Riston koirablogi

Karhu

Sunnuntai 17.7.2016 klo 11.13 - Risto

Poikkesin perjantaina töistä palatessani Olkkosen Erämarkkinoille. Törmäsin osastolla konekarhuun, joka vei huomioni muusta, koska olin jo aikaisemmin selvitellyt minne voisin viedä Piitun ja Erran karhutestiin. Minua kiinnosti kovasi nähdä koirieni reaktiot, vaikka karhunpyynti kanakoiralla ei ole varsinaisena tavoitteena. Piitun isä Rikurovan Visa on haukkunut konekarhua mallikkaasti ja elävän karhun haukkumisestakin sillä on kokemusta.

Harmittelin vietävästi kuullessani, että koiria voisi testata Haapajärvellä koko lauantaipäivän, jolle olin sopinut jo muuta hankalasti peruttavaa menoa. Huomasin että joillakin messuvierailla oli mukana koiria, jotka saivat ihmetellä karhua. Tuumin hakisinko omat koiranikin osastolle. Lopulta kiinnostus voitti ja kävin kyselemässä karhun kuskilta voisinko hakea koirani messupaikalle. Luvan saatuani lähdin äkkiä hakemaan Piitun ja Erran karhumetsälle.

Messupaikalle palattuani sovimme, että konekarhu siirretään läheiseen pieneen puistoon, jotta koirien ensireaktio olisi mahdollisimman luonteva. Kahden koiran kanssa on aina omat hankaluutensa. En voinut jättää kumpaakaan koiraa autoon odottamaan helteisen sään takia, eikä molempia voinut viedä samalla kertaa karhuhaukulle. Onneksi löysin avuliaan kaverin, joka suostui pitämään toista koiraa etäämmällä toisen suorituksen aikana.

Ajattelin koirieni pienpetokokemusten perusteella, että kohta karhu saa kyytiä. Ensimmäisenä vuorossa olevalle Piitulle laitettiin noin 10 metrin liina ennen karhun kohtaamista. Koiran annettiin aluksi haistella karhun olinpaikalle vievää hajuvanaa, joka oli tehty karhunrasvalla tai ulosteella. Piitu aloitti kiihkeän haukunnan heti kun näki karhun. Se kunnioitti isompaansa pyörähtäen nopeasti vierelleni karhun lähestyessä. Karhun siirtyessä etäämmälle Piitu seurasi mukana tehden nopeita väistöliikkeitä karhun liikkeiden mukaan. Karhun ohjaaja arveli, että luonnossa Piitu toimisi samoin eli kävisi aluksi haukkumassa ja tulisi tiedottamaan minulle asiasta. Piitu toimi kiihkeästi, kuten olin arvellutkin. Tilanteen jatkuessa Piitu rohkaistui ja meni mielestäni liian lähelle karhua yrittäen lopuksi jopa kintereisiin kiinni.  

Eri-Erra toimi eritavalla. Se oli haisteli aluksi keskittyneen tarkasti hajujälkeä, jota lähti seuraamaan. Seurattuaan jälkeä ja havaitessaan paikallaan olevan karhun hahmon se yskähteli varoittavasti muutamia kertoja. Karhun liikahtaessa Errakin aloitti haukun. Erra haukkui pidemmän matkan etäisyydeltä kuin Piitu, eikä missään vaiheessa yrittänyt käydä karhuun kiinni.

Mielestäni testitulos vaikutti aikalailla sellaiselta mitä olin ounastellut ja vahvisti käsitystäni koirieni luontaisista eroista. Erran toiminta vaikutti itsesuojeluvaistoisemmalta ja järkevämmältä. Piitu tapattaisi itsensä, jos käyttäytyisi samalla tavalla oikean karhun kanssa.

Testi ei kerro miten todellinen karhutilanne menisi mutta antaa siitä ehkä jotakin osviittaa. Testitilanteessa ohjaaja pysyy rauhallisena, ja rohkaisee näin koiraansa. Tositilanteessa molemmilla on hätä kädessä ja toisella jopa housuissa. Testissä koira ei ole omillaan ja vapaana, koska pitkässä hihnassakin se on kytkettynä, eli tavallaan käskyn alla. Piitu ja Erra pääsevät vain harvoin maalikylille ihmisen ilmoille, joten testiympäristön vilinä ja kaupungin häly oli niille lähes yhtä harvinainen tilanne kuin karhun kohtaaminen. Olisi jännä toistaa sama testi koirien ollessa vapaina luontaisissa olosuhteissa metsässä, koirien kotikentällä.  

SSK:n vuosikokous 2016

Keskiviikko 4.5.2016 klo 20.20 - Risto

Saksanseisojakerhon vuosikokouksessa oli mukava tavata vanhoja tuttuja. Ajelimme Simon kanssa kokouspaikalle jo lauantaina ja osallistuimme myös 1. päivän terveysluennoille. Varsinaisessa kokouksessa jaettiin vuosikokousasioiden lomassa perinteiseen tapaan palkintoja edellisellä koekaudella menestyneille.

Uudenjoen kennelin koirista Erä-Vimma sai kultaisen käyttöjalostuspalkinnon ja Vimman pennut Kaisun Uudenjoen Sänki-Sisna sekä Simon Sänki-Avatar saivat käyttövalioplaketit. Lisäksi Vimman sisko Mikko Härkösen Uudenjoen Erä-Iitu sai pronssisen käyttöjalostuspalkinnon. Iitun pisteet olisivat riittäneet parempaankin mutta palkinnot myönnetään järjestyksessä, joten ensi vuonna tulee hopeaa. Narttulinjan menestystä täydensi hienosti käyttövalioplaketilla Mikon oma kasvatti Iitun pentu Korvanvaaran Mehtä-Milli. Onnittelut kakille!

Kasvattaja joutuu nöyränä kiittämään kasvattajapalkinnosta kasvattien omistajia, jotka ovat aktiivisuudellaan keränneet pisteet. Paraskaan kasvattaja ei saa näitä palkintoja pelkästään omin avuin. Unohtaa ei sovi myöskään pentueiden uroksia. Kiitokset Jari Tikkaselle ja Astor II aus dem Huhnermoorille sekä Toni Salmelalle ja Rikurovan Visalle.  

