään siihen, kun koirasta on tullut osaava pyyntikoira ja koemenestyjä. Lisäksi dvd sisältää extrana suuren valikoiman erilaisia harjoitteita tieltä pennusta eräkoiraksi. Dvd on erinomainen työkalu niille, joilla pennun kouluttaminen on edessä. Ensimmäisen seisojan pentunsa kouluttajille dvd on suureksi avuksi, mutta voi antaa kokeneemmallekin harrastajalle uusia ideoita kouluttamiseen. Elokuvassa esiintyvästä koirasta tuli Suomen historian nuorin käyttövalio 2 vuoden ja 7kk ikäisenä!” Kerroin tämän blogin ensimmäisessä koulutusta käsittelevässä kirjoituksessani Usko itseesi, mihin omat koulutusoppini perustuvat. Minulta pennunottajat saavat tutun tietopaketin, jonka viestin monet menestyksekkäästi koiriaan kouluttaneet ovat oivaltaneet, ja soveltaneet sitä KARKEAKARVAISIIN SAKSANSEISOJIIN, kunkin aikakauden elämänmenoon soveltuvalla tavalla.
En tuomitse uusia koirankoulutussuuntauksia mutta siitä olen huolissani, jos uusia harrastajia johdetaan harhaan kaupallisin perustein. Mielestäni esimerkiksi positiivista koulutusta ei koskaan voi olla liikaa mutta sillä ei pelkästään pärjää. Tottelevaisuuden sijasta nykyisin puhutaan koiran hallinnasta. Jokainen tietää kuinka ajoneuvon hallinnan menettää helposti, jos painaa aina kaasua, eikä käytä jarrua. Omat kokemukseni karkkareista ovat sen suuntaisia, että riistan astuessa kuvaan ohjaaja saa seistä jarrupolkimella koko painollaan, eikä kaikkien paino edes riitä. Koiran luontaisten pyyntihalujen hallinnassa ja riistalle totuttelussa voi menestyksekkäästi hyödyntää kyyhkyjä tai näin keväisin kaikenlaisia lentäviä tirriäisiä, jotka toimivat mainioina harjoitusvastustajina ennen siirtymistä riistalle. Asteittain edeten ei riistan kanssa ehkä tarvita täyspainoisia lukkojarrutuksia, joiden seurauksena ajoneuvo menettää ohjattavuuden ja vastaavasti koirankoulutukseen voi tulla muitakin lukkoja. |
Piitun pennut 12pvSunnuntai 21.5.2017 klo 11.12 Pentulaatikkon kuulumiset ovat hyvin samanlaisia mitä viime päivityksessä. Piitu on ollut huolehtivainen äiti ja pennut ovat olleet tyytyväisiä. Työpäivisin pentulaatikon asukkaat viettävät laatuaikaa omalla porukalla radiota kuunnellen. Piitun ruoka-ajoista ja tarpeilleen pääsystä pitää tietysti huolehtia. Pennut kasvavat ja pentulaatikon laajennus alkaa olla kohta ajankohtaista.
Massut täynnä on mukava ottaa pikku tirsat.
Piitu lähtee välillä tuulettumaan, jos seura käy liian tutuksi.
|
|
Avainsanat: Piitu, Jalostus, Tosi-pentue |
Piitun pennut 4 pvSunnuntai 14.5.2017 klo 14.52 - Risto Hyvää äitienpäivää! Pentulaatikosta kuuluu tyytyväistä tuhinaa ja lutkutusta. Otimme eilen valokuvat 4 vuorokauden ikäisistä pennuista. Yllättäen narttuja löytyikin vain kaksi ja yksi uros oli tullut lisää! Pentulaatikon pohjan suoja-alustasta näyttää irtoavan vaaleaa töhnää, jota näkyy joidenkin pentujen karvassa. 1. uros
2. uros
3. narttu
4. narttu
5. uros
6. uros
7. uros
8. uros
9. uros
10. uros
Suursyyllinen:-)
|
|
Avainsanat: Piitu, Jalostus, Tosi-pentue |
Parta-Piitun pennutKeskiviikko 10.5.2017 - Risto Penikointiin on noin kolme viikkoa aikaa. Jessi vankistuu päivä päivältä mutta se ei näytä vielä itse huomanneen pyylevöitynyttä olemustaan. Se ei enää saa juosta vapaana muiden koirien kanssa, eikä hypätä maasturin korkean takalaudan päälle, vaikka menohaluja olisi. Mammakoira vaikutti suorastaan hölmistyneeltä nostaessani sitä ensimmäisiä kertoja autoon. Pidimme tänään koulutustilaisuuden muutaman koirakaverin kanssa. Oli taas mukava huomata koirien kanssa tehdyn työn vaikutus koirien osaamistasoon. Tosi-pentujen koulutuksen tärkeimmät painopisteet liittyvät tottelevaisuuteen ja noutoon. Tottelevaisuus tarkoittaa tässä yhteydessä esimerkiksi sitä, että koiran pitää kuunnella isäntää ja malttaa olla nätisti, vaikka