Kuvassa palkintoja hakeneet narttulinjan kasvattajat vasemmalta oikealle kasvattajakokemuksen mukaan järjestäytyneinä. Otin kantanarttuni Alman Simolta ja Mikko otti puolestaan oman kantanarttunsa Erä-Iitun minulta. Simolla on nyt Alman pennun pentu Sänki-Avatar (Tara), joten ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Kuvassa iltapuhteella iloisina ”valkoisten koirien kasvattajat”, kuten Mikko totesi kuvaa ottaessaan :-) Onnittelut Karille ja Vintiläntuulen kennelille Vuolasvirta-palkinnosta!

Onnittelut ja sairaskertomus

Keskiviikko 13.4.2016 klo 21.42 - Risto

Onnittelut äskettäin 3-vuotta täyttäneille Eri-pentueen koirille omistajineen!

Erppa onnittelee Utsjoella otetun kuvan välityksellä.

Erralla oli Utsjoen reissun jälkeen ensimmäisen kerran elämässään vatsa sekaisin oikein kunnolla. Ennen kotimatkalle lähtöä oli havittavissa löysää ulostetta mutta ei sen kummempaa, ja ruokakin vielä maittoi. Kotimatkalla piti pysähdellä yhtenään. Tarpeet tulivat ulos vetisinä ja paineen kanssa. Loppumatkasta tuli oksennus. Kotona ruoka ei maistunut muutamaan päivään mutta vettä Erra onneksi joi jonkin verran, vaikka sekin tuli välillä ulos myös oksentamalla. Öisin herättiin vähän väliä ulkoilemaan ja ulosteelle. Lääkkeitä, kuten maitohappobakteereita, oli huono antaa kun oikein mikään ei kelvannut. Keitin riisiä ja annoin pelkästään keitinvettä ruoaksi muutaman päivän ajan. Canikuria sai lisäksi. Kuudentena sairauspäivänä tuli ruokahalua ja keitetty riisi alkoi pysymään sisällä. Helpotus oli suuri. Ihminen voi nauttia yllättävän paljon koiranpaskasta, nähdessään ensimmäisen kiinteän ulosteen huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Parhaista kaveraista saa paljon iloa, mutta joskus saa myös suuren huolen.

Utsjoella

Torstai 7.4.2016 klo 23.01 - Risto

Pääsiäisen jälkeinen viikko meni mukavasti Utsjoella riekkojen perässä hiihdellen. Aurinko paistoi välillä täydellä terällä ja päivisin hiihtokeli pehmeni raskaalle mallille. Tunturiin nousu paksussa upottavassa lumessa pehmensi miehiä ja koiria mutta ylhäällä oli hyvä liikkua. Martin mielestä kohta 12-vuotiaan Pojunkin piti päästä vielä tunturin päälle muiden mukana. Rämpiminen oli raskasta vanhalle koiralle mutta sinne vaan sitkeästi kivuttiin.

Uudenjoen Erä-Poju

Lintuja löytyi jonkin verran, mutta olisi niitä enemmänkin voinut olla. Metsästyskauden viimeiselle päivälle varattu kelkkakyyti ihmetytti koiria, kuten myös reessä pehmikkeinä olleet porontaljat, joita Erra, Piitu ja Rase tutkivat perusteellisesti.

Utsjoella ollessamme Keski-Pohjanmaan Kennelpiirin palkitsi vuosikokouksessa viime vuonna menestyneitä koiria. Piirinmestaruusmitalin saivat Simo Hietalahti ja Uudenjoen Sänki-Avatar. Valtakunnallisesta menestyksestä (SM 3.) palkittiin Kaisu Seppä ja Uudenjoen Sänki-Sisna.

Valtakunnallisesta menestyksestä (SM 2.) palkittiin Uudenjoen Eri-Erra, joka valittiin myös Keski-Pohjanmaan Kennelpiirin vuoden käyttökoiraksi.

Onnittelut!

Simo laittoi kuvan Erpan saamista hienoista pokaaleista.

Sikiökuolema

Tiistai 15.3.2016 klo 21.29 - Risto

Tänään varmistui se mitä olin osannut jo pelätä Piitun ulkoisen olemuksen perusteella. Sikiöt olivat hävinneet kohdusta, eikä pentuja ole tulossa. Sikiökuoleman syytä ei osaa arvailla mutta ainakaan herpesvirusta ei pitäisi olla, koska Piitu sai rokotteen tämän varalta. Eri-Erran juoksuaika on jo ohi, joten pentueet jäävät toteutumatta tänä keväänä ja pentusuunnitelmat siirtyvät vuodella eteenpäin.

Pahoittelen huonoa tuuria pennunotosta kiinnostuneiden puolesta.

Onnea Metsän-pentueelle

Keskiviikko 2.3.2016 klo 17.29 - Risto

Onnittelut tänään kaksi vuotta täyttäville Metsän-pennuille omistajineen!

Laittakaapa kuvia ja kuulumisia koiristanne!

Piitun ultra

Maanantai 29.2.2016 klo 21.19 - Risto

Piitu kävi tänään Nivalassa Eläinklinikka Nivelessä. Ultrassa näkyi pentuja, mutta vielä ei saanut selvää tuleeko niistä 

äitinsä...

...vai isänsä näköisiä:-)

Pentujen odotetaan syntyvän maalis- huhtikuun vaihteessa, joten luovutus uusiin koteihin ajoittuu toukokuun loppupuolelle.

Vielä kannattaa ottaa yhteyttä, jos yhdistelmä herättää kiinnostusta!

Lisätietoja yhdistelmästä löytyy blogista: Piitun uros valittu ja Piitun pennut tilattu

Fasaanijahdissa

Sunnuntai 28.2.2016 klo 12.17 - Risto

Eilinen päivä kului mukavasti aurinkoisessa säässä fasaaninmetsästyskauden päätösjahdissa. Ajattelin ottaa pelkästään Piitun mukaani mutta hoksasin ennen lähtöä, että sillä voi olla 4 vko:n ikäiset pennut mahassa. Pentujen tulo varmistuu huomenna ultrassa. Piituhan ei tuhia säästele irti päästyään, joten lumitilanne huomioiden katsoin parhaaksi ottaa myös Erran mukaani. Seuruejahdissa tilanteet eivät välttämättä etene oikeaoppisesti koiran koulutuksen kannalta, eikä tällainen tilanne ole paras mahdollinen koulutuspaikka. Varsinkin nuoret koirat kannattaa pitää tiukasti silmien alla ja tarvittaessa kytkettyinä. Nuorille koirille pelkästään muiden koirien läsnäolo ja passissa oloon sekä laukauksiin totuttaminen ovat hyvää koulutusta.

Mikan koirat Maija ja Rita Uudenjoen Metsän- pentueesta ovat nuoresta iästään huolimatta ehtineet olla jo monessa mukana. Molemmat koirat malttoivat odottaa rauhallisesti omaa vuoroaan, samoin kuin mukana ollut Tankolammen kennelin kasvatti. Muut koirat olivat jo varttuneempia ja rutinoituneita tämänkaltaiseen jahtiin.

Hienon päivän lisäksi Piitu ja Erra saivat riista- ja noutotilanteita. Kiitos Mika kutsusta!

Kuvassa Erra, Piitu, Maija ja Rita. Tottelevaiset koirat näyttävät lähemmäksi kameraa lipsunutta parivaljakkoa pienemmiltä.

Piitun tyylinäyte.

Teppo tiputti Erran riistatyöstä.

Narttulinjasta

Tiistai 23.2.2016 klo 22.54 - Risto

Saija Suomaan puhelu viime viikonloppuna innoitti kirjoittamaan jatkoa narttulinjajutulle. Saija tiedusteli löytyykö seinäämme koristavasta kasvattajataulusta merkintää kiertopalkinnon alkamisesta.

Kirjoitin blogiin huhtikuussa 2015 jutun Eri-pentueen saavuttamasta karkeakarvaisten saksanseisojien kasvattajataulusta, joka luovutetaan Saksanseisojakerhon vuosikokouksessa kasvattajalle, jonka pentueessa on edellisenä vuonna ollut eniten koepalkittuja koiria.

Tutkin taulua ja löysin sen takaa päivämäärän 26.4.1971 sekä kieropalkinnon lahjoittajan Aino Kostamuksen nimen.

Saksanseisojakerho on uudistamassa kiertopalkintojen sääntöjä, johon liittyen Saija oli kiinnostunut taulun alkuhistoriasta. Tiedossa oli, että Mummeli eli Aino Kostamus on lahjoittanut P Ketosen valmistamat kiertopalkinnot karkeakarvaisille- ja lyhytkarvaisille saksanseisojille aikoinaan. Pohdimme Saijan kanssa mitä päivämäärä 26.4.1971 voisi tarkoittaa. Onkohan taulu jaettu ensimmäisen kerran tuolloin? Ensimmäiseen kylttiin on kaiverrettu Mummelin kennelnimi Von Westen.

Puhelumme jälkeen Saija lähetti lisätietoja, joiden jäljille hän oli päässyt taulun takaa löytyneen päivämäärän perusteella. Saksanseisoja-lehden numerosta 3/1971 oli selvinnyt, että Mummeli oli lahjoittanut kk- ja lk- taulut juuri 70-vuotispäivänään 26.4.1971. Lehdessä oli esitetty myös kk- ja lk-taulujen alkuperäiset säännöt. Ensimmäisen kerran kiertopalkinnot jaettiin jo syksyllä 1971, jolloin karkeakarvaisten taulun voitti Ainon oma kennel ja lyhytkarvaisten taulun Aarne Jussila.

Jotenkin tuntuu kummalliselta ja mukavalta sattumalta, että taulun historiaa selvitellään juuri nyt kun se on meillä, Mummelin ensimmäisestä koirasta alkaneen narttulinjan 20. sukupolvea edustavan Eri-pentueen ansiosta. Kiertopalkinto saa taas kohta uuden kodin vuodeksi. Toivottavasti taulu palaa takaisin ”juurilleen” vielä lukuisia kertoja tulevaisuudessakin!  

Onnea O- ja Parta-pentueille

Maanantai 22.2.2016 klo 22.35 - Risto

Onnitteluiden vastapainona Seppo ilmoitti Uudenjoen Erä-Argonin poistuneen koiravahvuudesta vanhuuden heikentämänä. Seppo oli taiteillut hienon muiston tärkeän perheenjäsenen Arskan viimeisestä isosta linnusta. Koirat ovat henki ja elämä!

Piitun pennut tilattu 30.1.2016

Sunnuntai 31.1.2016 klo 14.37 - Risto

Tähän aikaan vuodesta kasvattajien sivuilta voi löytää tietoa suunnitteilla olevista pentueista. Kuvausten perusteella jalostukseen valikoituneet koirat ovat upeita, ja pennuista odotetaan tulevan vielä parempia. Uudenjoen kennel ei tee poikkeusta.

J-14 FI MVA Uudenjoen Parta-Piitu & FI KVA Brunontytön Eino,  astutettu 30.1.2016

Koiranjalostuksen yhteydessä korostetaan usein luonnon omien valintojen tärkeyttä. Jos narttu ei ole suostuvainen tai uros ei hyppää, ei tianteeseen asiantuntijoiden mukaan pitäisi liialllisesti ihmiskäsin puuttua. Mikäli edelliseen on yhtään uskomista, vaikutti Eino olevan Piitun mielestä hyvinkin sopiva sulho eilen illalla Nurmossa. Suhde eteni mutkattomasti  vakavampaan suuntaan parin tutustumisnuuhkaisun jälkeen. Ensikertalainen Piitu käänsi häntänsä vakaan päättäväisesti ja antoi kokeneemman Einon suoriutua omasta osuudestaan kaikessa rauhassa. Pennut pantiin tilaukseen.

Piitu

Piitu on iloinen ja energinen koira. Se on monipuolinen metsästyskoira, joka suorittaa saamansa tehtävät innokkaasti kaikissa olosuhteissa. Piitun ominaisuudet vastaavat mielestäni varsin hyvin rotumääritelmän kuvausta karkeakarvaisesta saksanseisojasta sekä rodunjalostuksen alkuperäistä tavoitetta.

Luvan saatuaan Piitu tekee kaiken luontaisesti täysillä. Riistaintoa ja petokovuutta löytyy riittävästi ja vesityöskentely on sille suuri nautinto. Vauhdikkuudestaan huolimatta se on kuuliainen isännälleen ja pitää hyvin yhteyden myös metsämaastossa. Piitu on rauhallinen ja täysin äänetön niissä tilanteissa, joissa pitää rauhoittua, kuten kotona, autossa tai passipyynnissä. Mielestäni Piitu on kiltti, ihmisrakas ja nöyrä koira.