vieressä olisi yhtä hölmö velipoika. Tosi-pennut ovat 9 kuukauden ikäisiä. Tässä iässä noutotekniikka on hiottu kuntoon viimeistä piirua myöten ja hyvistä suorituksista on aina palkittu makupaloilla ja kovalla kehumisella. Nyt koira ei enää halua tehdä sitä minkä se hyvin osaa! Kesken noudon koira kiinnostuu jostakin muusta ja riistan kanssa nouto menee pelleilyksi. Mitäs nyt? Edellä kuvattu tilanne on tuttu useimmille. Nyt on päästy siihen, jolloin koiralta pitää vaatia se minkä se hyvin osaa. Koiran pitää tehdä osaamansa asia silloin kun ohjaaja sitä haluaa, ei pelkästään silloin kun se itse haluaa. Yksinkertaista mutta valitettavan monimutkaista kirjoittaa neuvoja ymmärrettävästi. Tästä syystä näytän mallia omilla koirilla. Nouto on herkkä laji, jossa koiran ja ohjaajan yhteistyö punnitaan. Tavoitteena on intoa pursuva kurinalainen suoritus. Jessikin pääsi tänään noutamaan. Kuvassa sillä on suussaan uusi tuttavuus näätä, johon se suhtautui hyvin myötämielisesti.
|
|
Avainsanat: Piitu, Jalostus, Tosi-pentue |
Odottavan aika on pitkäTiistai 9.5.2017 Piitulla tulee keskiviikkona kantoajan 63. vuorokausi, joten pennut syntyvät lähiaikoina. Vielä tänä aamuna tilanne vaikutti hyvin pitkälti samalta mitä kuvassa.
|
Piitun maha kasvaaMaanantai 24.4.2017 Penikointiin on vielä pariviikkoa aikaa ja mammakoiralla on jo aikamoinen maha. Piitu istahti mielellään paikalle jäädessään, joten jouduin nakkaamaan linnunsiiven avuksi ennen kuin sivuprofiilikuvan ottaminen onnistui.
Jessi ja Erra olisivat jo valmiita leikittämään pikkukoiria:-)
Saksanseisojakerhon vuosikokouksesta kuului mukavia uutisia, kun Uudenjoen Sänki-Avattaren (Taran) pentueessa oli eniten kokeissa palkittuja nuorten luokan koiria ja Hietasiinan kennel sai karkeakarvaisten saksanseisojien kasvattajataulun. Onnittelut sinne! |
Piitu voi paksustiLauantai 15.4.2017 - Risto Piitu oli pyöristynyt saksanmatkan aikana. Vatsalinja on laskeutunut ja nisät työntyvät esille. Pennut syntyvät oletettavasti 8.5 ja ovat luovutusikäisiä heinäkuun alussa.
|
VJP-pisteetPerjantai 14.4.2017 Mukava reissu ja VJP-koe Saksassa ovat nyt takana. Autoon tuli viikon aikana parituhatta ajokilometriä laivamatkojen lisäksi. Kuvassa ikkunapaikalla loikoilevat koirat oppivat ainakin matkustamista. Tutustuminen Saksan kuvioihin antoi paljon koiraharrastukseen ja -jalostukseen liittyvää uutta ajateltavaa. Uusia näkökulmia on mieluisaa avata blogissa myöhemmin pienempinä palasina. Saksan koevaatimuksiin saimme parasta mahdollista opastusta Jessin eli Yessy II vom Spanger-Forstin kasvattajalta, kolminkertaiselta Hegewald-voittajalta Hermann Hellwinkeliltä, jonka luona saimme majoittua matkamme ajan. Hermann oli etukäteen suunnitellut meille harjoitusmaastot, joissa hän kulki mukanamme kaksi pitkää päivää opastaen ja arvostellen koiriemme työskentelyä. Kuvassa Hermann ja hänen vuoden 2015 Hegewald-voittajakoira Senta II vom Spanger-Forst, jonka hakua näimme mallisuorituksena. Menestyimme hyvin VJP-kokeeseen osallistuneiden 35 koirakon joukossa. Jarnon ja Jukin tulos 74 pistettä on erinomainen suoritus, kuten myös Jessin 71 pistettä. Juki sai lisäksi kokeesta tottelevaisuutta kuvaavan A.H.-merkinnän tilanteesta jossa se jäi komennosta paikalleen rusakon karkottuessa seisonnalta. Eli KAER-koesäännöin kerrottuna koira ei mennyt perään. Rusakkoseisontaa seurannut jatkotilanne kuvaa hyvin koesääntöjen ja ehkäpä saksanseisojien käyttötarkoitustenkin eroavaisuutta Saksan ja Suomen välillä. Rusakon paetessa näkymättömiin Juki laskettiin vapaaksi, jotta voitiin arvioida sen työskentelyä jäljellä. Suomessa olisi arvosteltu vain seisonta ja riistatyö mutta Saksassa jälki oli seisontaa arvostetumpaa! Jälkityön pisteiden kerroin on kaksi ja seisonnan pisteiden kerroin on yksi. Eli