Pikkupentuna Piitu tutustui uusiin asioihin ja ihmisiin avoimen rohkeasti. Seuratessani sen pentuaikaisia touhuja totesin kasvattajakaverilleni, että tuo pitäisi astuttaa heti kun ikää on riittävästi. Tarkoitin tällä sitä, että mielestäni Piitu ilmensi jo pikkupentuna riittävät näytöt jalostuskelpoisuudestaan. Minun ei tarvitsisi hyppyyttää sitä lähes käyttövalioksi, kuten kasvattajaurani alkuaikoina olin tehnyt ja samalla päästänyt emäkoirat liiankin vanhoiksi synnytystä ajatellen.

Piitu keräsi näyttönsä jo nuorena voittamalla Junkkarin vuonna 2014 ja nousemalla voittajaluokkaan seuraavassa kokeessa. Kokoruskeaksi koiraksi sillä on harvinaisen hyvä ja karkea karvapeite. Muotovalion arvo tuli muutamalla näyttelykäynnillä. Blogista voi löytää lisää ajatuksia ja kuvauksia Piitusta.

Eino

Mielikuvani Einosta eli Ukosta on muodostunut muutaman tapaamisen, videoiden sekä lukuisten juttutuokioiden tuloksena. Olen keskustellut yhdistelmästä useita kertoja Einon omistajan Antti Mukarin sekä Brunontytön kennelin kasvattajan Mervi Kukkosen kanssa. Joitakin kertoja olen nähnyt Einoa livenä. Nivalan maastotapaamisesta löytyy blogikirjoitus viime marraskuulta. Luonteeltaan rauhallista Einoa oli mukava rapsutella kotioloissa. Einon riistaintoinen hyvä haku ja vapautunut avanssi kiinnittivät yksittäisistä käyttöominaisuuksista ensimmäisinä huomioni. Hyvä lonkkaindeksi tuo osaltaan varmuutta.

Eino valittiin Junkkarin loppukilpailuun ja kehitys jatkui nousujohteisena tämän jälkeenkin, kuten muillakin hyvin menestyneen Bruntytön E-pentueen koirilla. Eino saavutti käyttövalion arvon todella nuorena viime syksynä. Einon omistajalta ja kasvattajalta ei tahdo irrota ylisanoja yhtä helposti kuin minulta omista koiristani, joten jätän Einon kehumisen tähän.  

Jokainen voi maalaisjärkeä käyttäen päätellä Einon saavutusten perusteella minkälainen koira voisi olla kyseessä. Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat tilata Pennusta seisojaksi- DVD:n, josta voi hyvien koirankoulutusneuvojen lisäksi saada käsityksen asiasta.  Einolla on sopivan pituinen karkea ja peittävä karvapeite ja sillä on näyttelyistä yksi serti.

Yhdistelmä

Yhdistelmästä on täysi syy odottaa syntyvän samaa käyttökoiratyyppiä, jota Uudenjoen kennelin koirat ovat aikaisemminkin edustaneet. Ainakin varhaiskypsiä ja liikkuvia pentuja luulisi tulevan. Molemmat vanhemmat ovat tervepäisiä ja hyväluonteisia, joten pennuista voi odottaa myös kotioloihin sopeutuvia. Kokonsa puolesta molemmat ovat sopusuhtaisia ja pienehköjä kiinteitä koiria. Minun silmääni molemmat näyttävät metsästyskoirilta.

Yhdistelmän sukutaulu

Kasvattajan tuki

Piitu on terve koira, kuten esiäitinsäkin ainakin neljän edellisen sukupolven ajalta, joista minulla on omakohtaista tietoa. Myös Ukko on ollut terve omistajansa kertoman perusteella.  Kennelliiton sopimuspohjalle laadittaviin kauppakirjoihin tulee maininnat missä tilanteessa kasvattaja on korvausvelvollinen pennunottajaa kohtaan.

Koulutusneuvoja ja maastokoulutusta uskallan luvata riittävästi, jos niille on kysyntää ja otollinen maaperä. Pentupäiviä pidetään perinteistesti ja kertoilen mielelläni miten olen toiminut omien koirieni kanssa aikaisemmin. Antti on taitava koirankouluttaja ja myös häneltä voi tiedustella koirankoulutusneuvoja.

Olen kiinnostunut ja avoin uusille koulutusajatuksille, jos ne tuntuvat järkeviltä. Koirien koulutus ja pentujen kehityksen seuraaminen on suuri intohimoni, joten neuvoja tulee pyynnöstä ja ilman :-)

Pennunottajat

Uudenjoen Kennel kasvattaa koiria metsästyskäyttöön. Kotisivuilla mainitaan kennelin jalostustavoitteeksi rotumääritelmän mukainen riistaintoinen ja monipuolinen metsästyskoira, joka haluaa työskennellä ahkerasti koko reissun ajan ja joka viihtyy kotioloissa rauhallisesti.

Piitun ja Einon yhdistelmä on suunniteltu jalostustavoitetta ajatellen, joten toivon pennunottajien valikoituvan metsästystä harrastavasta joukosta. Kaikenlainen muu koiraharrastustoiminta on hyvänä lisänä.

Useimmat kasvattajat toivovat ainakin parhaiden jälkeläistensä tulevan esille kokeissa tai näyttelyissä. Uudenjoen kennelissä toivotaan samaa, vaikka varsinaisia osallistumisvelvoitteita ei ole, kuten ei ole ollut aikaisemminkaan. Koirankoulutusintoa toivoisin pennunottajilta löytyvän vähintäänkin pentuvaiheen ajan, koska kouluttamaton saksanseisoja ei  ole kunniaksi omistajalleen, eikä kasvattajalle. Luotan edelleen siihen, että useimmat meistä haluavat tuoda toimivan tai kauniin koiran esille, kun sellaisen saavat!

Koiriin kannattaa tutustua omin silmin ja tarinat kannattaa varmistaa tiedon alkulähteiltä. Ota rohkeasti yhteyttä, jos yhdistelmä kiinnostaa!

Risto Lassila p. 040 0300 513

Antti Mukari p. 040 5662 734

Lisätietoa Piitusta:

Saksanseisojakerho

Koiranet

Korpimetson sivuilta löytyy Videosaran metsästyselokuvia, joissa esiintyy tuttuja koiria Piitun sukulinjasta. Elokuvassa Kanalintuja Sompion kairoilta seikkailee Piitun emän Erä-Vimman isä FIN MVA FIN KVA Arthos V.D. Empter Mark ja Karkeakarvaiset seisojat riistalla-elokuvassa ottelee mm. villisikojen kanssa Piitun isä FI MVA PMV-13 Rikurovan Visa.

Piitun ja Erran voi löytää Korpimakasiinin videolta 9/2015  Videokuvausten taustatarinaa löytyy viime lokakuun blogikirjoituksista.

Lisätietoa Einosta:

Saksanseisojakerho

Koiranet

Pennusta seisojaksi DVD:n voi tilata Korpimetson sivuilta, josta löytyy myös kyseisen elokuvan traileri.

Kuvia ja tunnelmia Riistakoirasta

Keskiviikko 6.1.2016 klo 17.55 - Risto

Uusin Saksanseisojalehti palautti mieleeni Nivalan Riistakoirakisan tunnelmat viime syksyltä. Kirjoitin kisasta lokakuussa Blogiin otsikoilla: Riistakoria 1.pv, Riistakoira 2. pv ja Koekertomus. Nyt kun pakkanen paukkuu kolmenkympin hujakoilla ajattelin vielä kirjoittaa kisatunnelmista lämpimikseni.

Lähdin SM-kisan finaaliin toiveikkaana ja itsevarmana. Luottamukseni Erppaan oli vahva, vaikka se on vieläkin nuori ja kokematon. Erra on ollut taitava linnunkäsittelijä, jolle törmäykset ja tyhjät seisonnat ovat olleet harvinaisia. Riistakoirakisa ratkaistaan yleensä kisan hengen ja nimen mukaisesti riistalla ja olin vakuuttunut, että riistatöitä arvioitaessa olisimme vaikeita vastustajia.

Ensimmäiselle kisapäivälle luvattiin kovaa myrskytuulta. Kisan päätuomari totesi hyvin kuvaavasti meille osallistujille ensimmäisenä päivänä ennen maastoon siirtymistä, että ”toivottavasti sieltä edes joku selviää hengissä”. Erralla oli ensimmäisenä päivänä kaksi riistatyötä pudotuksineen mutta myrskytuulessa riistatyöt eivät yllättäen olleetkaan sellaisia mihin olin tottunut. Minulla oli vaikeuksia lukea Erran seisontaa, koska se ei saanut lintuja tarkalleen ”piikkiinsä” ja häntä oli rauhaton. Nuorella koiralla on paljon opittavaa. Vasta kokemuksen kautta koira voi oppia esimerkiksi miten puuskittainen tuuli vaikuttaa hajumaailmaan tai riistan käyttäytymiseen. Mielestäni rutinoitunut ja hyvänenäinen koira erottuu muista nimenomaan vaikeissa olosuhteissa. Puuskittainen kova tuuli aiheutti Erpalle paikallistamisvaikeuksia mutta olimme onnekkaita ja selvisimme jatkoon. Useille kilpakumppaneille kävi huonommin ja vain viisi koiraa selvitti tiensä Riistakoirakisan finaaliin.

Finaalissa jokainen koirakko sai kaksi puolen tunnin hakuerää, joiden aikana heidän piti esittää päätuomarille osaamisensa. Kaikki koirat eivät tavanneet riistaa ensimmäisten eriensä hakualueilta. Riistakoirakisan 4. sijalle sijoittuneen Koppelomaan Iinan omistaja Olli Leskinen taisi tulkita kohtalotoverinsa ajatukset kutakuinkin oikein napatessaan kuvan välittömästi Erran lintuvapaan hakuerän jälkeen. Rensselit jalkojen juuressa ja katse kaukaisuudessa, jopa siinä taas harmitellaan!

Toiseen erään vaihdoimme maastoa ja Erra käytti saamansa mahdollisuuden hyväkseen tekaisemalla näyttävän riistatyön. Uudelta hakualueelta olisi löytynyt lintuja enemmänkin mutta Erppa päätti toisin. Seurasin katseellani Erran työskentelyä ja ehdin hetken miettiä mitä ihmettä jästipää touhuaa, kun se lähti ajamaan takaa jotakakin tapailtuaan ensin seisontaa kanavan varressa. Ajo päättyi kovaan rähäkkään kanavassa. Loppuottelussa Erppa voitti kissan mutta ei kisaa, koska hakuaika kului umpeen, eikä riistatöitä saatu enempää. Voittajakaksikko Miska ja Martti napsivat tasoittavalla hakuvuorolla lisää lintuja ja ylivoimainen parivaljakko kiri etumatkaansa muihin entisestään. Jäimme Erpan kanssa kirjaimellisesti nuolemaan haavojamme mutta ne ovat jo arpeutuneet ja jälkikäteen voi todeta kisan menneen hienosti Uudenjoen kennelin kasvateilla.

Vuoron odottelua.

Tarasta KVA

Maanantai 4.1.2016 - Risto

Uudenjoen kennelin vuosi alkoi mukavien koirauutisten merkeissä, kun Hietalahden Simo soitti Uudenjoen Sänki-Avattaren VOI1-tuloksesta vuoden ensimmäisenä päivänä. Halsualla saadun metsäykkösen myötä Tarasta tuli käyttövalio. Kasvattaja jää odottelemaan käyttövaliojuhlakutsuja..

Onneksi olkoon Simo ja Tara!

Sänki-pentueen kaikki kolme narttua ovat nyt käyttövalioita! Jatkan lähiaikoina narttulinjajutuilla, kunhan saan koottua ajatuksiani ja laskeudun takaisin maanpinnalle :-)

Hyvää ja riistarikasta Uutta Vuotta 2016!

Uudenjoen narttulinja

Tiistai 29.12.2015 - Risto

20 sukupolvea kotimaisia koiria

Sunnuntai 27.12.2015 klo 22.42

Joulunpyhinä on ollut hyvää aikaa miettiä urosvalintoja ja kasvatusta ylipäätään.

Olen kasvattanut Uudenjoen Kennelin nimiin kuusi pentuetta. Kaikki alkoi Almasta, joka pääsi autuaille metsästysmaille 14 vuoden iässä. Vai alkoiko kaikki Almasta?

Moni on kuullut tai lukenut Mummelista eli Aino Kostamuksesta ja hänen ensimmäisestä koirastaan Donnasta. Mummeli oli yksi Saksanseisojakerhon perustajajäsenistä ja karkeakarvaisen saksanseisojan jalostajapioneereista Suomessa. Sain yllättäen pari vuotta sitten tietää Alman ja Uudenjoen narttulinjan polveutuvan suoraan alenevassa polvessa vuonna 1923 syntyneestä Donnasta. Eri-Erra edustaa 20. sukupolvea ja Parta-Piitu 19. sukupolvea Mummelin aloittamasta narttulinjasta. Mummelin von Westen-kennelnimen voi löytää muutaman muunkin suomalaisen kennelin narttulinjasta, kuten Eräopen, Ferhill´sin, Hanhiaavan, Laajanluovin ja Pitkän. Narttulinjalla tarkoitetaan sitä, että tytär jatkaa sukua äitinsä jalanjäljissä, seuraavaksi tyttärentytär ja niin edelleen. Narttulinjaa voi seurata lukemalla sukutaulun alinta riviä.