jos molemmissa tulee 10 pisteen suoritus, on jäljen osuus kokonaispisteissä 20 pistettä. VJP-kokeessa meidät oli järjestetty samaan ryhmään Brunkenin pariskunnan ja heidän koiransa Deli v.d.Reiterstadtin kanssa. Rouva Merit Brunkenin tulkkausapu oli myös tärkeässä roolissa onnistuneiden suoritustemme taustalla. Kuvassa koeryhmää, etualalla Jessi, Juki, Jarno ja Merit. Käsittelen tässä bloggauksessa epäonnistumiset perusteellisesti niin jatkossa voin keskittyä mukavampiin asioihin:-) Koiriemme koetulokset vastasivat tismalleen Hermannin harjoitusarvosteluja lukuun ottamatta Jessin epäonnista jälkeä, jolla oli ratkaiseva merkitys loppupisteisiin kaksinkertaisen pistekertoimen takia. Jälkiharjoitukset sujuivat kasvattajan mielestä Jessiltä jopa täysien pisteiden (12p) arvoisesti mutta kokeessa jäimme 10 pisteeseen. Useimmat kanakoirakokeisiin osallistuneet ovat koesuorituksen jälkeen joutuneet miettimään miten olisi pitänyt toimia. Minulle on sattunut muutamia tapauksia, joissa en ole toiminut varman päälle, koska olen luottanut liikaa koirani kykyihin. Harjoituksissa Jessi näytti intonsa ja sitkeytensä rusakoiden jäljestykseen. En panostanut tarpeeksi koiran jäljelle lähettämiseen, vaikka Hermann sen hyvin yksityiskohtaisesti meille opetti. Hän oli varannut meille molemmille ohuet narut, joilla koira saatetaan jäljelle. Oikeaoppisesti toimien koiraa kuljetetaan pitkin jälkeä ja lasketaan naru liukumaan irti koiran pannasta aiheuttamatta minkäänlaista vastanykäisyä. VJP-sääntöjen mukaan koiraa saa saattaa jäljellä 30 metriä. Katsoin ettei tässä ole mitään uutta suomalaiseen VOI-luokan jälkityön lähettämiseen verrattuna. Helppo homma! Uusien VOI-luokan sääntöjen mukaan koiraa ei osoiteta jäljelle vaan sen pitää itse etsiä jälki lähialueelta ja lähteä omatoimisesti seuraamaan sitä. Mielestäni tämän suuntainen lähetystyyli ja normaali talutushihna riittäisivät aivan hyvin Jessille, joka kyllä etsii jäljen sitkeästi ja riistaintoisesti. En tullut ajatelleeksi kuinka vähän aikaa rusakon jälki haisee kuivassa ja lämpimässä säässä. Tämä kostautui kokeen +20C lämpötilassa ja lisäksi kielimuuri esti onnistumisen lopullisesti. Koeryhmä käveli nurmipellossa rintamassa ja aina rusakon karkottuessa etumaastosta koirat komennettiin maahan ja niitä estettiin näkemästä rusakon pakoloikka. Tuomarin kutsusta lähin koira tuotiin jäljelle. Omalla vuorollani laskin Jessin irti tuomarin osoittaman jäljen vasemmalle puolelle. Taktikoin kun arvelin hienoisen tuulenvireen kuljettavan jälkihajua alatuulen puolelle. Valitettavasti Jessi ajautui liiaksi vasemmalle ja edelliselle koiralle tehdylle jäljelle jota se lähti seuraamaan. Aika kului ja tuomari neuvoi kärsimättömän kuuloisesti minua laittamaan Jessin uudelleen jäljelle. Kysyin saanko vielä käyttää hihnaa lähettämiseen. Jarnon tulkinnan mukaan, ja kuin pisteeksi iin päälle, käsitin vastauksenkin väärin, enkä käyttänyt hihnaa. Siinä seikkaillessa haju haihtui ja tilanne hiipui. Onneksi olimme saaneet 10 pistettä ensimmäisestä jälkityöstä, joka alkoi kun Jessin seisonnalta karkottui rusakko koiran huomaamatta. Tällä kerralla meillä oli onni mukana sillä Jessin edetessä ja selvitellessä jälkiä rusakko näyttäytyi koiralle ja siitähän se riemu repesi. Kumma ettei koira repinyt itseään ajaessaan täyttä vauhtia rusakkoa ainakin kolmen piikkilanka-aidan läpi. Tämänkaltaiset takaa-ajotilanteet kesken kokeen kirvoittavat naurut Suomessa ja Saksassa mutta eri syistä. Se mitä kauhistelemme täällä aiheuttaa Saksassa innostunutta kehumista! VJP-kokeen aluksi eläinlääkäripariskunta Merit ja Eckhard Brunken tarkastivat koirien hampaat ja urosten kivekset hyvin perusteellisesti. Hermannin oma koira Walli II vom Spanger-Forst oli kokeen toiseksi paras koira 76 pisteellä.
Kiitos vieraanvaraisuudesta ja avusta Merit, Eckhard ja Hermann! |
|
Avainsanat: Koulutus |
Pentuja ultrassa ja VJP:ssäMaanantai 3.4.2017 - Risto Piitulle on tulossa iso pentue! Ultaus tehtiin tänään kun astutuksesta on kulunut 26 vuorokautta. Hieman jännitti eläinlääkärille ajellessa miltä tilanne näyttää ja olenko liian aikaisin asialla. Kotimatkalla osasi olla jo paljon rennonpana. Pennunotosta kiinnostuneiden kannattaa nyt aktivoitua lähettää vaikka sähköpostia! Otan yhteyttä yhteystietonsa jättäneisiin mutta siihen saattaa mennä pari viikkoa Saksan matkan takia. Jessi täyttää tänään 10 kuukautta. Olen muutaman viime viikon aikana juoksuttanut sitä maastossa aika tomerasti. Tottelevaisuutta on koeteltu, fasaaneita ja peltopyitä on seisty ja rusakoita on ajettu takaa. Edelliset ovat niitä taitoja, joita Saksassa nuorille korille tarkoitetussa kevätkoe VJP:ssä testataan. Treenausintoni kasvoi hetkessä, kun Saksasta tuli viesti koepaikasta VJP-kokeessa 9.4.2017. Jessin eli Yessy II vom Spanger-Forstin kasvattaja Hermann Helwinkel järjesti paikan kokeeseen ja tarjosi mahdollisuutta tulla luokseen treenaamaan ennen koetta. Auto starttaa huomenaamuna kohti Helsinkiä, josta matka jatkuu lautalla Saksaan. Onneksi minun ei tarvitse jännittää yksin. Kohtalotoveri Jarno lähtee matkaan koiransa Jukin kanssa osallistuakseen samaan kokeeseen. Jukin eli Bosco III v.d. Dachswiesen kasvattaja järjesti heille koepaikan ja lupasi myös treenimahdollisuuksia. Koulutuksessa piti ottaa loppukiri, kun tuntui ettei aivan hurvatonta koiraa kehtaa lähteä viemään Saksaan asti näytille. Lopputuloksesta saattoi tosin muodostua päinvastainen. Jessi sytkähteli riistalle, eikä tottelevaisuus ehtinyt kehittyä toivotulle tasolle. Olen kuitenkin iloinen, että kaipaamaani tekemisen meininkiä alkoi löytymään. Tämä on perusedellytys varsinaisena tavoitteena ollutta Hegewald-koetta silmällä pitäen. Monenlaisia epäonnistumisia on sattunut ja mahdollisesti sattuu sunnuntaina VJP-kokeessakin :-) Onneksi kyse on nuorten koirien taipumuskokeesta, joka mittaa lähinnä perinnöllisiä ominaisuuksia, eikä koulutustasolla pitäisi tässä vaiheessa olla ratkaisevaa merkitystä. Kokeessa arvioidaan koirien jälkityö, nenä (hajuaisti), seisonta, haku ja yhteistyö. On tosi mielenkiintoista tutustua saksalaiseen koirien arviointikriteeristöön ja nähdä otanta emämaan koirakannasta. Perästä kuuluu, lupaavat Juki ja Jessi.