Alla Saksanseisojakerhon 70-vuotisjulkaisuun vuonna 2013 kirjoittamani artikkeli Uudenjoen kennelin narttulinjasta.

” Uudenjoen kennelin narttulinjassa 19 sukupolvea kotimaisia koiria

Risto Lassila

Karkeakarvaisten saksanseisojien kasvattajapioneeri Aino Kostamuksen von Westen-kennelin kantanartun Donnan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 90 vuotta. Risto Lassilan Uudenjoen kennelin narttulinjassa on 19 sukupolvea kotimaisia koiria, alkaen Donnasta.

Koirallani Uudenjoen Erä-Vimmalla (FIN35950/04A) oli ensimmäinen pentue keväällä 2010. Pidin tärkeänä saada narttupentuja sijoittumaan hyviin koteihin jalostustyöni jatkoa ajatellen, koska itselläni ei ollut mahdollisuutta jättää uutta pentua kolmen koirani Ampin, Vimpen ja Ompin rinnalle. Alma eli Amppi on Vimman äiti ja Uudenjoen Omelia eli Omppi on Vimman sisarpuoli.

Kaupittelin narttupentua puoliväkisin kantanarttuni Alman kasvattajalle Simo Hietalahdelle. Simo ei alkuun innostunut ajatuksesta, koska hänelläkin oli useita koiria sillä hetkellä. Jostakin päähäni pälkähti ajatus houkutella Simppaa sillä, että Vimman narttupennut polveutuvat emälinjassa hänen kantanartustaan Kitinevan Siinasta. Saatoin hyvällä syyllä maalailla uhkakuvaa, että tämä voisi olla Simon viimeinen mahdollisuus palata oman kantanarttunsa emälinjaan, koska muilla Erä-pentueen nartuilla ei vielä tuolloin ollut jälkeläisiä, eikä Alma voisi saada enää pentuja. Muistutin myös, ettei Simon nykyinen narttukoira ole samaa emälinjaa, vaikka onkin Vimman velipojan Uudenjoen Erä-Severin jälkeläinen.

Perehdyin itsekin siihen, mitä tärkeäksi pennunvalintaperusteeksi mainostamaani narttulinja tarkoittaa tutkimalla oman narttuni Erä-Vimman sukutaustaa tarkemmin. Yllätykseni oli melkoinen, kun havaitsin Vimman emälinjan alkupäässä monta sukupolvea von Westen- kennelin koiria. Kennelliiton Koiranetissä narttulinjan ensimmäinen koira on Rhea von Westen (SF00470/53) ja Saksanseisojakerhon tietokanta ulottuu vielä yhden sukupolven kauemmaksi, vuoteen 1950, josta löytyy Rhean äiti Erra von Westen SF02106/50.

Pyörittelin asiaa mielessäni. Kerhon jalostustoimikunta kantaa huolta kotimaisten vanhojen kantojen säilyttämisestä. Yllättäen oma narttulinjani osoittautui hyvin suomalaiseksi. Tarkastelin tietokannan pentuesuunnitelmista muiden kasvattajien narttukoirien taustoja ja havaitsin Eräopen, Hanhiaavan, Ferhill`sin, Pitkän ja Laajanluovin kenneleiden narttulinjoissa von Westen-kennelin koiria. Pääsääntöisesti kotimaisuus kuitenkin jatkuu vain muutaman sukupolven ajan.

Mietin mistä voisin saada tietoa narttulinjani koirista vuotta 1950 aikaisemmilta ajoilta. Muistin lukeneeni Saksanseisojakerhon 60-vuotisjulkaisusta karkeakarvaisen saksanseisojan kasvattajapioneerista, von Westen-kennelin emännästä Aino Kostamuksesta ja hänen koiristaan. Etsin kirjan käsiini ja löysin siitä Seppo Takamaan ansiokkaan artikkelin. Kiinnostukseni kasvoi entisestään, kun luin Mummelin uraa uurtavasta karkeakarvaisten saksanseisojien kasvatuksesta Suomessa, hänen ensimmäisestä koirastaan Donnasta (s. 1923) ja sen jälkeläisistä. Artikkeli ei tuonut täyttä selvyyttä Vimman emälinjan alkupäähän, joten päätin tiedustella lisätietoja Seppo Takamaalta.

Löysin Sepon sähköpostiosoitteen vuodelta 2007, jolloin tapasimme Lapuan Riistakoirassa, hänen tehdessään kisajuttua Koiramme-lehteen. Tiedustelin lähinnä 1940-luvun alkuun ajoittuvista von Westen-kennelin pentueista. Seppo kertoi vastausviestissään hauskasta sattumasta kysymykseni ajankohtaan liittyen, koska hän oli parhaillaan kirjoittamassa Mummelin kasvatustyöstä uuteen kirjaansa ”Lintukoirissa vara parempi ja lohikaloissa…”.  Vaihdoimme muutamia sähköposteja ennen kuin saatoin varmistua narttulinjani polveutumisen Mummelin ensimmäisestä koirasta Donnasta. Omat mahdollisuuteni taustojen selvittämiseen rajoittuivat julkisiin tietokantoihin, joten Sepon tiedot ja hänen keräämänsä aineisto olivat korvaamattoman tärkeässä roolissa. Kiitän Seppoa omasta ja harrastajakuntamme puolesta arvokkaasta työstä Suomen karkeakarvaisten saksanseisojien historiantutkijana ja tallentajana.

Suomen karkeakarvaisten saksanseisojien osalta keskustellaan usein suosivatko kasvattajat liikaa ulkomaalaisia jalostusuroksia kotimaisten koirien kustannuksella. Valistuneimmissa kannanotoissa huomioidaan genetiikan lainalaisuudet ja jalostuspohjan laajentaminen, kun rajoittuneimmat näkemykset perustuvat koiran väritykseen.