|
Piitun astutusLauantai 11.3.2017 klo 23.43 - Risto Jännäämisessä päästiin seuraavaan vaiheeseen viime torstaina, kun Ukko eli Brunontytön Eino astui Piitun. Toimitus uusittiin myöhemmin ja molemmat kerrat onnistuivat hyvin sujuvasti ja nautinnollisen näköisesti. Kävin astutusreissun menomatkalla Eläinklinikka Takalalla otattamassa varmuuden vuoksi progesteronitestin Piitusta. Testitulos varmisti astutusajankohdan oikeaksi. Lopputulos varmistuu ultrassa. Toivotaan että kaikki onnistuu loppuun saakka tällä kerralla. Samaa yhdistelmää yritettiin viime vuonna tuloksettomasti. Tästä löytyvässä blogitekstissä on tarinaa viime kerrasta ja runsaasti lisätietoa yhdistelmän koirista. Videoaineisto täydentyy tässä kuussa ilmestyvällä uudella elokuvalla Riekkokoirat tunturissa, jossa Antti ja Ukko ovat osaltaan pääosan esittäjinä. Tässä traileri Videosaran elokuvasta. Kuvassa pariskunta haistelee hempeilyn jälkeen jo uusia tuulia.
Kiitos Auli ja Antti vieraanvaraisuudesta! PS. Minulla olisi ollut paljon halvempi reissu, jos en olisi haksahtanut heräteostoksille Antin kauppaan. |
|
Avainsanat: Jalostus |
IlvesLauantai 25.2.2017 klo 20.35 - Risto Uusi lumi toi kaivatun avun ilveksenpyyntiin. Kovasta hangenpinnasta johtuen eläinten liikkeistä ei saatu pitkään aikaan varmaa tietoa, eivätkä koirien tassut kestäneet ajattamista. Kahden metsästysseuran välinen yhteisjahti toi lopulta tulosta ja molemmat kaatoluvat tulivat käytetyiksi. Olimme naapuripassimiehen kanssa onnekkaita ja pääsimme yhteistyössä kaatamaan toisen ilveksen. Kyseinen yksilö oli sopiva verotuksen kohde, koska se oli nälkiintyneen oloinen ja sillä oli toisessa takareidessä ruhje, joka oli mahdollisesti tullut autokolarista. Vamma oli ilmeisesti haitannut liikkumista ja ruoanhankintaa. Tappeluunkin se oli joutunut, koska nenä oli halki.
Kuvan koirat eivät liity tapaukseen. Piitun ja Erran käytös ja peräpäät ovat otollisen oloisina mutta juoksuja täytyy vielä odottaa :-)
|
|
Avainsanat: Metsästys |
KVA-pannut ja pennutMaanantai 13.2.2017 klo 20.00 - Risto Mietin pitkään mikä olisi sopiva KVA-lahja Sänki-pentueen kolmelle käyttövalionartulle. Sain lopulta mielestäni hyvän idean ”ikuisesta” lahjasta, jolle myönnetään 25 vuoden takuu ja jolle on käyttöä erityisesti toimivan koiran omistajalla. Lisäksi kyseistä tuotetta on valmistanut perinteikäs valmistaja 1900-luvun alusta alkaen eli sattuvasti saman ajan mitä Uudenjoen koirien narttulinjan vaiheista tiedetään Suomessa. Narttulinjasta Ostin kolme valurautaista paistinpannua, joihin kaiverrutin saajiensa nimet! Tara ja Simo saivat omansa KVA-kekkereiden yhteydessä hiljattain mutta Siirin ja Riston sekä Sisnan ja Kaisun lahjat odottavat vielä juhlallista luovutustilaisuutta..
Uudenjoen Kennelissä on toiveita uudesta pentueesta, ja toivottavasti aikanaan uusista käyttövalioista, kunhan Piitu saa kohtapuoliin kehrättyä juoksut päälle :-) |
|
Avainsanat: Onnittelut, Jalostus |
Pennun kanssa puuhasteluaTiistai 10.1.2017 - Risto Viime aikoina koiraharrastus on ollut hitusen aktiivisempaa mitä blogin päivitys, vaikka molemmilla osa-alueilla on rutkasti parantamisen varaa. Täytyy taas ryhdistäytyä. Koirankoulutus on ollut pääasiassa 7 kuukautta täyttäneen Jessin eli Yessy II vom Spanger-Forstin kanssa puuhastelua. Vähän päivässä mutta lähtökohtaisesti joka päivä jotakin. Jos ei muuta niin ainakin pari luoksetuloa tai paikalla-komentoa on keskeyttänyt Jessin kirmaamisen isojen koirien kanssa pihamaalla. Jessi on saanut erivapauksia olla välillä sisäkoirana, kuten pentukoirat aikaisemminkin, vaikka yleensä koirat ovat päivisin tarhassa ja sisällä ollessaan ne oleskelevat koirille varatussa tilassa. Jessistä on kehittynyt aivan kiva kaveri ja orastavaa yhtestyöhaluakin on havaittavissa:-) Yksi oleellisimmista pennulle koulutettavista asioista on nouto, josta aiheesta lisää tuonnempana. Viime viikonloppuna etsimme peltopyitä ja rusakoita Nivalan pelloilta. Piitu ja Erra päästelivät karkeasta kelistä huolimatta riistaintoista ja nautittavaa hakua tyylilleen uskollisina. Jessin haku ei ole vielä auennut, eikä tähän saatu parannusta, koska hakuinnon piristäjiksi toivottuja peltopyitä ei tavattu. Erran tassut kuluivat sen verran lauantaina, että se sai jäädä huilaamaan kuvassa poseeraavien jatkaessa hakuhommia vielä sunnuntaina. Tarkemmin sanottuna Piitu haki ja Jessi haeskeli.
Yhtenä hyvänä syynä jättää blogipäivitykset tekemättä on ollut tietokone, josta tuli tosi rasittava työkalu sen jälkeen kun Windows 10 asentui siihen pyytämättä ja yllättäen vastustelustani huolimatta. Koneella ei tämän jälkeen ole pystynyt tekemään mitään asiallista ilman jatkuvaa kaatuilua ja kiroilua. Kirjotan tätä nyt uudella läppärillä, joten jatkossa en voi käyttää enää samaa tekosyytä. Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa blogiin ajatuksiani ja kokemuksiani noudon opettamisesta. Pentuvaiheen noutokoulutuksen alkeita käsittelevä kirjoitus löytyykin jo blogista. Pidän noutoa koulutuskysymyksenä ja yhtenä tärkemmistä koulutettavista asioista! Piitun juoksua odotellessa... |
Parta-Piitu & Brunontytön EinoTiistai 6.12.2016 klo 21.00 - Risto Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Einon ensimmäinen pentue Alpha vom Hexenwegin kanssa vuodelta 2015 on menestynyt upeasti koerintamalla. Brunontytön nuorista G-pennuista kaksi on saanut jo AVO1-tuloksen ja noussut voittajaluokkaan. Penuilla on myös lonkkakuvaustuloksia. Alla pari kuvaa Piitusta.
|
|
Avainsanat: Piitu |
VoittajaluokkaanSunnuntai 30.10.2016 klo 20.59 - Risto Koerintamalta kuului mukavia uutisia, kun kaksi kasvattia nousi voittajaluokkaan.
Ressi tököttää!
|
|
Avainsanat: Eri-pentue, Onnittelut |
Eskon Puumerkki 2016Keskiviikko 28.9.2016 klo 23.55 - Risto Metsälenkkejä on tullut tehtyä sen verran, että hirvikärpäsiä juoksee päänahassa jo kotona, kun laittaa metsästyskamppeita päälle. Koiratkin alkavat olla jo jonkinlaisessa juoksukunnossa ja riistaakin on tavattu.
Innostuin viime viikonlopuna osallistumaan Erran kanssa Eskon Puumerkki-kisaan Lapualla. Tämä oli osaltani kolmas kerta kyseisessä Saksanseisojakerhon kisassa. Alma sijoittui aikoinaan kolmanneksi ja Erran mummu Vimma voitti Puumerkin hieman yli kaksivuotiaana. Eskon Puumerkissä hyvä riistatyö on ratkaisevassa roolissa voittajaa valittaessa. Kisasta löytyy lisätietoa Saksanseisojakerhon sivuilta:
Aamupäivän karsintaeriin osallistui neljä ryhmää eli parikymmentä koiraa. Ensimmäiset hakuerät olivat 20 minuutin pituisia. Erra aloitti hakueränsä tehokkaasti ja jo muutaman minuutin jälkeen se otti seisonnan metsäsaarekkeessa. Tuumimme tuomarin kanssa, ettei tiedotuksesta saisi kovin hyvää arvosanaa lyhyestä matkasta johtuen. Päätin tehdä riistatyön, josta tulikin aivan kelpo suoritus, vaikka kurppa jatkoi lentoaan. Jatkoimme tästä hakua ja kohta Erra katosi näkyvistäni. Odottelin aikani ja puhalsin pilliin sillä seurauksella, että Erra tuli tiedottamaan toisesta metsäsaarekkeesta. Tiedotusvienti johti uuteen seisontaan ja toiseen kurppariistatyöhön. Tällä kerralla lintu lähti avanssitilanteessa koiran sivulta, mutta Erra jatkoi jatkoi kulkuaan linnun lähtöpaikalle ja sen ylikin. Tämänkaltainenkin rauhattomuus Erran kohdalla tuli yllätyksenä, enkä huomannut edes komentaa mitään. Tästä peräänmenoksi tulkittavasta tilanteesta johtuen hyvin alkanut kisamme päättyi lyhyeen. Tavallisissa KAER-kokeissa virheitä voi paikata paremmilla suorituksilla myöhemmin, mutta kisoissa karsinta on kovaa. Tilanteessa tuli selvä virhe ja tuomarin näkemys ja ratkaisu olivat aivan oikeita.