Urosvalinta voi olla kasvattajalle askel tuntemattomaan. Ulkomaisten koirien taustojen selvittäminen ei ole nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassakaan yksinkertaista, ja epämieluisat ominaisuudet osataan salata niin ulkomailla kuin Suomessa. Toisaalta on sanottu, että harkittu ulkomaisten urosten käyttö voi pelastaa vanhat kotimaiset linjat liiallisen sukusiitoksen vaaroilta. Koiranjalostusta voi verrata arpapeliin, jonka lopputulosta parhainkaan pelaaja ei voi tarkasti ennakoida. Varmat vihjeet eli vanhempien ominaisuudet pettävät, kun pennut saavat perintötekijöitä esi-isiltään. Tytär saattaa olla hyvinkin erilainen kuin emänsä, mutta emän ominaisuudet voivat pulpahtaa uudelleen esiin tyttären jälkeläisissä. Urosvalintakin vaikuttaa. Harkitsevalla kasvattajalla ja pennunottajalla riittää päänvaivaa arvaillessaan syntyvien pentujen ominaisuuksia.

Koiranjalostus on aaltoliikettä: väliin tulee onnistumisia, sitten taas aallonpohjia, ja epäonnistumisen hetkellä tulee herkästi mieleen vaihtaa narttulinjaa. Mutta muuttuvatko asiat miksikään narttulinjaa vaihtamalla, vai olisiko sittenkin hyvä ajatus jatkaa samalla sukulinjalla ja korjata mahdollisia ongelmia tarkalla urosvalinnalla?

Pitkästä kotimaisesta linjasta ja siitä kertyneestä tiedosta saattaa olla apua. Suomalainen kasvattaja tuntee paikallisen riistan käyttäytymisen ja luonnonolosuhteet ulkomaalaista kasvattajaa paremmin ja osaa siten jalostusvalinnoissaan tavoitella Suomen olosuhteisiin soveltuvia hyvältä koiralta vaadittavia käyttöominaisuuksia. Näkemyseroja esiintyy tosin siitäkin, millainen hyvä koira on, eikä makuasioista voi kiistellä. Pitkästä kotimaisesta kehityskaaresta voi ainakin päätellä, että vuosikymmenestä toiseen narttulinjan koirien omistajat ovat pitäneet koiriaan olosuhteisiimme sopivina ja jalostuskelpoisina, koska ovat teettäneet niillä pentuja. Erä-Vimman narttulinjassa urosvalinnat ovat olleet pääosin ulkomaalaisia koiria, kuten oheisesta taulukosta voi havaita. Jäin miettimään kuinka suuri vaikutus vieraalla verellä on ollut linjan säilymisen kannalta.

Mummelin ensimmäisen koiran Donnan syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna tasan 90 vuotta ja kuin juhlavuoden kunniaksi Donnan aloittama suomalainen narttulinja saa taas jatkoa. Vimman pentu Uudenjoen Sänki-Sisna on astutettu Boss vom Weissen-Moorin kanssa ja Vimman toiseen ja samalla viimeiseen pentueeseen syntyi ainokaisena narttupentuna Uudenjoen Parta-Piitu.

Oheisina kuvat kantanarttu Donnasta ja saman emälinjan jälkeläisestä Uudenjoen Sänki-Sisnasta 19. sukupolvea myöhemmin.

Suomalainen karkeakarvaisten saksanseisojien jalostustyö jatkuu! ”

Hakuinto on nautinto

Sunnuntai 13.12.2015 - Risto

Eilinen päivä kului tavanomaisissa merkeissä hirvimetsällä. Kolmatta kuukautta jatkunut jahti käy raskaaksi kanakoiraharrastajalle, ja varsinkin kotona odottaville koirille. Pientä lohtua ja purtavaa tulee tosin aina kun saamme saalista, kuten eilen kävi.

Tänä aamuna päätin, että Piitu ja Erra ovat saaneet odottaa metsälle pääsyä jo tarpeeksi kauan. Monena viikonloppuna ne ovat seuranneet kaihoisasti auton pakkaamista ja aikaista lähtöäni metsälle. Eipä tarvinnut aamulla montaa kertaa kutsua koiria auton kyytille. Piitu pääsi ensin maastoon Erran jäädessä autoon odottamaan omaa vuoroaan. Maaston vaihdon jälkeen tuli Erran vuoro.

Koirani nauttivat juoksemisesta ja minä nautin niiden seuraamisesta! Minusta riistaintoisen koiran työskentelyn seuraaminen on lumoavaa katsottavaa. Koiran hakiessa riistaa verenperintönä saamiensa viettien varassa sen kokema nautinto oikein huokuu ulospäin ja tarttuu katsojaan. Edellisestä voi toisaalta päätellä miten turhaudun, jos koiran työskentelyinto on puutteellista. Koiran, varsinkin pennun, haun pitää olla kurinalaista mutta hakuinnon voi saada sammumaan liiallisella kahlitsemisella, näin ainakin sanotaan. En tiedä onnistuisinko hakuinnon sammuttamisessa, siitä ei ole kokemusta. Saaliin määrä ei enää nykyisin ole pääasia mutta koirille soisi riistakosketuksia palkkioksi antaumuksella tehdystä työstä.

Ohjaan hakua pillillä vain harvoin ja tarpeeseen. Välillä saatan patistaa koirat johonkin suuntaan pelkästään osoittaakseni, että minä päätän viime kädessä. Pilliä ei silti voi unohtaa kovin syvälle taskunpohjalle, koska metsästysmaillani on junarata ja vilkkaasti liikennöityjä teitä. Rusakon tai metsäjäniksen karkotessa pilli pitää löytyä äkkiä. Koiran päästessä kunnolla ajoon loitommalla, varsinkin jos se näkee ajettavan, ovat konstit vähissä. Luotan enemmän Piitun tottelevaisuuteen kuin omapäisemmän Erran, josta johtuen Piitu on useimmin irti vaarallisimpina pitämilläni alueilla. Metsästän myös rusakoita ja jäniksiä, joten tottelevaisuutta tarvitaan, ja tuuria. Tottelevaisuutta ei ole koskaan liikaa, eikä pelkällä tuurilla kovin pitkälle pötkitä.

Kirjoitin viimeksi koirien kiemurtelusta. Tarkoitin tätä...

 ...ja tätä.

Lumen tultua osat vaihtuivat. Ruskea Piitu ei välttämättä tarvitse huomioliiviä mutta Erran päälle sen joutuu pukemaan.