 Olen koirieni kohdalla tyytyväinen tiedotuksen ja tiedotusviennin kehittymiseen näissä olosuhteissa. Lintutilanne on ollut huono koko Piitun ja Erran elinajan. Jos ei ole lintuja niin ei voi tulla seisontoja riistalle, ja jos ei ole seisontaa riistalle, ei koiralle voi opettaa tiedotusta. Silloin harvoin, kun koira tapaa riistaa ja seisoo, ei millään malttaisi hieroa tiedotusta ja riskeerata harvinaista riistatilannetta. Itselläni on aina ollut pyrkimys saada pudotuksia koiran ensimmäisistä tiedotuksista. Tämä siksi, jotta koira ymmärtäisi paremmin miksi sen kannattaa hakea minut paikalle pyssymieheksi. Tilanne on ristiriitainen koiran kannalta, kun sitä aletaan irrottamaan pois seisonnalta ja houkuttelevan riistan hajuilta. Yleensä koira ei aluksi malttaisi lähteä. Tiedotustaipumusta voi tosin vahvistaa muutenkin kuin riistalla. Esimerkiksi, koska koira ei saa ilman lupaa ottaa ruokaansa, voi ruokakupin piilottaa pihamaalle ja koiran löytäessä ruokansa sen on haettava omistajansa paikalle, jotta saa syöntiluvan. Kupin paikkaa kannattaa vaihdella ja viedä se vaikka maastoon. Jotkut koirat ovat tiedotuksen opettamisen osalta helpompia ja voivat tulla hakemaan pennusta saakka aivan luontaisestikin. Tähän tyyliin voi liittyä muita ongelmia. Miksi Erra oli rauhaton toisessa riistatyössä? Usein tiedotusviennin päätteeksi koira on varovainen ja jää seisomaan kauemmaksi mistä alun perin lähti tiedottamaan, ettei riista karkottuisi. Luultavasti Errakin teki näin, koska seisonnasta ja avanssista näin heti, ettei se tarkalleen tiedä missä lintu lymyää. Lintukin saattoi olla liikkunut alkuperäisestä paikastaan tai Erran nokka ei ollut parhaassa iskussa, koska kurppa karkottui Erran sivusta. Nyt ei toteutunut Erran tavaramerkki, jossa ajetaan suoraan lintuun ja jäädään rauhallisesti paikalle linnun lähtiessä.
Edellisistä aiheista lisää aikaisemmassa blogikirjoituksessa tiedotuksen pikakuuri: Tiedotus |
Junkkari 2016Keskiviikko 28.9.2016 klo 23.41 - Risto Lapualla käytiin viikonloppuna nuorten koirien SM-kisa Junkkari, johon osallistui pentuja kolmesta Uudenjoen Erä-Vimman pennun pentueesta. Mukana olivat Viipyketun kennelistä Uudenjoen Sänki- Sisnan&Laajanluovin Paten pennut, Hietasiinan kennelistä Uudenjoen Sänki-Avattaren&Höökabo`s Skottin pennut ja Sänki-Siirin kennelistä Uudenjoen Sänki-Sisnan ja Brunontytön Eeliksen pennut.
Käyttövalionarttujen yhdistelmät näyttäisivät onnistuneen, kuten hienoista junkkarituloksista voi päätellä! Nyt kun itse ei ole saanut mitään aikaiseksi niin joutuu ottamaan osansa muiden menestyksestä:-) Laskujeni mukaan Sänkisisarusten pennuista 11 ylsi palkinnoille. 5 koirakkoa sai ykköspalkinnon ja loppukilpailupaikan. Narttulinjan koirien ykköspalkintoprosentti oli aika korkea verrattuna siihen, että kaikkiaan Junkkarissa ylsi ykköspalkinnolle vain 13 karkeakarvaista saksanseisojaa! Loppukilpailuun etenivät Hietasiinan kennelistä AS Moonlight ja AS Ruuti. Sänki-Siirin kennelistä Raita, Rilla ja Rita. Kasvattajat Kaisu Seppä, Simo Hietalahti ja Risto Kirjavainen saavat olla tyytyväisiä. Varsinkin Risto voi jatkossakin olla pollevana, koska hänen kasvateistaan Sänki-Siirin Rilla, om. Harri Tunninen sijoittui Junkkarin 2. sijalle ja Sänki-Siirin Raita, om. Jesse Santti neljänneksi. Kovasti onnea koko porukalle! Onnea myös Junkkarin voittajalle Honkahovin Thetalle ja Maria Ahlbäckille sekä muille palkituille!