Luustot kunnossa

Torstai 10.12.2015 - Risto

Molemmat koirani kiemurtelevat usein selällään eli ne ikään kuin hankaavat selkäänsä maahan. Monesti tätä tapahtuu siinä vaiheessa, kun kutsun ne pois hausta ja koirat joutuvat lopettamaan juoksemisen. Sopivia uroksia suunnitellessani ja terveysasioista setviessäni aloin pelätä edellä kuvatusta käyttäytymismallista johtuen, ovatko omien koirieni selät kunnossa. Rodussa esiintyy jonkin verran spondyloosia. Piitu ja Erra eivät oireile millään tavalla ja juoksevat aina iloisesti mutta siitä huolimatta asia alkoi vaivata mieltäni astutusajankohdan lähestyessä. En päässyt asian yli, joten päätin kuvauttaa koirieni selät.

Sain mielenrauhan tiistai-iltana, jolloin Piitun ja Erran selät röntgenkuvattiin. Molemmat ovat nuoria ja ongelmia voi olla vielä edessä, mutta ainakin tässä vaiheessa molempien selät olivat terveet. Eläinlääkäri epäili jo ennen röntgenkuvien ottamista, että selällään kiemurtelu kertoo paremminkin hyvästä selän liikkuvuudesta kuin sen jäykkyydestä. Kuvautin samalla molempien koirien kyynärnivelet, joista pyytämäni Kennelliiton lausunnot tulivat nopeasti heti seuraavana päivänä. Molempien kyynärnivelet olivat virheettömät 0/0.

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kuvasin nukutettujen koirien päät ulkopuolelta samalla kun lääkäri kuvasi luustoa sisäpuolelta.

Osta hyvä auto!

Keskiviikko 2.12.2015 klo 19.46 - Risto

Myytävänä näppärän kokoinen maasturi, jossa koiratkin kulkevat mukavasti mukana. Auto on ollut vaimon käytössä ja pelkästään maantieajossa. Yritämme jatkossa pärjätä yhdellä maasturilla. Bemarissa ei ole tupakoitu ja koiriakin on kuljetettu takakontissa vain parilla reissulla.

Auto on hyväkuntoinen ja huollettu Suomiauto. Kysele lisää ja ainahan tinkimistäkin kannattaa yrittää!

Myynti-ilmoitus Nettiautossa

Tatavia metsästäjiä

Torstai 26.11.2015 klo 0.11 - Risto

Olin Piitun ja Erran kanssa koiramiehenä fasaanijahdissa. Tämänkaltaisiin tilaisuuksiin on mukava osallistua ja ne ovat tärkeitä koirien koulutuksen kannalta. Saimme riistatöitä enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin yhden päivän aikana. Etukäteen hieman jännitti miten meille käy, pysyykö koirilla paketti kasassa paukkeen ja istukaslintujen keskellä. Piitulla vaikutti aluksi olevan enemmän intoa kuin järkeä mutta tilanne normalisoitui nopeasti, ilman lisäopetusta, ensimmäisen riistakosketuksen jälkeen. Välillä lintuja tippui lumen päälle koirien lähelle, joten paukkunoutoja piti varoa aika tiitterästi.

Kokematon tai hätiköivä metsästäjä ja linnun perään menevä koira muodostavat kohtalokkaan yhdistelmän. Mukana ollut seurue koostui kokeneista metsästäjistä, joiden aseenkäsittelyssään ei ollut huomautettavaa. Porukka oli mainio muutenkin, kiitos hienosta reissusta! Koiratkin toimivat moitteettomasti, enkä kehu nyt pelkästään omia koiriani, vaikka melkein kuitenkin :-) Muut mukana olleet koirat olivat Korvanvaaran kennelin koiria, jotka polveutuvat Alman pennusta Uudenjoen Erä-Iitusta.

Kuvassa Korvanvaaran Kennelin isäntä Mikko Härkönen nuorimman koiransa Korvanvaaran Brun-Hillan kanssa. Hillalla on nuoresta iästään huolimatta jo AVO1-tulos KAER-kokeista.

Piitu seistä töröttää.

Jahtiin osallistui myös muita taitavia metsästäjiä. Näimme fasaanin laskeutuvan ojanvarteen, jonne laitoin Erran hakuun noin tunnin kuluttua näköhavainnosta. Erran saadessa vainun, ojanvarresta siivitti kanahaukka, joka oli ehtinyt pistellä parhaat palat suihinsa lyhyessä ajassa.

Pennusta seisojaksi

Torstai 19.11.2015 - RIsto

Katsoin tänään mielenkiintoisen opetuselokuvan seisovan lintukoiran kouluttamisesta. Pennusta seisojaksi-elokuvassa pääosaa esittivät Brunontytön Eino ja Antti Mukari. Elokuva on valmistunut tänä vuonna Antin ja Videosaran yhteistyönä. Vakuutuin entisestään elokuvaa katsoessani Parta-Piitun urosvalinnan osuvuudesta. Eino eli Ukko on oppivainen, hyväluonteinen ja riistaintoinen koira. Elokuvassa juontajana esiintyvä Ukon kasvattaja Mervi Kukkonen voi syystä olla tyytyväinen.

Täytyy nostaa hattua Mukarin Antin taitavuudelle ja aktiivisuudelle koirankouluttajana. Antin taidoista voi tosin vakuuttua myös hänen näyttöjensä perusteella, vaikka ei toteaisi asiaa elokuvasta. Tulokset puhuvat puolestaan.

Kuten DVD:n takakannessa mainitaan, elokuva on suureksi avuksi ensimmäistä seisojanpentuaan kouluttavalle mutta se voi antaa kokeneemmallekin harrastajalle uusia ideoita koiran kouluttamiseen. Opetan Antin tavoin koirilleni asioita pilkkomalla kokonaisuudet palasiin, joita opetan palanen kerrallaan. Olen varmaan maininnutkin tästä aikaisemmissa kirjoituksissani blogissa. DVD:n riistatyöosiota katsoessani havahduin, että en ole jakanut riistatyötä samalla tavalla osasuorituksiin. Videolla pennulle opetetaan aluksi, ettei liikkuvien kohteiden tai lentävien lintujen perään saa mennä ja vasta tämän jälkeen siirrytään harjoittamaan etenemistä eli avanssia. Molempia osasuorituksia harjoitetaan aluksi ilman riistalintuja, siivillä ja kyyhkysillä. Oma suoraviivaisempi riistalla tapahtuva koulutusmallini on riskialttiinpi etenemisvaikeuksille. Aina voi oppia uutta.

Opetusvideon voi tilata Korpimetson nettikaupasta:

Video

Esimakua elokuvasta saa trailerista:

Trailer