|
|
Avainsanat: Onnittelut, Sänki-pentue, Jalostus |
Enontekiö-Hampuri-HaapajärviSunnuntai 4.9.2016 klo 15.20 - Risto Elokuun alussa tuli autonmittariin yli 3000 kilometriä lyhyessä ajassa.
 Matkustus alkoi Enontekiölle suuntautuneella riekonlaskentareissulla, jossa koirat pääsivät pitkästä aikaa vapaina hakemaan riistaa. Onnekkaasti sää hieman viileni laskentapävien ajaksi pitkään jatkuneiden helteiden jälkeen. Joitakin poikueita löytyi mutta ne olivat aika pieniä. Havaintojeni perusteella riekkokanta näyttäisi taantuneen viime vuotiseen verrattuna. Paluumatkalla pysähtelin sopivan näköisiin paikkoihin ja keräsin lakkoja. Pakastettavaa kertyi vajaa ämpärillinen, vaikka paras lakka-aika alkoi tuolloin olla jo ohitse.
 Kotimatkalla yövyin Pyhätunturilla Sepon, Sirpan ja Parta-Patun vieraana. Kotiin päästyäni vaihdoin matkatavarat ja yhden yön levättyäni lähdin uudelle reissulle. Tällä kerralla auton keula osoitti kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta lensimme Päivi-vaimoni kanssa Hampuriin. Matkan päämääränä oli Spanger-Forstin kennel Saksassa ja matkan tarkoituksena koiranpennun haku. Innostuin koiranpennun hankkimisesta suomalaisen tutkimusretkikunnan vierailtua Saksan jalostusuroskatseluksessa alkuvuodesta. Olen kiusannut koirakysymyksillä saksanmatkalla olleita Mervi Kukkosta ja Jarno Välikangasta kevään ja kesän aikana. Jarnon tavoitteena on ollut löytää mieleinen urospentu, jonka kanssa voisi mahdollisesti osallistua Saksan kokeisiinkin. Saksan koejärjestelmä ja kokeet saivat minutkin innostumaan uusista haasteista, jonka seurauksena pentuvaihtoehtoja on selvitelty tiiviisti edellä mainittujen kanssa. Jarno sai Juki-pentunsa eli Bosco III v.d. Dachswiesen heinäkuussa. Juki on todella miellyttävä ja lupaavan oloinen uros.
 Päädyin pitkän selvittelyprosessin jälkeen tiedustelemaan pentua Spanger-Forstin kennelistä. Olin kiinnostunut Hermann Hellwinkelin suunnittelemasta yhdistelmästä Lava II vom Spanger-Forst ja Olaf III v. Böckenhagen. Hermann suntautui varaukseeni myönteisesti ja niinpä sain 3.6.2016 saakka jännätä pentueen syntymää. Pennun valinta saksalaisesta pentueesta ei välttämättä ole aivan helppoa. Luottamukselliset välit kasvattajaan ovat tärkeät pitkän välimatkankin takia ja paikallisesta silmäparista, "agentista", voi olla korvaamaton apu pennun valinnassa. Kerroin blogissa aikaisemmin, miten Piitu on emänsä Vimman minulle valitsema pentueen ainoana narttuna. Kohtalo puuttui tälläkin kertaa peliin helpottaen rooliani pennun valinnassa. Haluamiani päistärikön värisiä narttupentuja syntyi kaksi, mutta toisella pennulla ilmennyt lievä purentavika helpotti valintaani.
Alla Yessy II vom Spanger-Forst eli Jessi lähdössä kotikennelistään.
 Toisessa kuvassa Jessi poseeraa jo uusien kavereidensa keskellä. Piitu ja Erra ovat Jessin parhaita kavereita, mutta Jessi terävine naskalihampaineen ole aina yhtä mukava Piitun ja Erran mielestä:-)
 Kiitos Hermannille ja kaikille pentuprojektissa avustaneille Suomessa ja ulkomailla! Nytpä tässä on taas koira-aktiviteettia piisalle asti!
|
|
Avainsanat: Jessi |
